Pohdintaa blogista ja kodista

Sellaista tässä olen miettinyt siitä asti kun blogini perustin, että millainen blogin pitäisi olla? Miltä sen kuuluisi näyttää ja millainen sen sisältö pitäisi olla? No, järkiinnyin tänään ja päätin että en suotta tuhlaa aikaani sellaisten asioiden miettimiseen. Blogini on minun näköiseni ja sisältö sen mukainen. Muussa tapauksessa koko homman ajatus kärsii. Sitä paitsi kunhan tässä homma käy tutummaksi, niin sitten on helpompi muokata ulkoasua ym.

Kaiken kaikkiaan blogin pitäminen on ainakin näin ensialkuun ollut helpompaa kuin kuvittelin. Ja tämä on oikeasti mukavaa puuhaa! Mietin myös tässä yhtenä iltana sitä, että minulla ystäviä jotka eivät ole koskaan päässeet syystä tai toisesta täällä meillä käymään. Mutta näin blogin välityksellä he pääsevät "visiitille" ja näkevät millaista meillä on ja mitä kaikkea täällä puuhastellaan. Olemme siis muuttaneet tänne Tuovilanlahteen Mikkelistä vajaa kolme vuotta sitten. Itse olen kotoisin tuosta naapurikylältä, Leppälahdelta. Siellä asuin lapsuuteni ja muutin Kuopioon kun lähdin lukioon. Sieltä tie vei Mikkeliin ja siellä tulikin asuttua sitten 12 vuotta.

Joskus vannoin, että Maaningalle en ainakaan muuta ikinä takaisin. Mutta jouduin syömään sanani. Täällä sitä ollaan ja hyvä niin. Päivääkään en ole katunut tänne muuttoa! En voisi toivoa parempaa paikkaa elää ja kasvattaa omia lapsia. Välillä sitä havahtuu esimerkiksi tuolla ulkona ollessaan siihen, kun huomaa miettivänsä onko tämä kaikki todella meidän? Katson näitä kauniita rakennuksia ja ajattelen, että tämä on meille kuin lottovoitto. Huolimatta siitä, että kaikki tämä vaatii paljon huolenpitoa ja vaivannäköä. Paikat eivät pysy itsekseen kunnossa, eikä myöskään remontti etene itsekseen. Talvella tietysti myös lämmitys ja lumityöt vievät aikaa. Vaatii siis paljon työtä meiltä, että tämä kaikki pysyy tällaisena. En kuitenkaan kertonut tätä valittaakseni asiasta, vaan ihan sen takia, koska se on osa meidän arkea. Ja vaikka täällä Tietolan tiluksilla ei paljon päivän aikana lepäillä, niin enpä silti voisi kuvitella olevani onnellisempi missään muualla. Rakastan tätä paikkaa ja näitä ihania rakennuksia. Joku paikka aina vähän repsottaa, mutta ei haittaa, se kuuluu tämän ikäisiin rakennuksiin.

Olen kovin ihastunut tähän kauniiseen kylttiin ja sen teksti on niin osuva meidän kotiin.

Tänään muuten leivottiin taas ja tällä kertaa pullaa, joka taitaa olla lasten suosikki. Jauhot pöllysivät ja kaneli tuprusi, kun pikkuleipurit olivat taas äidin apuna. Pullanpaiston päätteeksi lähdimme uimaan. Huomenna kuulemma pitää leipoa punaherukkapiirakkaa, kun lapset olivat niitä tänään sillä aikaa poimineet kun itse kävin asioilla. Katsotaan tuleeko niistä piirakka vai uppoavatko ne pikkuisiin suihin jo ennen sitä.

Tuovilanlahden uimarannasta