Kevät mietteissä

Talvi tuntuu taittuvan pikku hiljaa kevääseen ja ajatukset käväisevät tuon tuostakin tulevassa kesässä. Kevät tuo tullessaan uusia asioita ja juuri nyt elämmekin aika jännittävää viikkoa... Tapahtuu asioita joiden eteen olemme tehneet kovasti töitä. On ollut hetkiä, kun on käyty pohjalla ja mistään ei ole tullut mitään ja on meinannut loppua usko kaikkeen. Jokin on kuitenkin sitkeästi pitänyt unelmia elossa niinäkin hetkinä ja nyt tuntuu, että se sitkeys jollain lailla palkitaan. Parin viikon aikana on tapahtunut paljon hyviä asioita ja se saa tietysti unelmat elämään mielessä entistä vahvempina.

Tässä on tämä alkuvuosi ollut myös melkoista itsetutkiskelun aikaa. On tullut mietittyä monenlaisia asioita ja ne ovat herättäneet minussa tunteita laidasta laitaan. Välillä olen möyrinyt pohjamudissa ajatusteni kanssa. Olen penkonut mieleni syövereitä ja kääntänyt kiviä mieltä askarruttaneiden asioiden suhteen. Hetkittäin se on vetänyt mielen synkäksi, mutta tiedän että ilman tuota kaikkea ajatukseni eivät olisi kirkastuneet. Olen saanut vastauksia ja oivaltanut monta asiaa. Sen kautta olen saanut vahvuutta ja voimaa siihen kuka olen ja mitä elämältä haluan. Minusta on ihan terveellistä tutkiskella välillä itseään ja omia ajatuksiaan tarkemmin. Se ei ole aina helppoa, mutta eihän elämä aina muutenkaan ole. Se on osa ihmisyyttä. Minulla on vahva tunne, että olen tällä hetkellä sellaisen polun alussa josta olen unelmoinut ja olen siitä hyvin, hyvin kiitollinen.

Katselin tätä kaunista maisemaa Wanhan Tietolan portailta ja väkisinkin tuli mieleen laulun sanat "Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille..."

Kevät kun tuntuu tuovan mukanaan kaikenlaista ja olevan muutoksen aikaa monessakin asiassa, niin tuon itsetutkistelun tuloksena olen pohtinut mm. sitä että alkaisin kertomaan Wanhan Tietolan ja samalla meidän perheen elämästä enemmän ja tarkemmin. Ja ehkäpä nimenomaan videon muodossa. Ajatus houkuttaa minua kovasti, mutta luulen että minun täytyy vielä hetki kerätä rohkeutta siihen. En ole koskaan ollut sellainen ihminen joka tykkää kovasti olla esillä, mutta nyt on jotenkin sellainen olo että olisi kiva avata muille ihmisille meidän elämää ja yrityksen juttuja videokuvan avulla. Vaikka tiedä häntä kiinnostaisiko se ketään...ei vaan, minulle on ihan myös ehdotettu sitä ja lupasin harkita vakavasti asiaa. Juttuahan toki riittäisi niin töistä kuin elämästä muutenkin täällä Wanhan Tietolan seinien sisällä!

Tämä testiversio pääsi omaan kahvipöytään

Selma 3v. ja Hilma 8v. olivat apulaisina koristelemassa Runebergin torttuja

Ensi viikolla lapsilla on hiihtoloma ja ajattelimme viettää sen pitkälti perheen kesken, yhdessä aikaa viettäen. Toiveissa on myös, että pääsisimme käymään Kuhmon mummulassa pari yötä. Kyllä tekisi hyvää koko perheelle päästä hetkeksi pois kotoa tutuista arkiympyröistä. Ja onhan se rehellisesti sanoen luksusta näin suurperheen äidille jos pääsee valmiiden lihapatojen ääreen...sehän tuntuu silloin ihan oikeasti lomalta! Toivottavasti hiihtolomamme ja alkava kevät on täynnä iloa, valoa, energiaa, hyvää mieltä ja aurinkoa. Ja sitä samaa toivon myös ihan kaikille muille!

Täällä ollaan ja unelmat elää!

Täällä taas pitkästä aikaa. Edellisestä blogikirjoituksesta onkin niin paljon aikaa, että tässä välissä on kerennyt tapahtua yhtä sun toista... Kevät meni perhepäivähoitajan töissä ja kesäksi hyppäsin pyörittämään yritystämme, joka aukaisi pihaleirintäalueen ja Koulumuseon. Lisäksi myös Puodin ovia tietenkin pidettiin auki asiakkaille. Aamut menivät leipoessa Tuovilanlahden Makasiinikahvilaan. Kesä oli siis hyvin työntäyteinen! Syksyllä jatkoin perhepäivähoitajan töitä.

Selman 3v. kakku viime kesänä

Viime kesänä aukesi Wanhan Tietolan pihaleirintäalue

Makasiinikahvilan leivontaa kesältä

Suklaista kakkua Makasiinikahvilaan

 Jouduin syksyllä pohtimaan ja punnitsemaan tulevaisuutta ja sitä mihin haluan keskittyä elämässäni. Niinpä tulin siihen tulokseen, että perhepäivähoitajan työ saa jäädä ja siirryn Wanhan Tietolan pyörittämiseen. Syksyn aikana huomasin, että tuo päätös oli oikea. Hoitajan töiden lisäksi tein yrityksellemme tulleita tilauksia ja ennen joulua kävimme joulumyyjäisissä, sekä pidin Puotia auki. Vapaa-aikaa ei siis liiemmin jäänyt, joten olin melkoisen väsynyt joulukuussa, kun jäin lomalle. Joulu-tammikuun vaihde meni ihan vain akkuja lataillessa ja se teki kyllä tosi hyvää!

Tammikuu on tuonut mukanaan uusia tuulia meille, kun lähdimme Matin kanssa molemmat koulunpenkille. Suoritamme iltaopintoina yrittäjän ammattitutkintoa ja tähtäimessä on valmistuminen jo keväällä. Oli aika hieno tunne, kun heti ensimmäisillä tunneilla istuessani tuli erittäin vahva tunne siitä, että olemme tismalleen oikeassa paikassa. Sen jälkeen tuo tunne on vain vahvistunut. Tiedän, että saamme koulusta todella hyvät eväät yrittäjyyteen. Saamme uusia valmiuksia, näkökulmia, tietoa ja taitoa, uusia ajatuksia ja verkostoitumista. Ihan huippu juttu!

Pilkahdus auringosta saa ajatukset kevääseen!

Kevään ajaksi on paljon hommaa, kun suunnittelemme syksyllä perustamamme luonto- ja erämatkailun yritysryhmän kanssa ensi kesää. Toimintamme on täällä Tuovilanlahdessa ja suunnitelmia olemme tehneet niin yhdessä kuin erikseen. Toki yhteistyötä tehdään jo ennen kesää. Meidän yritys esimerkiksi on tehnyt jo viime syksystä asti yhteistyötä hyvinvointialan ihmisen kanssa, joka on pitänyt museosalissamme joogaa ja syvärentoutusta. Nyt meillä on hänen kanssaan suunnitteilla hyvinvointipäivä helmikuulle ja vähän muutakin on jo keväälle mietitty.

Wanha Tietola kylpee talvisissa auringonsäteissä

Ihana aurinko!

Olen hyvin iloinen myös siitä, että nyt lapsillamme on mahdollisuus päästä paremmin harrastuksiin. Perhepäivähoitajana ollessa hoitolapsia ei saanut kuljettaa omalla autolla mihinkään. Työni olivat klo 7-17, joten en pystynyt viemään enkä hakemaan lapsiani koskaan harrastuksiin. Mutta nyt on tilanne siis toinen ja lapset ovat olleet hyvin mielissään siitä. Kyllä se omaakin mieltä ja sydäntä lämmittää, kun pystyy kuskaamaan lapsia harrastuksiin, jotka ovat heille tärkeitä.

Minulta on kovasti kyselty millaista arki on nyt kun lopetin hoitajan työt. Totuus on, että eipä ole ollut tekemisen puute! Olen saanut tehtyä sellaisia rästihommia, jotka syksyn aikana jäivät aina vaan roikkumaan tekemättöminä. Omaan hyvinvointiinkin olen voinut keskittyä enemmän. Olen antanut myös itselleni aikaa ja lepoa toipua syksystä. Osa tämänhetkistä arkea on tietysti myös tuo yrittäjäkoulu ja siihen liittyvät tehtävät. Lisäksi teen tilauksesta leivonnaisia. Hiukan on nyt hiljaista ollut sillä puolella. Toivottavasti saisin enemmän tilauksia kevättalven ja kevään aikana, koska voin ihan rehellisesti sanoa että ei ole taloudellisesti helppo tilanne. Siitä huolimatta tiedän tehneeni oikeita valintoja ja olevani oikealla tiellä. Ilman tätä heittäytymistä pelkästään yrityksen juttuihin ei Wanhan Tietolan tarina olisi kantanut kovin pitkälle. Nyt voin panostaa täysillä sen asioihin. On aikaa suunnitella ja valmistella. Voin myös huoletta ottaa vastaan kaikki tilaukset, ilman että tarvitsee miettiä pystynkö niitä tekemään kun on muutkin työt. Tilauksilla tarkoitan leivontaa, sekä salissamme järjestettäviä tilaisuuksia (esim. kokouskahvitukset, tyhy-/tyky-päivät, pienet juhlat ym). Myös Puotimme on avoinna sopimuksesta.

Tilausleivontaa

Viime syksyn haastavin ja samalla mieleenpainuvin kokemus oli se, kun Wanha Tietola sai järjestettäväksi Maaningan luonto- ja erämatkailun suunnittelupäivän. Siitä kiitos Kuopion kaupungille ja Maaningan pitäjäraadille, että tilaisuus järjestettiin juuri meillä. Sali oli täynnä porukkaa ja meille kävi aiheesta luennoimassa Punkaharjun Valtionhotellin omistaja Saimi Hoyer. Mikä valloittava ja valovoimainen persoona, kerrassaan vangitseva tarinankertoja! Vierailusta jäi paljon käteen ja muistan varmasti ikuisesti, kun hän puhui siitä kuinka yrittäjänä kuulee monenlaisia mielipiteitä ja osa ei usko onnistumiseesi tai menestykseesi. Saimilla oli tähän hyvä vastaus: "Riittää, kun yksi ihminen uskoo." Tämä sai jotenkin oman ajatusmaailmani uusille urille. Sen jälkeen olen määrätietoisesti jatkanut kohti unelmaani ja nyt olenkin jo saavuttanut yhden etapin, kun olen hankkimassa itselleni yrittäjän ammattitutkintoa. En tarvitse taustalle mitään valtavaa ihmisjoukkoa, joka uskoo unelmieni toteutumiseen. Minulle riittää, että meillä on Matin kanssa yhteinen unelma ja meillä on rautainen usko siihen, että se toteutuu. Haaveissa on saada Wanhaan Tietolaan ympärivuotista majoitusta, mutta se vaatii vielä paljon asioita onnistuakseen.

Olemme edelleen hyvin iloisia Saimi Hoyerin vierailusta ja vaikuttuneita hänen luennostaan!

Olen jo pitkään toitottanut siitä, että unelmiin pitää uskoa ja niistä ei saa luopua. Ei vaikka tulisi matkan varrella epäonnistumisiakin. Tulevaisuuteen pitää katsoa luottaen ja tavoitella rohkeasti niitä hulluimpiakin unelmia! On tässä itsellekin tullut välillä epätoivon hetkiä, kun on tuntunut että kaikki menee pieleen ja ei vaan hommat onnistu. Mutta sieltäkin on vain noustu. Niin se vain on, että kaikilla meillä pitää olla unelmia. Ja jos niitä ei ikinä tavoittele niin ei niitä varmasti myöskään koskaan saavuta. Vain yrittämällä voi onnistua. Eli ei muuta kuin kohti unelmia!

Tässäpä lyhykäisyydessään tiivistettynä kuulumiset pitkältä ajalta. Nyt olen siis kokopäiväinen yrittäjä, koska tein niin kuin sydän sanoo. En ole hetkeäkään katunut päätöstäni. Nyt olen vapaa tekemään unelmistani totta. Tämä on sitä elämää aidoimmillaan, kun tekee niin kuin itsestä hyvälle tuntuu ja uskaltaa rohkeasti päästää jostain irti, että voi saavuttaa jotain muuta.

Siellä ne ovat, rakennukset täynnä unelmia, jotka on tehty toteutettaviksi! Wanhan Tietolan maisema on muuttunut kun rakennusten edestä kaadettiin huonokuntoiset koivut pois viime syksynä. Rakennukset näkyvät nyt koko komeudessaan.

Wanha Tietola

Nyt on vihdoin tullut aika, että saan kertoa mitä olemme jo pidemmän aikaa suunnitelleet ja hiljaisuudessa järjestelleet. Jo tänne Tuovilanlahteen muutosta asti meillä on ollut Matin kanssa haaveissa matkailuyrittäjyys ja nyt se käy toteen. Meillä on nyt virallisesti yritys nimeltä Wanha Tietola, joka aukaisee ovensa 1.6.2018. Palveluihimme kuuluu pihaleirintäalue karavaanareille ja telttailijoille ja lisäksi aukaisemme Koulumuseon. Myös puoti jatkaa toimintaansa, mutta Wanha Tietola nimen alla. Halutessaan matkailijoilla on myös mahdollisuus aamupala- ja lounastarjoiluun.

Pitihän se kohottaa malja uudelle yritykselle!

 Tässä näkymää pihaleirintäalueesta. Kuvat ovat viime talvelta, tänä talvena lunta on reilusti enemmän.

Järjestelyjä kesää varten tehdään jatkuvasti ja homma onkin edennyt tällä viikolla aika mukavasti, kun olemme koko perhe hiihtolomalla. Toki työtä riittää varmasti vielä koko kevääksi, kun Matin kanssa molemmat teemme kuitenkin myös ihan normaalisti samoja töitä kuin tähänkin asti. Itse teen  perhepäivähoitajan töitä toukokuun loppuun ja kesän ajan keskityn yrityksemme pyörittämiseen. Syksyäkin on jo suunniteltu, mutta katsotaan toteutuuko suunnitelma.

Tällainen hyppy uuteen ei tosiaan ole ollut mikään hetken mielijohde vaan asia on kypsynyt ajatuksissa jo monta vuotta. Lopullinen palo unelman toteuttamiseen syttyi viime kesänä ja oikeastaan siitä lähtien kaikki on tähdännyt siihen, että tulevana kesänä pystymme tarjoamaan jonkinlaista majoitusta. Hommat ovat edenneet pikku hiljaa ja nyt meillä on omat nettisivut osoitteessa www.wanhatietola.fi ja facebookista löydymme nimellä WanhaTietola. Instagramissakin olemme ja sieltä meidän löytää nimellä wanhatietola.

Olemme saaneet asian tiimoilta ihanan postiivista ja kannustavaa palautetta. Toki joukkoon sopii aina joku sellainenkin, joka ei niin innoissaan asiasta ole, mutta se ei meidän unelmamme toteuttamista haittaa. Antaa sellaisten ihmisten olla, meidän unelmien toteuttaminen ei kuitenkaan ole heiltä pois eikä mitään vähemmän heille. Me keskitymme nyt siihen, että saamme kaiken tarvittavan kesäksi kuntoon ja homman täysillä käyntiin kesäkuun alusta.

Pihapiiriimme avautuu tosiaan pihaleirintäalueen lisäksi myös Koulumuseo. Sen osalta homma lähti liikkeelle jo viime kesänä sen jälkeen kun lopullinen palo matkailuhomman toteuttamiseen oli syttynyt. Minulle soitti eräänä päivänä ihminen, joka kysyi olisimmeko kiinnostuneita vanhoista koulutavaroista. En tiedä oliko tämä sattumaa vai kohtalo (tai jotain muuta), mutta olimme jo aiemmin miettineet Matin kanssa, että olisipa ihana laittaa esille vanhoja kouluun liittyviä tavaroita sitten kun ovet aukeavat matkailijoille. Erikoisinta tässä oli se, että emme olleet vielä puhuneet kenellekään aikeistamme. Sanoin tälle soittajalle siis oitis, että olemme erittäin kiinnostuneita Koulumuseo-projektista! Ja siitä se juttu sitten lähti etenemään.

Puodin osalta homma laajenee hiukan entisestään, ainakin niin olisi tarkoitus. Meillä on etsinnässä ihmisiä, jotka haluaisivat omia tuotteitaan jälleenmyyntiin. Erityinen toive asian suhteen on, että tuotteet olisivat paikallisia. Toivomme saavamme asian tiimoilta yhteydenottoja kevään aikana. Ja noista paikallisista tuotteista vielä sen verran, että olisipa hienoa saada myös keittiöpuolelle (aamupala- ja lounastarjoiluun) paikallisten yrittäjien tuotteita! 

Puoti jatkaa toimintaansa samoissa tiloissa kuin ennenkin.

Juurikin tämän yritysprojektin takia mm. blogin kirjoittaminen on jäänyt tosi vähälle, kun maanantaista perjantaihin teen töitä klo 7-17 ja sitten on harrastukset sun muut ja ensi kesän suunnittelu, niin en vain yksinkertaisesti ole jaksanut kirjoittaa tänne. Ja joka kerta kun tänne kirjoitan niin toivon, että seuraava kerta olisi pian, mutta olen oppinut olemaan itselleni armollisempi. Kirjoitan sitten kun on aikaa ja jaksamista.

Kevättalvi jatkuu ensi kesää suunnitelleen ja valmistellen, sekä tietysti ihan niiden normitöiden eli lastenhoidon parissa. Tämä viikko tosiaan vietetään vielä hiihtolomaa ja huomenna lähdemme Matin kanssa kahdestaan päiväksi Kuopioon. Lapset pääsevät ukkilaan viettämään laatuaikaa isovanhempien seurassa. Me puolestaan ajattelimme Matin kanssa nauttia kahdenkeskisestä ajasta, käydä vähän shoppailemassa ja syömässä, mutta hoitaa samalla myöskin hiukan yrityksen asioita. Kiva päivä siis tulossa! 

Alla oleva kuva on ihan hiljattain otettu ja kuten kuvasta näkyy niin lunta on tosiaan reilusti. Siellä se Wanha Tietola uinuu lumipeitteen alla. Sisätiloissa on kyllä touhua ja tohinaa senkin edestä!

Odotamme jo kovin innolla ja erityisellä mielenkiinnolla kevättä. Nyt on ollut kovasti pakkasia, mutta eivätköhän nekin ala jo hellittämään, kun maaliskuuta kuitenkin eletään. Ei muuta kuin aurinkolasit esiin ja reippaalla mielellä nauttimaan kevättalven aurinkoisista päivistä ja fiilistelemään tulevaa kevättä!

Vuodenvaihdetta

Niin siinä kävi, että loppuvuosi meni kirjoittamatta blogia ja vuosi vaihtui jo uuteen. Syksy oli melkoista menoa... Mummuni kuolema vei henkisiä voimavaroja ja perhepäivähoitajan työ piti kiireisenä aamusta iltaan. Joulukuun puolivälissä lapset sairastuivat flunssaan, joka todettiin virusperäiseksi. Ei voitu muuta kuin parannella. Jouluviikon maanantaina oli minun vuoroni sairastua. Ei auttanut kuin jäädä sairauslomalle. Perjantaina alkoi joululoma ja aatonaattona ajoin illalla Kuopioon päivystykseen, jossa löytyi korvatulehdus ja siihen sain viikon antibioottikuurin. Joulu meni siis sairastaessa ja vielä uudenvuodenaattonakin tunsin itseni vähän väsyneeksi ja vetämättömäksi. Kyllä harmitti ja kiukutti. Onneksi sentään jotain pientä jaksoin touhuta ja saatiin jouluksi kuusikin haettua.

Joulukuusi notkui palloista, kun lapset innolla koristelivat sitä kanssani.

Vastoinkäymistä loppuvuoteen tuli muutenkin, kun Matilla todettiin välilevyn pullistuma ja itse asiassa pullistumia löytyi kaksi. Tuli totaalinen kielto kumarteluun ja nosteluun. Meille oli juuri samana päivänä tullut puukuorma pihaan ja olisi ollut tarve ruveta heti sahaamaan niitä, jotta saamme lämmityksen hoidettua. Onneksi minun isäni pääsi seuraavana päivänä hätiin ja sahasi meille puita. Hän kävi vielä ennen joulua sahaamassa lisää ja tapaninpäivänä Matin isä ajeli Kuhmosta meille jatkamaan hommia. Hän viipyi muutaman päivän ja sahasi kaikki loput puut kasasta. Emme olisi mitenkään selvinneet ilman apua ja olemme mielettömän kiitollisia.

Uuttavuotta juhlittiin hyvin rauhallisesti kotona perheen kesken. Ulkoiltiin ja tehtiin herkkuruokaa, katsottiin lasten kanssa elokuvia ja oltiin ihan vaan rennosti. Illalla vielä saunottiin ja poltettiin isoja tähtisadetikkuja. Lapset saivat valvoa tavallista myöhempään ja olivatkin ihan väsyneitä kun menivät nukkumaan. Matin kanssa kilistimme kuohuviinilasilliset ja otimme vastaan uuden vuoden.

Tervetuloa vuosi 2018!

Tänään tunsin itseni sen verran tarmokkaaksi, että siivosin joulun pois. Kuusi lähti pihalle ja joulukoristeet ovat taas takaisin laatikoissaan. Meillä ei ole varmaan koskaan näin aikaisin siivottu joulua, mutta suoraan sanottuna alkoi jotenkin ärsyttää ja ahdistaa, kun joulu meni sairastaessa ja siinä se vaan jotenkin lipui ohi. Ei sitä oikein voinut nauttia joulusta, vaikka kovasti yritinkin. Ajattelin, että aloitetaan uusi vuosi puhtaalta pöydältä, uusin voimin.

Ei se vuodenvaihde ihan murheen alhossa sentään mennyt. Pientä piristystä toi uusi sohvakalusto! Löysin facebook-kirppikseltä sohvaryhmän ja samantien ihastuin siihen. Varasin sen ja kävimme Matin kanssa hakemassa sen viime lauantaina ja olen kyllä tosi tyytyväinen! Entinen sohva saatiin lähtemään onneksi jo seuraavana päivänä, joten siitäkään ei kerennyt tulla ongelmaa. Uusi kalusto käy paljon paremmin meidän kodin tyyliin ja koko perhe on tykästynyt siihen.

Entinen sohva vei hirveästi tilaa ja ei oikein istunut sisustukseen.

Uusi sohvakalusto käy paremmin vanhan koulun tyyliin.

Täällä on edellisvuosiin verrattuna nyt tosi paljon lunta. Sitä tuli ihan mielettömästi ennen joulua ja päätimmekin, että tänä talvena meillä pihan putsauksen hoitaa paikallinen auramies. Minulla ei yksinkertaisesti riitä aika eikä jaksaminen lumen kolaamiseen, kun arkipäivät menee töissä. Siltä osin on siis ollut ihanan helppoa, kun piha on puhdas lumesta ilman että tarvitsisi tuntikaupalla kolata. Ja nyt kun Mattikin on toipilaana niin ei olisi hänestäkään lumenkolaajaksi.

Pihakuusi lumikuorrutteessa

Tälle vuodelle on suunnitelmia, odotuksia, ajatuksia ja haaveita. Nähtäväksi jää miten paljon niistä toteutuu, mutta valoisin mielin katsotaan tulevaa! Ihanaa alkanutta vuotta ihan kaikille, toivottavasti vuosi tuo tullessaan paljon kaikkea kivaa!

Surua ja iloa

Kuten kaikki tiedämme niin elämä tuo toisinaan mukanaan ikäviä asioita. Ja myös niitä hyvin, hyvin ikäviä. En ole hetkeen jaksanut edes vilkaistakaan blogiani. Mummuni kuoli kaksi viikkoa sitten, joten ajatukset on olleet jossain ihan muualla kuin täällä blogin syövereissä.  Nyt on kuitenkin sellainen olo että haluan kertoa kuulumiset, koska edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo pitkä tovi ja sen jälkeen on kerennyt tapahtua yhtä sun toista.

Syksy on edennyt todella vauhdilla. Syyskuussa vietettiin minun synttäreitäni. Hyvin pienimuotoisesti tosin, mutta kakkukahvit juotiin ja sain aivan ihanan lahjankin anopiltani. Hän tietää, että teen jonkin verran käsitöitä ja olikin tehnyt minulle huikean hienon neulatyynyn! En ole moista vastaavaa koskaan nähnyt ja olinkin (ja olen edelleen) aivan haltioissani siitä. Lisäksi paketista löytyi myös muuta tarpeellista tavaraa ompeluhommiin.

Synttärikakkua nautittiin oman perheen kesken

Anopin tekemä neulatyyny on superihana!

Lahjasta inspiroituneena kaivelin kankaat esille ja aloin tekemään lapsille sängynpeitteitä tilkuista. Siirin ja Hilman peitteet ovat jo valmiina ja Eljaksen peite alkaa olla myös valmis. Monena iltana kun lapset ovat menneet nukkumaan niin itse olen istahtanut ompelukoneen ääreen. Ja ennen kuin olen huomannutkaan niin kello on edennyt jo myöhään iltaan. Ei millään aina malttaisi lopettaa, kun se on niin ihanan koukuttavaa puuhaa!

Siiri sai tällaisen sängynpeitteen

Hilman peitteestä tuli tämän näköinen

Syyskuussa meille saapui myös uusi perheenjäsen, kissanpentu nimeltään Kerttu ja tuttavallisemmin Kepa. Kerttu on kotiutunut mainiosti meille ja pienen alkukankeuden jälkeen alkaa tulla toimeen myös isompien kissojen kanssa. Pipsa-koira näyttäisi olevan edelleen jonkin verran mustasukkainen uudesta tulokkaasta ja pitää huolta myös siitä ettei pikku vintiö pääse sen kupille syömään. Mutta kaiken kaikkiaan Kertun kanssa on mennyt oikein hyvin ja se on valloittanut meidän kaikkien sydämet. Ulkoilulle Kerttu otetaan aina mukaan ja kovasti se siellä mukana touhuaa ja tutkii paikkoja. Kertakaikkisen suloinen tapaus!

Pikkuinen Kerttu kurkkii uteliaana uutta kotia

Päiväunipaikka voi löytyä vaikka ompelupöydältä korista!

Parin viikon päästä tapahtuukin sitten melkoinen muutos elämässä, kun minulla alkaa työt! Itse asiassa koko juttu lähti siitä liikkeelle, kun täällä Tuovilanlahdessa on yksi perhepäivähoitaja ja hän sitten alkoi kysellä minulta, että kiinnostaisiko minua perhepäivähoitajan hommat. Heille on kova kysyntä ja koulutukseni puolestahan olen pätevä työhön. Pienen hetken puntaroin asiaa, mutta hyvin nopeasti päätin että voisin hakea työtä. Ja siitä se asia sitten lähti etenemään. Viime viikon loppupuolella varmistui, että voin aloittaa työt. Tällainen ratkaisu on meidän perheen kannalta paras mahdollinen. Voin hoitaa pienimmät lapset kotona ja isommat voivat tulla edelleen suoraan koulusta kotiin. Ja kuitenkin samalla teen työtäni.

Ensi viikolla lapsilla on syysloma. Myös Matti on ottanut lomaa sille viikolle, joten saamme viettää aikaa yhdessä koko perheellä. Nähtäväksi jää mitä kivaa keksitään. Tosin ihan jo pelkkä kotona yhdessä oleminen on mukavaa. Katsotaan mitä viikko tuo sitten tullessaan.

Uutta virtaa ja syksyn alkua

Viimeiset viikot ovat menneet pitkälti voimien keräilyyn. Huomasin olevani kesän jäljiltä kuitenkin sen verran väsynyt, että vihelsin pelin poikki ja laitoin puodin hetkeksi kiinni. Huilitauko on tehnyt todella hyvää. Väsymys on helpottanut ja arjen pienet asiat hymyilyttävät taas. Edes syksyn tulo ei tunnu ikävältä. En toki koskaan olekaan erityisemmin vihannut syksyä, mutta sen mukanaan tuoma pimeys ahdistaa toisinaan. Vaikka onhan asialla kääntöpuolensakin: Voin kaivaa esille lyhdyt ja muita ihania valoja! Ne ovat ilo silmälle ja mielelle.

Huilitauon aikana olen mm. lukenut kirjoja ja lehtiä, leiponut, sisustanut kotia, ulkoillut ja ennen kaikkea keskittynyt itseeni ja perheeseeni. Oikeastaan muutaman edellisviikon aikana on tapahtunut aika paljon kaikenlaista! Olen nähnyt ystäviänikin enemmän kuin kesän aikana yhteensä. Miten ihania onkaan olleet ne hetket, kun on yhdessä istahdettu alas kahvikupposen ääreen ja juteltu kuulumiset.

Olen intohimoinen sisustuslehtien lukija!

Tilauskakkuja

Menneet viikot ovat tuoneet mukanaan myös yllätyksiä, niin kivoja kuin ikäviäkin. Onneksi enemmän niitä kivoja. Ja oikeastaan ne ovat niin kivoja että ihan kihisen innosta, mutta en voi vielä paljastaa muuta kuin että kyseessä on iso asia. Itse asiassa todella iso. Ja voitte olla ihan varmoja, että palaan asiaan tuonnempana. Hihii, onpas tämä jännittävää...

No mutta, onhan täällä toki muutakin puuhasteltu kuin kahviteltu ystävien kanssa ja lepäilty. Ikkunanpesu-urakka on puoliksi tehty ja täytyy sanoa, että jo oli sen aikakin... Ja hei, tein jotain sellaistakin mihin lapset ei uskoneet äidin kykenevän! Kasasin nimittäin itsekseni parvisängyn ja vieläpä ilman ohjeita! Kun homma alkoi näyttää siltä että siitä tulee sänky niin Siiri totesi, että ei tiennytkään äidin osaavan kasata sänkyjä ja oli kuulemma kovin yllättynyt. Minä tietysti myhäilin tyytyväisenä ja totesin vastaukseksi, että äiti osaa tehdä vaikka mitä kun vaan haluaa!

Tuollainen kaikenlainen pikku puuhastelu kotona on ollut ehdottomasti parasta lääkettä väsymykseen. Kaiken on voinut tehdä omaan tahtiin, silloin kun jaksaa ja huvittaa. Olen todella tyytyväinen siitä, että olen oppinut oikeasti pitämään itsestäni huolta. Ei ole heikkoutta todeta, että nyt on pieni huili paikallaan. Tämä tauko tuli juuri oikeaan paikkaan ja nyt tuntuu, että olen täynnä uutta tarmoa ja ideoita! On ihana päästä taas puotiin touhuilemaan ja olen miettinyt syksyä jo pitkälle, osittain jopa jouluun asti. Nyt syksyllä puoti on vähän vähemmän auki, pääasiassa viikonloppuisin. Joulua kohti mentäessä sitten aukiolot taas lisääntyvät.

Puoti laajeni kesän aikana

Syksy on tosiaan saapunut vaikka hetkittäin tuntuukin vielä kesäiseltä, kun aurinko paistaa lämpimästi. Aamut ovat koleita ja taloon piti laittaa lämmötkin päälle jo elokuun lopussa. Iltaisin kuljen villasukat jalassa, kun olen sellainen viluvarvas. Pitäisikin ottaa taas neulepuikot käteen ja ruveta tekemään uutta paria, kun osa entisistä lensi viime keväänä roskiin. Tosin itse asiassa nyt kun tarkemmin muistelen niin minullahan taitaa olla yhdet sukat kesken! Taisi käydä niin, että toisen sukan sain tehtyä ja sitten homma jotenkin unohtui ja sitten olikin jo kesä. No, nyt ei muuta kuin kaivelemaan seuraavaksi lankakoria niin asia selviää.

Maisema alkaa taittua syksyyn

Tällä viikolla on suunnitelmissa loppuviikosta pieni reissu Kuhmon mummulaan. Lapset ovatkin kovasti ikävöineet sinne, kun kesällä pääsimme tekemään vain pikaisen pyrähdyksen. He odottavat jo pääsevänsä touhuilemaan mummun ja ukin kanssa. Tarkoitus olisi myös auttaa mummua marjankeruussa. Toivotaan siis että säät suosivat reissuamme!

Takaisin arkeen

Ei ne leipomishommat ihan siihen viime sunnuntaihin sitten loppuneetkaan...Olen nimittäin sen jälkeen öisin unissani leiponut! Milloin on mikäkin taikina vatkautumassa ja jos jonkin näköistä leivonnaista on tiskissä ollut... No, onneksi tämä oikeastaan vain naurattaa minua. Eiköhän ne unet tästä tasoitu ja alkaa näkymään öisin muutakin kuin vatkaimia ja taikinoita.

Kesällä jäi oma huusholli vaille parempaa huolenpitoa, joten viikko on mennyt paikkoja laitellessa ja siistiessä. Se on tuntunut hurjan mukavalle! Olen nauttinut siivouksesta ja siitä, että saan paikat järjestykseen. Esimerkiksi vaatekaapit on koluttu läpi ja kirppistavaroita on laitettu myyntiin niin puodin kirppikselle kuin facebookin kirppikselle. En ollutkaan aikoihin käynyt facebookin kirppiksellä, mutta samalla kun laittelin omia tavaroita sinne myyntiin niin tein pari tosi kivaa löytöä itselle. Hauskin löytö oli palasokeriottimet jotka näyttävät tosi vanhoilta, mutta en oikeasti tiedä minkä ikäiset ne ovat. Ne ovat minusta ihan mielettömän kauniit ja nyt ne roikkuvatkin keittiössä pienessä hyllyssä näkyvillä. Ja tulevat varmasti myös käyttöön. Toinen aivan ihana löytö oli Arabian Koko-muki ruusukuvioinnilla. Värit ovat niin kovin minun mieleeni, että takuulla hörpin siitä usein kahvia.

Kuppi on melko iso, joten se soveltuu mainiosti kahvin juontiin.

Nämä olivat ihan huippulöytö!

Tällä viikolla astui arki kuvioihin ihan toden teolla. Matilla loppui maanantaina kesäloma ja Siirillä ja Hilmalla alkoi koulu torstaina. Kotonakin on ollut pientä totuttelua taas tilanteeseen, kun pienimmät ovat minun kanssani kotona. Minulle suurin muutos taitaa olla se, että on paljon hiljaisempaa... Tytöt odottivat jo koulun alkua ja totta puhuen taisin sitä odottaa minäkin. Aikamoista meteliä ja riitelyä oli välillä, kun tekemisen puute iski lapsille. Erityisesti isommat intoutuivat tappelemaan kun ei ollut muuta tekemistä. Mutta kukapa sitä nyt jaksaisi loputtomiin lomailla. Tavallinen arki kouluineen, harrastuksineen ja töineen on ihan tervetullut ainakin meidän huusholliimme.

Tiistaina kävimme koko perheen voimin mansikkapellolla poimimassa mansikat talveksi. Hienosti jaksoivat lapsetkin olla ja isommista oli kovasti apua. Pienimmät keskittyivät enemmän noiden punaisten herkkujen maisteluun... Kotona piti sitten tietysti leipoa mansikkakakku ja tehtiinpä vielä rahkaa ja kiisseliäkin. Kyllä maistui mansikkaherkut kaikille!

Olen kerennyt näkemään rakkaita ystäviäkin ja vaihtamaan kuulumisia. Miten ihanaa on ollut purkaa omia ajatuksia ja tuntoja ja ennen kaikkea kuulla mitä ystäville kuuluu! Kesän aikana kerkesi tapahtumaan paljon puolin ja toisin ja juttua olisi riittänyt vaikka kuinka paljon. Olen päässyt salille ja lenkille ja tajusin miten paljon olenkaan kaivannut säännöllistä liikuntaa. Kesä meni niin, että salilla kävin silloin tällöin kun kerkesin ja jaksoin. Syksy on siitäkin tervetullut, että liikuntaharrastuksiin on taas aikaa ja tärkeimpänä tietysti se, että kerkeää oikeasti pitämään myös huolta itsestään.

Huomisen suunnitelmiin kuuluu aamulla leipominen, kun lupasin tehdä pullat pariin kokoukseen, jotka ovat Kalapurolla ja Nuorisoseuran talolla. Näitä leipomisjuttuja silloin tällöin tulee ja mielelläni autan niissä. Tässä alkusyksyn aikana niitä on lähes joka viikonloppu, mutta sitten rauhoittuu. Huomisaamun leivonnan jälkeen onkin sitten puoti auki muutaman tunnin ja sen jälkeen ajattelin käydä salilla. Loppupäivä on varmasti puuhastelua perheen kanssa ja pienten koululaisten uudet koulukirjat täytyy päällystää. Sitten toivotellaankin uusi viikko tervetulleeksi ja katsellaan mitä kivaa se tuo tullessaan!