Maailma uusin silmin

Kaikenlaista sitä kerkeääkin viikossa tapahtua...niin hyvää kuin huonoakin. Aloitetaan vaikka sitten niistä huonoista jutuista. Viime viikon maanantaista saakka olen kärsinyt päivittäin vatsakivusta, jota sitten ruvettiin selvittelemään labrakokeilla ja lääkärissäkin kävin. Verikokeista ei löytynyt mitään poikkeavaa ja lääkäri totesi minut tutkittuaan, että oireet viittavaat ruokatorven tulehdukseen. Voi olla kuulemma myös seurausta vatsataudista, joka meillä äskettäin jylläsi. Nyt sitten koitetaan saada tilanne rauhoittumaan lääkityksellä.

Kyllä harmittaa, kun kuntosaliohjelmakin on mennyt ihan pieleen kaikkien näiden sairasteluiden takia. Mutta en anna periksi. Ohjelma jatkuu kun olen saanut itseni siihen kuntoon, että salille lähteminen on oikeasti järkevää. Tosin nyt on hiukan muitakin rajoitteita hikiliikunnalle vielä torstaihin saakka. Sain nimittäin viime perjantaina oman äitienpäivälahjani, kun pääsin silmien laserleikkaukseen! Ja sen jälkeen on melkein viikon ajan kielletty raskas liikunta.

Olin leikkausta ennen koko viikon yllättävän rauhallinen, eikä minua edes jännittänyt. Jännitys tuli vasta siinä vaiheessa, kun lääkäri ennen leikkausta esitutkimuksessa kertoi hyvin tarkkaan mitä leikkauksessa tapahtuu. Siinä vaiheessa aloin miettimään, miksi ihmeessä kieltäydyin rauhoittavasta lääkkeestä jonka olisi aiemmin saanut... Lopulta itse leikkauksessa kaikki kävi kuitenkin niin nopeasti, että ei siinä kerennyt pelkäämään. Leikkauksesta siirryttiin suoraan hämärään huoneeseen, jossa lepäiltiin silmät kiinni. Välillä hoitaja kävi laittamassa silmätippoja ja lopuksi ohjeistamassa kuinka tästä eteenpäin. Sitten vielä lääkärin lopputarkastus ja kotiin.

En varmasti unohda koskaan sitä tunnetta, kun astuin ovesta ulos kadulle ja katsoin suoraan eteenpäin. Näin niin tarkasti kaikki talot ja niiden takana Kuopion sataman ja jopa järven takana olevien puiden ääriviivat! Silmät olivat aika valonherkät, joten täytyi käyttää aurinkolaseja. En näyttänyt varmaan kovin viisaalta, kun oli kuitenkin aika pilvinen päivä. Kävimme kotimatkalla vielä syömässä ja kaupassa. Voitte uskoa että tunsin oloni typeräksi kun kuljeksin kaupassakin aurinkolasit päässä! Ne kun ei olleet ihan pienimmästä päästä... Vaikka enemmän se oikeastaan nauratti. Kotiin päästyämme katselin ulos ikkunasta, tuttuja maisemia. Nyt ne piirtyivät silmissäni ihan järjettömän tarkkoina ja selkeinä. Tuli oikein sellainen pakahduttava tunne, että onko maailma oikeasti näin mielettömän kaunis?! Siirryin huoneesta toiseen ja ihastelin vain kaikkea sitä kauneutta.

On ihan käsittämätöntä, että nykyään pystytään tekemään tuollaisia leikkauksia. Ja että heti sen jälkeen näkö on niin mielettömän tarkka. Minulla ei edes ollut paljoa vahvuuksia silmälaseissa, joten voin vain kuvitella miten mahtavalle maailma näyttää niiden silmissä, joilla on ollut enemmän vahvuuksia. Tunnen oloni aivan äärettömän kiitolliseksi tästä lahjasta. Olen saanut jotain niin hienoa, että se tuntuu ihan ihmeeltä! Jos joku harkitsee silmien laserleikkaukseen menemistä niin voin ehdottomasti suositella!

Näillä on pärjätty leikkauksen jälkeen. Alemmat lasit olivat yökäytössä, ylemmissä vedin kauppakierroksen leikkauksen jälkeen. Ja tippoja on laitettava monta kertaa päivässä.

Vaikein osuus on minulle varmasti ollut se, että piti nukkua kolme yötä leikkauksen jälkeen aurinkolasit päässä, ettei vahingossakaan tule hieroneeksi silmiä. Eihän se mitään mukavaa ollut, vaikka laseissa oli hyvin taipuisat sangat. Silti ne tuntuivat aika epämukavilta. Mutta yllättävän vähän ne lopulta häiritsivät yöunta.

Äitienpäivä meillä meni ihan kotosalla. Ulkoitiin ja kahviteltiin. Sain ihanat kortit ja lahjat lapsilta. Matti oli hankkinut vielä ihanan pinkin ruukkuruusun minulle. Illalla kävi mummo ja ukki kylässä ja keiteltiin uudet kakkukahvit.

Omavaltaisella päätökselläni rouhin kakun päälle oikein reilusti suklaata! Nam.

Mummo ja ukki toivat kahville tullessaan minulle kauniin ruusun.