Me käymme joulun viettohon...

 Isompien lasten jäätyä joululomalle alkuviikosta pääsimme valmistelemaan yhdessä joulua. Herkut on leivottu ja ruuat hankittu. Siivottukin on, vaikka perusteelliset joulusiivoukset saivat jäädä tällä kertaa. Tänä aamuna lähdettiin hakemaan kuusta koko perheellä. Uskokaa tai älkää, mutta kaadoimme kolme kuusta, että löysimme sopivan. Kaksi ensimmäistä olivat niin toispuoleisia ja alhaalta kuivia, että emme niitä kelpuuttaneet muuhun kuin lämmityskattilaan heitettäviksi. Mutta kolmas olikin sitten oikein sopiva! Ja nyt salin nurkassa loistaa kynttilöineen kaunis joulukuusi, jonka koristelimme illalla.

Edellisen postauksen jälkeen on kerennyt sattua ja tapahtua kaikenlaista, valitettavasti myös niitä ikävämpiä juttuja. Kaikkein ikävin tapaus sattui viime sunnuntaina, kun Selma tippui salissa penkiltä ja iski päänsä lattiaan. Vaiherikkaan puolituntisen jälkeen jouduimme soittamaan ambulanssin, joka laitettiin kiireesti tulemaan, koska pikku neiti meinasi nukahtaa syliin ensin oksennettuaan... Ihanien ensihoitajien saapuessa paikalle tilanne oli kohentunut jonkin verran ja Selma ei enää ollut niin uninen. He totesivat nopeasti, että kyseessä on aivotärähdys ja tekivät tarvittavat tutkimukset. Selman vointi parani silmissä ja puolentunnin jälkeen meno oli taas yhtä riehakasta kuin ennen tippumista. Saimme jäädä kotiin, mutta päiväunet sekä seuraava yö meni neitiä herätellessä. Onneksi yö meni rauhallisesti ja Selma havahtui aina herätellessä. Aamulla uskalsin vihdoin taas hengittää vapaasti, kun uskoin että selvisimme kuin ihmeen kaupalla lopulta pelkällä säikähdyksellä.

Tapahtunut säikäytti sen verran, että päätin nyt todella antaa itselleni luvan vain olla jouluna ja nauttia ajasta perheeni kanssa. Huomenna eli aattona saamme vieraaksi isäni ja hänen vaimonsa, joka on lapsillemme kuin oma mummo. Myös vanhempi siskoni tulee käymään. Enpä voisi joululta enempää toivoa. Lasten mukaan ukin ja mummon meille tuleminen tekee joulusta täydellisen!


Tässä hieman jouluntunnelmia kodistamme:

Joulukortit ripustettiin pienillä pyykkipojilla naruun roikkumaan.

Kuistille vietiin pieni kuusi, jonka Hilma koristeli.

Nämä Rakkauden ja Toivon enkelit pitävät usein sylissään herkullisen tuoksuisia kynttilöitä.

Aaton ohjelma on muodostunut meillä hyvin perinteiseksi. Aamulla syömme riisipuuron ja lapset (ja aikuisetkin) katselevat telkkarista Joulupukin kuumaa linjaa. Itselleni rakkain ohjelma on lapsesta asti ollut Lumiukko. Aamupäivällä lähdemme käymään haudoilla koko perheellä ja sieltä tultua keittelemme joulukahvit/glögit. Seuraavaksi laitamme pihasaunan lämpiämään. Oikein odotan sitä, kun hipsimme sinne jonossa pimeässä talvi-illassa. Pihasaunan löylyt ovat niin ihanat, että ei sieltä malttaisi lähteä pois! Saunan jälkeen on jouluaterian vuoro ja sitten käymmekin odottelemaan, että tulisiko se joulupukki käymään tänäkin vuonna...

Parasta aatossa on kiireettömyys, yhdessäolo ja joulun tunnelma. Niin ja tietysti ne perinteet, joita yhdessä vaalimme. Ja sydäntä lämmittää nähdä lasten riemu ja se vatsanpohjassa kutkuttava jännitys, joka huipentuu joulupukin vierailuun. Lapset ovat jo suunnitelleet mitä laulavat pukille ja odottavat tosi kovasti, että tuo punanuttuinen jouluvieras astuu ovesta sisään.

Nyt me rauhoitumme täällä Tietolan tiluksilla joulunviettoon. Lämmin kiitos ihan jokaiselle, joka on  blogiani seurannut. Toivotan jokaiselle oikein hyvää ja rauhallista joulua!