Surua ja iloa

Kuten kaikki tiedämme niin elämä tuo toisinaan mukanaan ikäviä asioita. Ja myös niitä hyvin, hyvin ikäviä. En ole hetkeen jaksanut edes vilkaistakaan blogiani. Mummuni kuoli kaksi viikkoa sitten, joten ajatukset on olleet jossain ihan muualla kuin täällä blogin syövereissä.  Nyt on kuitenkin sellainen olo että haluan kertoa kuulumiset, koska edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo pitkä tovi ja sen jälkeen on kerennyt tapahtua yhtä sun toista.

Syksy on edennyt todella vauhdilla. Syyskuussa vietettiin minun synttäreitäni. Hyvin pienimuotoisesti tosin, mutta kakkukahvit juotiin ja sain aivan ihanan lahjankin anopiltani. Hän tietää, että teen jonkin verran käsitöitä ja olikin tehnyt minulle huikean hienon neulatyynyn! En ole moista vastaavaa koskaan nähnyt ja olinkin (ja olen edelleen) aivan haltioissani siitä. Lisäksi paketista löytyi myös muuta tarpeellista tavaraa ompeluhommiin.

Synttärikakkua nautittiin oman perheen kesken

Anopin tekemä neulatyyny on superihana!

Lahjasta inspiroituneena kaivelin kankaat esille ja aloin tekemään lapsille sängynpeitteitä tilkuista. Siirin ja Hilman peitteet ovat jo valmiina ja Eljaksen peite alkaa olla myös valmis. Monena iltana kun lapset ovat menneet nukkumaan niin itse olen istahtanut ompelukoneen ääreen. Ja ennen kuin olen huomannutkaan niin kello on edennyt jo myöhään iltaan. Ei millään aina malttaisi lopettaa, kun se on niin ihanan koukuttavaa puuhaa!

Siiri sai tällaisen sängynpeitteen

Hilman peitteestä tuli tämän näköinen

Syyskuussa meille saapui myös uusi perheenjäsen, kissanpentu nimeltään Kerttu ja tuttavallisemmin Kepa. Kerttu on kotiutunut mainiosti meille ja pienen alkukankeuden jälkeen alkaa tulla toimeen myös isompien kissojen kanssa. Pipsa-koira näyttäisi olevan edelleen jonkin verran mustasukkainen uudesta tulokkaasta ja pitää huolta myös siitä ettei pikku vintiö pääse sen kupille syömään. Mutta kaiken kaikkiaan Kertun kanssa on mennyt oikein hyvin ja se on valloittanut meidän kaikkien sydämet. Ulkoilulle Kerttu otetaan aina mukaan ja kovasti se siellä mukana touhuaa ja tutkii paikkoja. Kertakaikkisen suloinen tapaus!

Pikkuinen Kerttu kurkkii uteliaana uutta kotia

Päiväunipaikka voi löytyä vaikka ompelupöydältä korista!

Parin viikon päästä tapahtuukin sitten melkoinen muutos elämässä, kun minulla alkaa työt! Itse asiassa koko juttu lähti siitä liikkeelle, kun täällä Tuovilanlahdessa on yksi perhepäivähoitaja ja hän sitten alkoi kysellä minulta, että kiinnostaisiko minua perhepäivähoitajan hommat. Heille on kova kysyntä ja koulutukseni puolestahan olen pätevä työhön. Pienen hetken puntaroin asiaa, mutta hyvin nopeasti päätin että voisin hakea työtä. Ja siitä se asia sitten lähti etenemään. Viime viikon loppupuolella varmistui, että voin aloittaa työt. Tällainen ratkaisu on meidän perheen kannalta paras mahdollinen. Voin hoitaa pienimmät lapset kotona ja isommat voivat tulla edelleen suoraan koulusta kotiin. Ja kuitenkin samalla teen työtäni.

Ensi viikolla lapsilla on syysloma. Myös Matti on ottanut lomaa sille viikolle, joten saamme viettää aikaa yhdessä koko perheellä. Nähtäväksi jää mitä kivaa keksitään. Tosin ihan jo pelkkä kotona yhdessä oleminen on mukavaa. Katsotaan mitä viikko tuo sitten tullessaan.