Loppuviikon puuhastelut

Edellisessä postauksessa juttu päättyi siihen, kun pohdin mahtaako Eljaksen synttärikakusta tulla hänen toiveidensa mukainen. Lopputuloksesta kuva alla. Kyllä nuo kakun päälle laitettavat vohvelikuvat ovat kiireisen äidin pelastus! Niillä saa nopeasti kivan näköisen kakun ja valinnanvaraa kuvissa on niin paljon, että varmasti löytyy sopiva. Ai niin, hoksasin muuten kakkua tehdessäni että minullahan on keittiön kätköissä pyörivä alusta. Otin sen käyttöön ja en voi kuin ihmetellä, miksi vasta nyt sen älysin! Se nopeuttaa ja helpottaa hommaa ihan älyttömästi. On niin näppärä pyöräyttää alustaa kun haluaa kääntää kakkua. Kerrassaan kelpo apulainen ja käytän takuulla jatkossakin sitä.

Tällä viikolla intouduin siivoilemaan ja järjestelemään askartelutarvikkeitani. Niissä olikin lopulta melkoinen homma, kun halusin saada kaikille tavaroille omat järkevät säilytyspaikat. Mutta löytyihän ne lopulta ja nyt on paljon helpompi löytää tarvitsemansa. Laatikoista löytyi myös kivoja juttuja jotka olin jo unohtanut, mutta ne on otettiin esille käyttöä varten. Esimerkkinä tästä puiset pikkulokerot, joissa on kirjaimia ja numeroita. Lapset olivat innoissaan kun näkivät ne ja alkoivat heti suunnittelemaan mitä kivaa niillä voisi tehdä.

Vanhaan lääkekaappiin järjestelin lasipurkkeihin askarteluun käytettäviä nappeja ja helmiä, sekä lankoja.

Nyt on muuten tunnustettava, että meillä todellakin on tehty ensimmäinen piparitaikina... Lapset niin kovasti sitä toivoivat ja kyselivät milloin se tehtäisi. Enkä voinut itsekään vastustaa kiusausta. Käytin taikinan teossa tällä kertaa Muumimamman piparkakkuohjetta. Lapset kehuivat kilvan taikinasta tulevaa tuoksua ja ehdottivat, että laulettaisiin jo joululauluja! Siinä kohti laitoin vähän kapuloita rattaisiin ja sanoin, että odotellaan vielä vähän niiden laulujen kanssa... Valmista taikinaa oli ihan pakko vähän maistaa ja voi että oli hyvää!

Ihana mausteiden tuoksu levisi keittiöstä koko taloon kun tein piparitaikinan!

On vielä ihan pakko kertoa, että uusi kuntosaliharrastukseni on vienyt minun mennessään... Joskus aiemmin olen ajatellut, että kuntosalilla käynti on sellainen harrastus mikä ei todellakaan ole minun juttuni, enkä koskaan ala salilla käymään. Mutta kuinka ollakaan... Jouduin syömään sanani! Se on oikeasti tosi kivaa ja olen iloinen kun tulin kokeilleeksi sitä. Nyt kävisin mielelläni useamman kerran viikossa kuntosalilla. Niin sitä vaan huomaa välillä, että ennakkoluulot kääntyvät joskus päälaelleen ja hyvä niin.