Ajatukset rennompana kohti joulua

Tänä aamuna ajatukseni oli: Tule jo, joulu! Koko syksyn kestänyt huiske ja meno paikasta toiseen on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä ja aamulla herätessäni tuntui, että olen päästä varpaisiin väsynyt. Siiri ja Hilma ovat jo muutaman päivän valitelleet myös, että väsyttää tosi kovasti. Olen koittanut tsempata, että ei ole enää kuin muutama päivä koulua, jaksakaa vähän rutistaa ja sitten alkaa joululoma. Perheen pienimmällä, Selmalla, ei puolestaan ole meno hyytynyt, päinvastoin. Neiti mennä viipottaa sellaista vauhtia paikasta toiseen etten yksinkertaisesti pysy enää perässä. Pienet sormet tuntuvat yltävän joka paikkaan ja avuksi hän asettelee jakkaroita ja muita korokkeita, että yltää ottamaan kaikkea sitä mitä ei pitäisi...

Joulukuun alussa ajattelin, että ihanaa kun voi blogiin kirjoittaa joulun odotuksesta vaikka monta kertaa viikossa. No, joulukuu on puolivälissä ja olen saanut tämän kuun aikana kirjoitettua tasan yhden kerran ennen tätä! Johonkin ihmeeseen nämä päivät ovat vain menneet. Tuntuu että ohjelmaa on riittänyt lähes joka päivälle. Ja niinä päivinä kun on oltu kotona, niin on koitettu tehdä kotiaskareita ja pientä jouluvalmistelua. Minä todella odotan joulua ja sitä hetkeä, kun ei ole kiire mihinkään ja saa olla vain. Vaikka tähän samaan hengenvetoon täytyy todeta, että heikkoutenihan on se, että en oikein osaa vain olla. Jotain pitäisi koko ajan olla tekemässä. Ehkä juuri sen takia olenkin saanut järjestettyä itselleni tekemistä aamusta myöhäiseen iltaan joka ikinen päivä. Toivon, että ihan oikeasti osaisin jouluna antaa aikaa sille, että olisin ihan jouten ja nauttisin hetkestä.

Jouluvalmistelujen suhteen olen tänä vuonna ottanut aika löysin rantein. Muuta ohjelmaa on ollut tosiaan niin paljon, että joulujuttuihin ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa yhtä paljon kuin edellisvuosina. Kotimme ei ole kuorrutettu joululla, vaan sitä löytyy ripauksittain sieltä täältä. Jouluruuat aion isolta osin hankkia valmiina ja niitä syödään todennäköisesti vain aattona ja ehkä joulupäivänä. Lapset eivät ole niistä järin innostuneita, joten on ihan turha koittaa tuputtaa samoja ruokia monena päivänä. Ja kinkkua emme tänä vuonna paista lainkaan. Aikaisempina vuosina on aina ollut kinkku, mutta nyt päätimme että jätämme sen väliin. Isovanhemmat lupasivat tuoda tullessaan kinkkua aaton aterialle, joten halukkaat pääsevät kyllä sitä maistelemaan. Enemmän aion sitten panostaa leivontapuoleen. Niitä en hanki valmiina vaan teen kaikki itse. Piparit on jo tehty ja ajattelimme leipoa vielä joulutorttuja, luumu-kanelikuivakakkua ja jouluista juustokakkua. Niin ja jotain suolaista haluan myös vielä tehdä. Mutta eiköhän siinä ole riittävästi sitten yhdelle joululle.

Party liten suloiset piparisomisteet ja led-kuusi pääsivät oikean piparitalon viereen

Toisaalta on harmi etten kerkeä joulua tämän kummemmin laittamaan, koska olen kovasti jouluihminen. Olen kuitenkin antanut itselleni anteeksi, sillä neljän pienen lapsen kanssa ei voi venyä mahdottomiin. On oikeastaan aika helpottava tunne, että tajusin höllätä otetta jouluhommiin. Joulua voi viettää vaikka joka paikka ei olisikaan täynnä punaista ja joulun kimallusta tonttuineen. On ihan turhaa ruveta stressaamaan ja kiukutella sitten sen takia koko perheelle. Kyllä kaikki ovat tyytyväisempiä näin. Kun lapset kasvavat, on joulun laittaminenkin varmasti erilaista. Perinteet kyllä säilyvät, mutta silti joulu muuttaa muotoaan pikkuisen joka vuosi. Lasten ja aikuistenkin toiveet vaihtuvat siitä, miltä joulun pitäisi näyttää ja maistua. Ehkä jouluntaika piileekin siinä, että tutut ja ihanat perinteet jatkuvat vuodesta toiseen, mutta silti voidaan tuoda mukaan ripaus jotain uutta, joka saa joulun tuntumaan vielä kauniimmalta.

Muutama tonttu on laitettu "vahtiin"

Kotimme on ollut edellispäivinä/-viikkoina välillä kaaoksen vallassa ja tekemättömiä tai keskeneräisiä töitä tuntuu olevan joka puolella... Selma vetää ohikulkiessaan tavarat kaapeista ja laatikoista ja pyykit telineeltä. Kengät löytyvät eripuolilta taloa kun Selma on niitä sovitellut ja hanskat ja hatut on heitelty perässä. Isommat lapset nahistelevat keskenään ja korviahuumaava meteli täyttää talon. Illan tullen meno rauhoittuu ja talo hiljenee. Hiivin viemään lasten joulukalentereihin yllätykset ja peittelen samalla peiton alta pilkottavat pienet varpaat. Jäljellä on hujan hajan olevat tavarat ja kaiken keskellä tuikkii kauniit jouluvalot. Salissa tuoksuu hyasintti. Olen onnellinen. Siitä, että pienin lapsemme uutterasti ja uteliaana tutkii ja ihmettelee maailmaa, penkoen kaikki paikat mennessään. Ja siitä, että riitelyn lisäksi lapsemme osaavat jakaa toisilleen myös kaikki ilon aiheet ja olla onnellisia toistensa puolesta. Suuri aihe onneen on myös se, että meillä on koti joka on maailman ihanin ja rakkain kaikkine sotkuineenkin. Ja tuo hyasintin lumoava tuoksu on joka jouluinen perinne, josta en luovu. Joulu tulee tänäkin vuonna.

Hyasintti on ehdoton suosikkini joulukukista!