Monta aihetta iloon

Kyllä tämä elämä on ihmeellistä. Juuri kun edellisessä postauksessa kerkesin kehumaan miten olo on kohentunut niin seuraavana päivänä ilmenikin sitten ihan uusia särkyjä. Ja yhtä yllättävästi ne olivat seuraavana päivänä poissa. On vähän tällaista ylämäki-alamäki menoa siis ollut tämä toipuminen, mutta kuuluu ilmeisesti asiaan. Maanantain hieronta sai aikaan illaksi ihan hirvittävän päänsäryn, mutta onneksi sekin helpotti. Enpä olisi muuten totta puhuen uskonut, kuinka jumissa jalkani olivatkaan...erityisesti pohkeet. Mutta iloinen asia on nyt se, että lihakset on saatu niin hyvin auki että sain luvan aloittaa kunto-ohjelman! Ensimmäinen salilla käynti on nyt tehty tauon jälkeen ja ällistyin todella. Ero tekemisessä/jaksamisessa ennen taukoa ja sen jälkeen on hurja. Liikkeet tuntuivat nyt helpommilta ja kevyemmiltä. Ehkä sitä alkaakin vasta nyt todella käsittää miten jumiin olinkaan itseni saanut. Selkä tuntui erittäin yhteistyökykyiseltä, enkä tuntenut minkäänlaisia särkyjä tai jomotuksia! Salin jälkeen tein vielä kunnon venyttelyt kotona. Vaikka olo onkin nyt melkoisen hyvä niin täytyy silti ottaa tämä kunto-ohjelman aloitus maltillisesti, omaa kehoa kuunnellen.

Viime lauantaina juhlittiin Siirin 8-vuotis synttäreitä. Äiti sai taas käskyn tehdä Frozen-kakku ja tarjolla piti ehdottomasti olla myös Rockyroad-paloja. Niistä on olemassa monta erilaista versiota ja itsekin olemme muutamaa kokeilleet. Tällä kertaa laitoimme niihin popcorneja, vaahtokarkkeja, keksejä, maitosuklaata ja tummaasuklaata. Rockyroad-palat ovat kyllä pettämätön herkkupala kahvipöydässä (ja muutenkin), etenkin kun ohjetta voi muunnella omaan makuun sopivaksi. Jo pelkästään suklaissa on niin paljon erilaisia vaihtoehtoja, että niillä saa aikaan vaikka minkä makuisia versioita. Itse tykkäämme käyttää joka kerta kahta erilaista suklaata, mutta toinen niistä on aina tummasuklaa. Ihan sen takia etteivät herkkupalat mene liian yltiömakeiksi.

Kakun päällä kokeiltiin ensimmäistä kertaa sokerimassakuvaa.

 

 

 

 

 

 

Rockyroad-palat

Synttärit menivät mukavasti ja lapset olivat illalla aivan puhki. Erityisesti itse sankari valitteli kovaa väsymystä, mutta enpä ihmettele. Sen verran oli nimittäin menoa ja melskettä kavereiden kanssa, että ihme jos ei olisi väsyttänyt. Selmakin juoksi kaikkien muiden mukana ja nautti suunnattomasti kun pääsi mukaan touhuamaan isompien tyttöjen kanssa. Ja siellähän tuo Eljaskin mennä viipotti tyttölauman mukana.

Lauantai-iltana muiden vieraiden lähdettyä mummu ja ukki jäivät, koska olimme sopineet että he jäävät yökylään. Mummu pääsi yllättämään minut ihan täydellisesti. Nimittäin heidän edellisellä vierailullaan olimme jutelleet siitä, kun mummun sisko on luvannut kutoa meille mattoja ja mummu tiedusteli sitten väritoiveista. Ajattelin, että menee varmasti aikaa ennen kuin matot ovat valmiita. No, lauantaina istuskelimme salissa ja ukki lähti yhtäkkiä ulkona käymään. Mummu ilmoitti että heillä on nyt kyydissään valmiit matot ja ukki lähti hakemaan niitä sisälle. Olin ihan puulla päähän lyöty, että miten ne näin nopeasti ovat valmiita? Samalla kuitenkin ajattelin iloisena, että pari uutta mattoa olikin todella tarpeen kun lattiapinta-alaa on niin reilusti. Kohta sain yllättyä vielä uudelleen. Sisälle kannettiin viisi isoa kangaspötköä ja niiden sisältä paljastui toinen toistaan kauniimpi matto. Ihmettelin ovatko ne kaikki todella meille, mutta mummu sanoi että lisää on vielä myöhemmin tulossa! 

Sunnuntaina piti sitten ruveta imuroimaan ja pesemään lattioita, että saamme uudet matot puhtaille lattioille. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta tunnen suurta iloa joka kerta kun katselen noita uusia mattoja. Ne ovat ihan uskomattoman kauniita ja ne on tehty taidolla. Ja mikä ihaninta, jokainen niistä otti hyvin vaivattomasti paikkansa kodissamme. Kutojan suuresta taidosta ja taitavasta värien käytöstä kertoo sekin, että jokainen matto sai päähäni aikaan mielikuvan jostain asiasta!

Tästä matosta minulle tuli välittömästi mieleen Suomen luonto järvineen ja metsineen...auringonpaisteessa välkehtivä kesäinen järvi, kuusimetsä, sinitaivas pilvenhattaroineen ja talven hankipeite.

Myös tämä tuo mieleen Suomen kauniin luonnon ja erityisesti kesän ukkosmyrskyineen.

Tässä matossa on vaahtokarkit ja kesä. Kuvasta ei niin hyvin erotu, mutta valkoisen seassa on haalean vaaleanpunaisia raitoja, jotka saavat mieleen vaahtokarkit.

Tämä matto puolestaan saa minulle mielikuvan karamellikaupasta ja prinsessoista.

Tästä tulee mieleen mummula. Johtuneeko siitä, että kuteissa on käytetty mummuni entiset verhot!

Aurinkoiset päivät ja lähestyvä kevät ovat hullaannuttaneet mieleni. En ikinä ole ollut keltaisen värin ystävä niin kuin aiemmin olenkin jo tainnut kertoa. Jostain kumman syystä olen kuitenkin nyt hiukan jopa tykästynyt siihen. Tulin ostaneeksi kirppikseltä jopa tarjottimen, joka on keltainen. Kun näin sen niin ajattelin heti, että tuon haluan. Se oli jotenkin niin pirteä!

Tämä suloinen tarjotin on keittiön valopilkku!

Parin viikon päästä on laskiaissunnuntai. Silloin kun kotimme on ollut vielä koulukäytössä niin on ollut perinteenä, että laskiaisena kyläläiset ovat käyneet mäenlaskussa koulua vastapäätä olevalla Taskilan pellolla. Kun koulu lakkautettiin niin samalla myös tuo perinne lakkasi. Aloimme sitten Matin kanssa miettimään, että miksi emme herättelisi sitä vähän henkiin? Kysyimme luvan pellolla laskemiseen ja parkkipaikka autoille järjestyy meidän pihasta. Päätimme myös, että pidämme päivällä parin tunnin ajan makkaranpaistotulia, joten mäenlaskun lomassa voi käydä nauttimassa myös eväitä. Tuntuu mukavalle jos voimme näin ilahduttaa ja saada hyvää mieltä muille ihmisille. En tiedä innostuvatko ihmiset lähtemään mäenlaskuun, mutta ainakin meidän perhe lähtee ja sen jälkeen paistetaan nuotiomakkarat. Nyt vaan toivotaan, että keli suosii sinä päivänä!