Mieli keväisenä kohti helmikuuta!

Tähän viikkoon on mahtunut monta asiaa, jotka ovat saaneet hymyn huulille. Päänsäryn helpotettua tuntui, että on energiaa tehdä vaikka mitä! Koti sai hiukan uutta ilmettä ja siivousinto iski niin, että rätti heilui illalla vielä yhdeksän jälkeenkin... Mutta suurin mielen piristäjä on kyllä ehdottomasti ollut aurinko!

Idean tähän asetelmaan poimin sisustuslehdestä.

Tulevan ystävänpäivän kunniaksi laitoimme lasten kanssa lasihurrikaanin sisälle vaaleanpunaista koristehiekkaa.

Olen vallan ihastunut tähän mustaan kynttilälaatikkoon!

Siivotessa laitoin osan hajuvesistäni pienelle tarjottimelle, jossa ne ovat paremmin järjestyksessä.

Tänä aamuna istuskelimme keittiössä aamukahvilla ja suunnittelimme päivän ohjelmaa, kun yhtäkkiä huomasin että taivaalla on sateenkaari! Piti ihan hieraista silmiä, koska en voinut uskoa näkemääni. Yhdistän sateenkaaren vahvasti kesään, joten ajattelin ettei mitenkään voi olla mahdollista että keskellä talvea taivaalla komeilee sateenkaari. Mutta niin vain oli, ei auttanut kuin uskoa. Taivas oli hyvin erikoisen värinen, hetki oli kuin sadusta. Saimme ihastella sateenkaarta melko pitkään ennen kuin se hävisi. Olipa ihanan epätavallinen alku päivälle!

Kauppareissulla mieleni oli niin mahdottoman keväinen, että halusin ostaa tämän suloisen kevätesikon. Keltainen ei yleensä ole kuulunut lempiväreihini, mutta yllätin itsenikin ja valitsin pinkin sijaan keltaisen kukan! Ehkäpä keväisesti paistava aurinko on sekoittanut pääni... Mutta onneksi ihan hyvällä tavalla.

Sieltä se kevät tulee!

Tänään ulkoilimme monta tuntia. Sillä aikaa kun kävin ystävän kanssa lenkillä niin lapset hiihtivät.
Kotiin tultuani tein puuhommia ja lapset lähtivät mäenlaskuun. Sen jälkeen laittelimme nuotion ja paistoimme makkaraa, sekä loimutimme lohta. Kylläpä makkarat maistuivat hyvältä raikkaassa ulkoilmassa. Lohet hävisivät isoihin ja pieniin suihin iltapalaksi saunan jälkeen. Lapset kehuivat kilvan miten hyvää se oli. Silloin tällöin olemme loimuttaneet lohta, mutta nähtävästi pitäisi tehdä sitä useammin. Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että loimulohi on parasta lohta.

Ihanan vaaleansininen taivas ja hattaran näköiset pilvet näyttivät jotenkin hauskoilta talvisessa maisemassa.

Maanantaina yllätyin toden teolla, kun ajattelin että ihan huvikseni googletan tämän oman blogini. No, sieltähän sitten ilmeni sellainen asia, että blogini löytyy parhaatblogit.fi sivustolta! Olin samaan aikaan aivan ihmeissäni ja niin älyttömän onnellinen. Kyllä hymyilytti niin että suupielet olivat korvissa asti. Miten hienoa löytää oma bloginsa sellaiselta sivustolta! Tuli sellainen olo, että en tosiaan kirjoittele näitä juttuja pelkästään itselleni, vaan joku muukin on oikeasti kiinnostunut siitä mitä täällä Tuovilanlahden vanhalla koululla tapahtuu ja miten meidän perheen elämä täällä sujuu. Ja se jos jokin tuntuu hyvältä.

Kaiken kaikkiaan tämä viikko on edelliseen verrattuna ollut oikein hyvän mielen viikko. Olen saanut tavata ihmisiä erilaisissa merkeissä ja mikä parasta, hymyn ja naurun siivittäminä. Mukavia viestejä ja puheluitakin on tullut, jotka ovat osaltaan saaneet mielen iloiseksi. Ja kun tuota energiaa on riittänyt niin olenpa laittanut vähän muutenkin tuulemaan... Mutta siitä lisää varmasti seuraavassa postauksessa.

Flunssainen viikko

Olen sellainen ihminen, joka koittaa löytää edes hitusen jotain hyvää vaikeistakin hetkistä. Tällä viikolla se on ollut melkoisen vaikeaa. Perheeseemme rantautui reilu viikko sitten flunssa ja kaikki sairastuivat vuorotellen, myös minä. Minulle tulee flunssan yhteydessä erittäin harvoin kuumetta, mutta tällä kertaa tuli sekin. Olo oli oikeasti todella kipeä. On kuitenkin hankala sairastaa itse, kun hoivattavana on samaan aikaan monta pientä potilasta... Totta kai sitä yritti käyttää kaikki mahdolliset hetket lepäämiseen, mutta ei se helppoa ollut. Ja öisin etenkin perheen pienin itkeskeli, joten oma lepo ei ollut silloinkaan parhainta mahdollista. Tietysti vielä kaiken lisäksi sain ihan järkyttävän päänsäryn ja siihen ei tepsinyt minkäänlaiset särkylääkkeet. Hyvin äkkiä tajusin säryn johtuvat siitä, että minulla on niska-hartian ja kallonpohjan lihakset ihan jumissa. Sama vaiva on ollut aiemminkin, mutta harvoin se äityy näin pahaksi. Ensihoitona hierontaa ja jumpparullalla rullailua, jotka kyllä ensin tuntuvat aina jopa pahentavan särkyä. Kokemuksesta kuitenkin tiesin, että siitä se lähtee helpottamaan kun vaan hissukseen jatkaa hierontaa ja rullailua. Lisää helpotusta toi reipas ulkoilu ja puiden viskely liiteriin. Se oli mainiota jumppaa hartioille. Käytössä oli myös kylmägeeli ja runsas vedenjuonti. Näillä konsteilla sain säryn muutaman päivän kuluessa aika pitkälti häviämään, mutta esimerkiksi rullailu jatkuu edelleen.

Tämä jumpparulla on ollut ahkerassa käytössä tällä viikolla!

Oikeastaan tuohon edellä kertomaani kului minun viikkoni. Kaiken sen keskellä yritin hoitaa parhaani mukaan kotiaskareet ja lapset. Huonolla tuurilla sattui vielä sellainen viikko, että Matilla oli töissä melko pitkiä päiviä ja sen lisäksi muitakin menoja. Mutta ei tämä viikko sentään onneksi ihan pelkkää kurjuutta ollut. Mukaan on sopinut myös pieniä ilonhetkiä. Mukavimpia niistä ovat olleet lasten ihanat yllätykset, joilla halusivat ilahduttaa äitiä. Tuntuu joka kerta yhtä hyvälle saada lapsilta heidän itse tekemäänsä postia, jossa lukee esim. Äiti olet rakas tai Tykkään sinusta. Tänään minut johdatettiin keittiön liitutaulun eteen silmät kiinni ja kun annettiin lupa aukaista silmät, niin hymyhän siinä nousi huulille.

Nämä ihanat pienet viestit saavat iloiseksi kurjankin päivän keskellä.

Joka tapauksessa olen iloinen siitä, että tämä viikko on nyt lopussa. Onneksi tällaisia on melko harvakseltaan. Toivon että samalla kun alkaa uusi viikko myös arki palaa taas entisiin uomiinsa. Mielen saa pikkuisen pirteämmäksi sekin, että aurinko on näyttäytynyt jo useana päivänä. Voi että siitä tulee keväinen olo! Vaikka olenkin ihminen joka elää mieluummin tässä hetkessä kuin tulevassa, niin siitä huolimatta katseeni alkaa pikku hiljaa kääntyä jo kevättä kohti. Pidän niistä hohtavista kevättalven hangista, kun aurinko paistaa ja päivä on pidentynyt jo reilusti. Tuntuu, että siitä hetkestä on aina vain humpsaus ja ollaan kohta jo vapussa. No, eipä mennä asioiden edelle. Mennään päivä kerrallaan, viikko kerrallaan ja nautitaan jokaisesta hyvästä hetkestä. Elämä on tässä ja nyt, sen ajatuksen äärelle eilen pysähdyin kun olimme Matin tädin siunaustilaisuudessa. Pitäisi useammin muistaa läheisiä, sukulaisia ja ystäviä. Ei se paljoa vaadi, ihan pienetkin asiat voivat saada suuren merkityksen. Esimerkiksi halaus, hymy tai kauniit sanat. Miten vähän se viekään aikaa, mutta voi saada aikaan paljon hyvää mieltä! Ehkäpä tästä hetkestä lähtien yritän vielä enemmän kertoa muille ihmisille mitä he merkitsevät minulle, niin sanoillani kuin teoillanikin.


 P.S. Ai niin, ennen flunssaan sairastumistani kerkesin kuin kerkesinkin käyttää uusia pinkinkirjavia treenitrikoitani salilla!

Hyvän mielen juttuja

Viikko on sujunut hyvin vaihtelevissa merkeissä. Alkuviikkoon mahtui harmia ja pahaa mieltä, mutta niistä ei sen enempää. Ne on nyt käsitelty ja mielestä pois pyyhkäisty ja sen jälkeen viikko on jatkunutkin ihan mukavissa merkeissä.

Kansalaisopiston kuntosalikurssikin alkoi tällä viikolla taas joulutauon jälkeen. Vajaa viikko takaperin katselin itselleni netistä eräästä urheilukaupasta uusia treenivaatteita. Olen järjettömän ihastunut pinkkiin väriin ja satuin sitten tekemään mielestäni melkoisen löydön, nimittäin pinkin kirjavat treenitrikoot! Ja olihan ne sitten tilattava. No, viikolla sitten odottelin kärsimättömänä, että milloin paketti saapuu ja pääsen käyttämään uusia housujani. Paketti tuli eilen ja heti piti aukaista se. Katsoessani ostostani totesin mielessäni, että ovatpa ne pirtsakat ja voisin vaikka laittaa ne salille heti seuraavalla kerralla. Tänä aamuna sitten olin lähdössä salille ja laitoin nuo uudet pinkit ihanuudet jalkaan. Laittelin juomapullon ja kengät reppuun ja palasin vaatehuoneeseen. Katsoin sitten, että mikäs musta mytty tuossa vaatetangolla roikkuu? Nehän olivat mustat treenitrikooni, joita olen tosi paljon käyttänyt. Ja älkää kysykö miksi, mutta nappasin ne käteeni ja niinhän siinä kävi, että pinkit jäivät vielä vaatehyllyyn odottamaan seuraavaa kertaa... Minua naurattaa, kun ajattelen kuinka kärsimättömänä uusia housujani odotin ja sitten lopputulos on tämä! Selitin asiaa itselleni sillä, että tähän asti valintani on aina ollut mustat trikoot ja hyppäys pinkin kirjaviin on melkoinen. Mutta kyllä nekin vielä ihan varmasti käyttöön pääsevät!

Seuraavalla kerralla sitten nämä käyttöön!

Salilta tullessa rupesin lumitöihin, mutta eiköhän sitä taas huomenna pääse kolaamaan lisää... Lunta satoi tänään nimittäin oikeastaan koko päivän. Eipä sillä, se on edelleenkin ihan mukavaa hommaa! Etenkin silloin, kun kolattavana on kevyttä pakkaslunta kuten tänään oli.

Iltapäivällä lapset saivat jostain päähänsä, että olisi kiva saada teltta omaan huoneeseen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että EI todellakaan! Lapset pahoittivat hiukan mielensä ja alkoivat suunnitella, että pitää ehkä sitten yrittää rakentaa maja. Rupesin sitten itse hetken päästä miettimään, että miksi sanoin ei. Oliko ainoa syy vastaukseeni se ettei telttaa olevinaan voi käyttää kuin kesäisin ulkona? Miksi ihmeessä elämässä ei voisi vähän hullutella jos siihen on kuitenkin mahdollisuus? Kaikilla ei ole mahdollisuutta pystyttää telttaa keskelle lastenhuonetta. Meillä on, joten päätin että lapset saavat telttansa. Ja voi sitä riemua! Sinne vietiin yöpymistä varten patjat ja makuupussit, yllin kyllin tyynyjä ja luettavaa, sekä taskulamput. Nyt kun asiaa mietin, niin kylläpä olisin jäänyt paitsi ihanista hymyistä ja riemastuttavasta lasten ilosta jos olisin pysynyt alkuperäisessä kannassani ja kieltänyt koko homman. Tästä viisastuneena pitäisi sanoa lasten pyyntöihin useammin kyllä!

Olisipa ollut itsekin mukava köllähtää yöunille telttaan!

Vielä sellainenkin kiva juttu mahtui tähän päivään, että lähdin mukaan kuoroon! En ole vuosiin laulanut kuorossa, vaikka pidän siitä kovasti. Tätä tilaisuutta en kuitenkaan halunnut heittää hukkaan, sillä kyseessä on Tuovilanlahden oma kuoro/orkesteri, joka perustettu Suomen 100v. juhlan kunniaksi. Pääesiintyminen tulee olemaan Itsenäisyyspäivänä Tuovilanlahden nuorisoseurantalolla. Tänään meillä oli siis ensimmäinen kokoontuminen ja minulla on sellainen tunne, että tästä tulee hauskaa! Saimme nuotit mukaan kotiin, että pystymme tutustumaan niihin rauhassa seuraavaa kertaa varten.

Tästä kohti seuraavia harjoituksia!

Ja nyt hymyssäsuin huomiseen ja viikonloppuun! :)

Hyvää alkanutta vuotta!

Uudenvuoden kunniaksi poksautimme tämän ihanan kimaltavan kuohuvan!

Niinpä se vaihtui vuosi taas uuteen ja kohta on ensimmäinen viikko jo mennyt. Isommilla lapsilla alkoi koulu heti uudenvuoden jälkeen, joten arki palasi hyvin nopeasti. Itse päätin ruveta siivoamaan kaappeja ja varastoa. Tänne muuttaessamme hävitimme kaiken ylimääräisen ja joutavan tavaran, mutta kummasti sitä on ruvennut taas nurkkiin kertymään kaikenlaista... Siksi päätinkin, että nyt on laitettava osa tavaroista pois. Facebookin nettikirppis on osoittautunut ihan hyväksi paikaksi myydä itselle tarpeetonta tavaraa. Kiva että niistä voi olla iloa ja hyötyä kuitenkin jollekin toiselle. Ja olenpa tehnyt itsekin muutaman kivan löydon sieltä.

Joulu siivottiin pois vuoden vaihduttua. Joulukuusi vietiin pois jo uudenvuodenpäivänä. Vaikka olenkin jouluihminen niin jotenkin vaan tuli sellainen olo, että joulu on vietetty ja uusi vuosi saa  nyt alkaa. Joulunpunaiset tekstiilit vaihtuvat valko-harmaisiin, jotka saavat sisustuksen tuntumaan talviselta. Pidän sisustuksessa melko neutraaleista sävyistä, mutta kevättä kohti mennessä kirkkaammat värit lisääntyvät. Erityisesti lastenhuoneissa leikitellään väreillä.

Pakkasen paukkuessa ulkona Hertta-kissa nauttii olostaan sisätiloissa.

Voi että nautin, kun välillä päivisin jo aurinko pilkistelee! Eihän se pitkään paista, mutta kummasti mieli piristyy jo siitä vähästäkin. Tällä viikolla ei ole päästy kovin monena päivänä ulkoilemaan lasten kanssa. Pakkasta on ollut niin paljon, että pienimpien on parempi olla sisällä. Tänään pakkanen on pysytellyt koko päivän lähempänä -30 astetta. Sen verran kuitenkin uskaltauduin ulos neljän seinän sisältä, että kävin salilla. Talomme on pysynyt hyvin lämpimänä näilläkin pakkasilla ja suurin syy siihen taitaa olla se, että ikkunoiden tiivisteet vaihdettiin syksyllä. Sen vaikutus huomattiin kyllä heti. No, lattiat kuitenkin tuntuvat viileiltä kuten joka talvi, joten villasukat ovat olleet tarpeen. Itse käytän niitä aikaisesta syksystä pitkälle kevääseen, mutta minkäs teet kun varpaita paleltaa melkein aina!

Pakkanen on piirtänyt omaa taidettaan kuistin ikkunoihin.

Villasukkia löytyy meidän huushollistamme aikamoinen kasa!

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille, toivottavasti siihen mahtuu paljon kivoja juttuja! :)