Hyvän mielen juttuja

Viikko on sujunut hyvin vaihtelevissa merkeissä. Alkuviikkoon mahtui harmia ja pahaa mieltä, mutta niistä ei sen enempää. Ne on nyt käsitelty ja mielestä pois pyyhkäisty ja sen jälkeen viikko on jatkunutkin ihan mukavissa merkeissä.

Kansalaisopiston kuntosalikurssikin alkoi tällä viikolla taas joulutauon jälkeen. Vajaa viikko takaperin katselin itselleni netistä eräästä urheilukaupasta uusia treenivaatteita. Olen järjettömän ihastunut pinkkiin väriin ja satuin sitten tekemään mielestäni melkoisen löydön, nimittäin pinkin kirjavat treenitrikoot! Ja olihan ne sitten tilattava. No, viikolla sitten odottelin kärsimättömänä, että milloin paketti saapuu ja pääsen käyttämään uusia housujani. Paketti tuli eilen ja heti piti aukaista se. Katsoessani ostostani totesin mielessäni, että ovatpa ne pirtsakat ja voisin vaikka laittaa ne salille heti seuraavalla kerralla. Tänä aamuna sitten olin lähdössä salille ja laitoin nuo uudet pinkit ihanuudet jalkaan. Laittelin juomapullon ja kengät reppuun ja palasin vaatehuoneeseen. Katsoin sitten, että mikäs musta mytty tuossa vaatetangolla roikkuu? Nehän olivat mustat treenitrikooni, joita olen tosi paljon käyttänyt. Ja älkää kysykö miksi, mutta nappasin ne käteeni ja niinhän siinä kävi, että pinkit jäivät vielä vaatehyllyyn odottamaan seuraavaa kertaa... Minua naurattaa, kun ajattelen kuinka kärsimättömänä uusia housujani odotin ja sitten lopputulos on tämä! Selitin asiaa itselleni sillä, että tähän asti valintani on aina ollut mustat trikoot ja hyppäys pinkin kirjaviin on melkoinen. Mutta kyllä nekin vielä ihan varmasti käyttöön pääsevät!

Seuraavalla kerralla sitten nämä käyttöön!

Salilta tullessa rupesin lumitöihin, mutta eiköhän sitä taas huomenna pääse kolaamaan lisää... Lunta satoi tänään nimittäin oikeastaan koko päivän. Eipä sillä, se on edelleenkin ihan mukavaa hommaa! Etenkin silloin, kun kolattavana on kevyttä pakkaslunta kuten tänään oli.

Iltapäivällä lapset saivat jostain päähänsä, että olisi kiva saada teltta omaan huoneeseen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että EI todellakaan! Lapset pahoittivat hiukan mielensä ja alkoivat suunnitella, että pitää ehkä sitten yrittää rakentaa maja. Rupesin sitten itse hetken päästä miettimään, että miksi sanoin ei. Oliko ainoa syy vastaukseeni se ettei telttaa olevinaan voi käyttää kuin kesäisin ulkona? Miksi ihmeessä elämässä ei voisi vähän hullutella jos siihen on kuitenkin mahdollisuus? Kaikilla ei ole mahdollisuutta pystyttää telttaa keskelle lastenhuonetta. Meillä on, joten päätin että lapset saavat telttansa. Ja voi sitä riemua! Sinne vietiin yöpymistä varten patjat ja makuupussit, yllin kyllin tyynyjä ja luettavaa, sekä taskulamput. Nyt kun asiaa mietin, niin kylläpä olisin jäänyt paitsi ihanista hymyistä ja riemastuttavasta lasten ilosta jos olisin pysynyt alkuperäisessä kannassani ja kieltänyt koko homman. Tästä viisastuneena pitäisi sanoa lasten pyyntöihin useammin kyllä!

Olisipa ollut itsekin mukava köllähtää yöunille telttaan!

Vielä sellainenkin kiva juttu mahtui tähän päivään, että lähdin mukaan kuoroon! En ole vuosiin laulanut kuorossa, vaikka pidän siitä kovasti. Tätä tilaisuutta en kuitenkaan halunnut heittää hukkaan, sillä kyseessä on Tuovilanlahden oma kuoro/orkesteri, joka perustettu Suomen 100v. juhlan kunniaksi. Pääesiintyminen tulee olemaan Itsenäisyyspäivänä Tuovilanlahden nuorisoseurantalolla. Tänään meillä oli siis ensimmäinen kokoontuminen ja minulla on sellainen tunne, että tästä tulee hauskaa! Saimme nuotit mukaan kotiin, että pystymme tutustumaan niihin rauhassa seuraavaa kertaa varten.

Tästä kohti seuraavia harjoituksia!

Ja nyt hymyssäsuin huomiseen ja viikonloppuun! :)