Huonekaluhankintoja flunssan kourissa

Kylläpäs on viikko sujahtanut vauhdilla ja kohta ollaan taas viikonlopussa! Edellisen postaukseni jälkeen (maanantaina) on kerennyt tapahtua vähän yhtä sun toista. Syysflunssa tuntuu rantautuneen meidän perheeseen, mutta onneksi ainakin lapsilla se tuntuu olevan jo voiton puolella. Enää on oikeastaan vain nuha, sekin paranemaan päin. Toivottavasti ei tule takapakkia, on nimittäin niiskutettu ja aivasteltu jo ihan riittävästi.

Flunssajuoma maistuu parhaalta muumimukista

Näin loppukesästä kaupassa kettukuvioisen torkkupeitteen ja ihastelin sitä, mutta en tullut ostaneeksi. Myöhemmin harmitti ja tällä viikolla piti lähteä sitten hankkimaan sellainen. Se on vaan niin ihana! Ja kuosi sopii hyvin syksyyn. Peite löysi heti paikkansa meidän makuuhuoneen nojatuolista.

Maanantain postauksessa kerroinkin jo, että teimme pari huonekaluhankintaa. Ne ovatkin muuten ensimmäiset hankkimamme huonekalut tähän kotiin! No, eilen kävimme tekemässä hiukan lisää hankintoja... Teimme kaupat kauniista klaffipiirongista sekä vanhasta, isosta kaapista. Piironki saatiin jo samantien kotiin ja hetihän se piti saada paikoilleen meidän huoneeseen. En tiedä minkä ikäinen se on, mutta vaikuttaa hyvin vanhalta. Toistaiseksi en aio käsitellä sen pintaa mitenkään. Pidän sen tummasta ja kuluneesta pinnasta. Ja mitä enemmän tuota piironkia katselen, sen vakuuttuneempi olen siitä, että en aio tehdä sille myöhemminkään mitään. Mielestäni taloomme sopii parhaiten kalusteet joissa näkyy aika ja sen jättämät jäljet.

Huonekalujen lisäksi ostimme vanhoja opetustauluja. Omia suosikkejani ovat Ebba Masalinin kasviaiheiset taulut. Pidämme vuorotellen kaikkia tauluja esillä salissa. Ensimmäiseksi karttatelineeseen pääsi roikkumaan sieniaiheinen taulu syksyn kunniaksi.

Vähennys- ja yhteenlaskutauluja

Olen tällä viikolla koettanut perehtyä blogini ulkoasuun liittyviin juttuihin. Blogia perustaessa tuli valittua nopeasti ulkoasu ja nyt haluaisin siitä enemmän omannäköiseni. Valmiita vaihtoehtoja näyttäisi olevan hurjasti, mutta mikään niistä ei sellaisenaan tunnu juuri oikealta. Kyllä tähän blogimaailmaan saisi käytettyä ihan hurjasti aikaa jos sitä vain olisi! Helposti näihin juttuihin iltaisin uppoutuu ja aika menee huomaamatta, mutta ei se mitään. Tämä on niin mukavaa puuhaa, että tähän käyttää mielellään aikaa ja vaivaa!

Sunnuntain touhuja ja uuden viikon aloitusta

Viikonloppu meni nopeasti ja touhua riitti. Eilisen ohjelmassa oli vähän puiden ja pensaiden siistimistä, koska osa niistä oli kasvanut kesän aikana niin paljon, että oksat roikkuivat maassa ja vaikeuttivat ruohonleikkuuta. Tienpuolella olevaa koivurivistöä siistittiin myös ja nyt näkyvyys pihasta tielle ja toisinpäin on parempi. Pihasta autolla lähtiessä näkee nyt pidemmälle molempiin suuntiin.

Koivurivistö erottuu nyt selkeämmin maisemasta.

Rakennukset näkyvät nyt paremmin tielle ja yleisilme on paljon siistimpi.

Viikonloppuna tuli otettua kuistilta pois kesän jutut ja tilalle laittelin jo hiukan syksyä. Täytyy vielä kaivella varastosta lyhtyjä ja syksyn väreihin sopivia kynttilöitä. En ole kovin pahoillani vaikka syksy tuleekin. Kirpeissä syysaamuissa ja värikkäissä puissa on jotain tosi ihanaa! Eivätkä hämärät ja viileät syysillatkaan niin kovin hirveitä ole, kun laittaa kynttilät lyhtyihin tuikkimaan ja vetäisee villasukat jalkaan.

Kävimme eilen tässä lähistöllä tekemässä vähän huonekalukauppaa ja mukaan tarttui vanha lipasto ja astiahylly. Jälkimmäinen kaipaa pientä laittoa, mutta olen tyytyväinen hankintoihin. Löytyipä vielä huonekalujen lisäksi pari vanhaa maitotonkkaakin joista toinen on siitä erikoinen, että siihen on laitettu hana. Lapset saavat siitä kätevästi vettä omiin pieniin kastelukannuihinsa.

Kerkesinpä eilen vielä lenkkeilemäänkin ja kävimme myös lasten kanssa ongella Tuovilanlahden satamassa! Kissat olivat tyytyväisiä, kun saivat kaloja syödäkseen.
Tänään oli pienimuotoisen "sadonkorjuun" aika. Minulla oli isossa ruukussa kasvamassa perunaa ja sipulia. En ollut koskaan aiemmin kokeillut sellaista ja olinkin ihan yllättynyt, kun kaivelin ruukusta perunat ja sipulit.

Uusi viikko tuo tullessaan taas paljon kaikenlaista touhua ja vieraitakin on myöhemmin viikolla tulossa. Ajattelin myös paneutua tarkemmin blogini ulkoasuun, katsotaan jos saisin sitä vielä enemmän "itseni näköiseksi". Jatketaanpa siis uutta viikkoa iloisin mielin, päivä kerrallaan eteenpäin. :)

Viikonlopun kuulumisia

Kylläpä on ollut ihana viikonloppu! Eilen saatiin vieraaksi kaksi suloista pikkutyttöä äitinsä kanssa ja tänä aamuna käväisi vielä yllärivieras. Sittenpä suunnattiinkin asioille Siilinjärvelle koko perheellä. Käväistiin parilla kirppikselläkin ja tehtiin muutama kiva löytö, mm. Kotilieden Lääkärikirja vuodelta 1929. Selaillessani kirjaa melkein kauhistuin.. Huh, mitä hoitokeinoja silloin on käytetty. Myöskään sellaisia kuvia kuin kirjassa on ei enää nykypäivän lääkärikirjoissa näe... Mutta siis mielenkiintoista luettavaa tuo vanha opus!

Mukaan ostoksilla tarttui myös lyhty. Minulla oli ennestään jo yksi samanlainen, mutta hiukan erisävyinen. Ajatuksena oli, että laitan lyhdyt roikkumaan salin ulko-ovien molemmin puolin. Pidän lyhdyistä ja usein syksyn tai talven aikana tulee ostettua yksi lyhty lisää. Ja pitihän sitä ostaa samalla myös lyhtyyn sopiva syksyisen värinen kynttiläkin.

Muutosta asti olen haaveillut, että saisin jotkut kivat verhot makuuhuoneeseemme. Tällä viikolla tein todellisen löydön ja sain kuin sainkin hankittua aivan ihanat verhot! Tänään sitten laitoin ne ikkunaan ja lopputulos on oikein kiva. Ne ovat mukavan kevyen näköiset ja tuovat huoneeseen lisää valoisuutta. Yläosassa on kahdessa kohdassa kaistaleet pitsiä, jotka ovat tosi söpöt. Ajattelin, että voisin vielä lisätä hiukan väriä makuuhuoneen muuhun sisustukseen, ettei mene liian vaaleaksi.

Näin muuten toisella kirppiksellä ihanaa ystävääni lastensa kanssa. Emme olleet nähneet tosi pitkään aikaan ja oli melkoinen sattuma, että yhtäaikaa siellä olimme. Tuntuu kyllä ihan käsittämättömän hienolle, että vaikka välissä olisi ollut vuosia tai välimatkaa, niin ystävyys on silti säilynyt jo liki kaksi vuosikymmentä. Tämä on varmastikin sitä todellista ystävyyttä! Kyllä pitäisi nyt järjestää vierailu puolin tai toisin, että pääsee päivittämään kuulumiset oikein kunnolla.

Uusia ideoita kotimme sisustuksen suhteen tuntuu putkahtelevan jatkuvasti mieleemme ja tänäänkin keksimme yhden lisää. Ei siitä kuitenkaan vielä sen enempää vaan annetaan asian hetki hautua ja sitten kun iskee mahdoton inspiraatio niin tartutaan tuumasta toimeen. No, voihan tästä päätellä tietysti sen että kyseessä ei siis ole mikään ihan simppeli pikkujuttu, vaan vähän enemmän aikaa vievä homma...

Pihan puolella

Varastorakennuksemme edessä kasvaa valtava terijoensalava. Kesän kuumimpina päivinä oli hyvä laittaa Selma nukkumaan rattaissa puun varjoon. Syksyisin kun lehdet tippuvat niin huomaa kuinka paljon niitä onkaan... Olemme usein tehneet niistä valtavan kasan, johon lapset ovat sitten hyppineet. Joskus on äitikin houkuteltu mukaan ilonpitoon!

Rakennusten välistä aukeaa kaunis peltomaisema.

Tonttimme reunassa kulkee "Kanjonin kierroksen"-polku jonka toinen pää lähtee Korkeakoskelta, joka on muuten Suomen korkein vapaana virtaava koski. Olemme rakentaneet risuaidan erottamaan polun pihastamme. Mielestämme aita istuu hyvin maisemaan ja itse pidämme siitä kovasti. Sitä on myös todella helppo korjata sitä mukaa kun oksat painuvat! Vieressä olevalla kentällä on tilaa touhuta niin kesällä kuin talvella. Talvisin siihen tehdään pieni hiihtolatu ja kesällä lapset intoutuvat joskus pelaamaan jalkapalloa.

Ulkovaraston nurkalta, vadelmapuskan keskeltä lähtee metsäpolku, joka on nähdäksemme tallaantunut siihen kouluaikana. Täytyy käydä joku päivä ottamassa valokuvia polun varrelta. Sieltä näkyy nimittäin Korkeakosken joki joka laskee Tuovilanlahteen. Joki kiemurtelee kylän halki ja se tekee maisemasta entistä idyllisemmän.

Pipsa-koira tykkää ulkoilla kanssamme. Aurinkoisina päivinä se heittäytyy usein ulkorakennuksen eteen paistattelemaan päivää. Sadesäällä ja pakkasella ei Pipsa oikein ulkona viihdy. Sen suosikkileikki on ehdottomasti pallonheitto ja vaikka se on jo 9-vuotias niin pallon perässä se jaksaa juosta vaikka koko päivän! Yleensä käy niin, että pallon heittäjä väsyy ensin... Pipsa tykkää niin lapsista kuin aikuista, eikä se hätkähdä vaikka Selma välillä silittää sitä vähän kovemmin ottein. Se on myös hyvä kaveri kissojemme kanssa.

Kohta onkin jo viikonloppu. Pienet koululaisemme ovat selviytyneet viikosta hienosti ja kerrottavaa on riittänyt joka päivä. Iltaisin on uni tullut nopeasti ja aamuisin on äidin pikku tytöt reippaasti lähteneet linja-autoon. Saa nähdä mitä kivaa keksitään viikonlopuksi...

Sadepäivän tekemistä

Sataa, sataa, ropisee... Niinpä onkin oikea aika kaivella esiin keskeneräiset käsityöt ja vähän valmiitakin. Olen aina tykännyt käsillä tekemisestä, erityisesti neulominen on ihanaa. Ompelukoneella teen pipoja, verhoja ja vaatteiden korjausta. Tekisin varmasti enemmänkin käsitöitä, mutta aika on hieman rajallista nykyään! Siiri ja Hilma ovat myös innostuneet käsitöistä. Ompelukuvat ovat ehdoton suosikki ja neulomista, sekä virkkaamista opeteltiin jo viime talvena.

Tällaisia pipoja teen niin isolle kuin pienelle väelle. Tähän asti pipot ovat päätyneet lähinnä oman perheen käyttöön, mutta voisin kyllä aivan mainiosti tehdä niitä muillekin jos on vaan kiinnostuneita. Kankaiden kuoseissahan löytyy hurjasti vaihtoehtoja. Pöllöt ovat olleet kestosuosikki meillä.

Löysin käsityökoristani keskeneräisen villasukan... Ehkäpä olisi aika neuloa se nyt loppuun ja tehdä sille vielä pari! Villasukat ovat ehdoton valinta minun jalkoihini syksystä aina kevääseen saakka. Pitkävartiset sukat ovat parhaat ja niitä löytyykin jo melkoinen kasa. Tosin mikäpä sen mukavampaa kuin neuloa uutta sukkaa talvi-illan rauhassa, kun talo on hiljentynyt. Minuun iskee ihan hillitön neulomisinto joka ikinen syksy! Ja kun kerran aloittaa jonkin työn, niin sitä ei malttaisi käsistään laskea.

Tästä langasta lupasin neuloa lapsille uuden nukenpeiton. Värit ovat aivan syötävän ihanat! Antaa sateen ropista ikkunaan, minä otan puikot käteen ja alan hommiin. Kylläpäs tulikin nyt syksyinen fiilis, taidan kaivella kohta myös kynttilät esille!

Syksyisiä puuhasteluja

Syksy on ruvennut hiipimään meidän huusholliin. Otin keittiöstä kesäiset verhot pois ja tilalle laitoin omppuaiheiset verhot, kuten on täällä asuessa joka syksyiseksi tavaksi tullut. Tykkään vaihdella verhoja vuodenajan mukaan ja täällä koululla olen suosinut laskosverhoja. Sivuverhoja kun ei tunnu löytyvän oikein mistään sen mittaisina kuin haluaisin ja teettämään en ole ruvennut. Jonkun verran olen ommellut niitä tänne itse, mutta laskosverhot on todettu sopivammiksi. Eivätpähän lapset ja kissat roiku niissä. ;)

Viime viikolla kävimme lasten kanssa ukkilassa poimimassa omenoita ja eilen tein viimeisistä omenapaistosta. Iltakahvilla sitten herkuttelimme sillä, tietenkin paksun vaniljakastikkeen kera. Eljaksen mielestä paistos oli ällöttävää, mutta muille kelpasi!

Keittiössä touhutessa huomasin ikkunasta, että juhlavuoden pihlajan oksat notkuvat marjoista. Viime syksynä ei tainnut tulla marjan marjaa, mutta nyt on senkin edestä. On kyllä ilo silmälle noin kaunis puu. Pakko oli käydä ottamassa kuvakin. Samalla uteliaat kisumme tulivat katsomaan, että mitä oikein puuhaan. :)

Olga

Sulo

Hertta

Pienemmät veijarit (Sulo ja Olga) osaavat aukaista itse ulko-oven, kun haluavat tulla sisälle. Ne roikkuvat ovenkahvassa tai rämpyttävät sitä tassullaan, jolloin ovi aukeaa. Siksi meidän täytyykin pitää välillä sitä lukossa, ihan jo Selman takia. Pikku neiti kun on kovin utelias menemään joka paikkaan. Ja toisekseen ei ole kovin hauskaa havahtua esimerkiksi talven paukkupakkasilla siihen, että meillä onkin ollut ulko-ovi auki jo jonkin aikaa... Sitä kun ei aina välttämättä heti huomaa jos on itse toisessa päässä taloa. Välillä kyllä naurattaa, kun Hertta istuu ulko-ovella ja odottaa että Sulo tai Olga aukaisisi oven!

Aamulla linja-autoon nousikin Siirin lisäksi myös Hilma. Pieni eskarilainen oli kovin jännittynyt, mutta silti innoissaan. Lähtemistä helpotti aika paljon se, että Hilma pääsi Siirin viereen istumaan eikä tarvinnut yksin lähteä. Eljaksella puolestaan alkoi kerho, joka on aina maanantaisin. Pikku miestä jännitti, kun ei enää ollutkaan Hilma lähdössä mukaan kerhoon. Reippaasti kuitenkin lähti ja mukavasti oli mennyt. Voisi luulla, että minulla oli helpompaa kotona kun olin kahdestaan Selman kanssa. No, neitihän oivalsi tilanteen ja vaati joka hetki, että äidin on oltava lähellä tai otettava syliin. Voin siis todeta, että oikeastaan on helpompaa silloin kun kotona on joku muukin lapsista! :)

Kirppislöytöjä


Kylläpä oli mahdottoman sateinen ja tuulinen päivä tänään. Säätä uhmaten päätimme kuitenkin lähteä käymään Kuopiossa koko perheen voimin. Suuntasimme paikkaan nimeltä CityPörssi, joka on kirppis. Siellä oli "tavallisen" kirppistavaran lisäksi paljon vanhoja tavaroita, sekä keräilijöitä kiinnostavia tavaroita. Itse olisin viihtynyt siellä hyvinkin pitkään tutkien ja ihastellen, mutta kun on lasten kanssa liikenteessä niin totuus on se, että kirppiskierrokset ovat melko pikaisia. No, vaikka ajallisesti emme hirmuisen pitkään kerenneet penkoa kirppiksen aarteita, niin teimme kuitenkin aivan huippuja löytöjä!

Tämä kakkuvati on todella iso ja tulee tarpeeseen! Lokakuussa on peräkkäin Hilman ja Eljaksen synttärit, joita juhlitaan aina samalla kertaa. Nyt minulla on kunnollinen kakkuvati, koska ihan pieni kakku ei niihin kekkereihin riitä! Toki käyttöä vadille löytyy takuulla monesti vuoden aikana.

Löysimme kaksi tällaista Arabian Sininen Maisema-lautasta. Pieni lohkeama reunassa ei haittaa, vaikka jonkun mielestä lautanen on varmasti täysin arvoton sen takia. Me emme kuitenkaan ostaneet sitä arvon takia, vaan käyttöä varten. Näille lautasille löytyy takuulla oma paikkansa meidän kodista, esim. kannun aluslautasena. 

Myös näitä lautasia ostimme kaksi kappaletta. Ne ovat Arabian Flora-sarjan lautasia. Kuviot ovat todella kuluneet, mutta ne olivat jotenkin niin hellyyttävän näköiset, että halusin ottaa ne. Matin kanssa etsimme pitkään netistä, että mitä sarjaa nämä lautaset oikein mahtavat olla. Lopulta selvisi että ne ovat tosiaan Flora-sarjaa ja Svea Granlundin suunnittelemat, olleet tuotannossa 1940-luvulla. 

Tämän lautasen löytyminen oli mukava sattuma! Minulla oli ennestään näitä samoja pulla-/leipälautasia ja nyt löysimme tämän isomman lautasen. Minulle selvisi tässä ihan hiljattain kesän aikana, että nämä lautaset ovat Riihimäen lasin Revontulet-sarjaa. Olen saanut pienemmät lautaset mukaani kun muutin kotoa. Aion käyttää tätä isompaa lautasta ehdottomasti tarjoiluvatina. Kuvio on tosi kaunis! 

Voin todella suositella tuota kirppistä. Se löytyy aivan Kuopion keskustasta, läheltä toria. Paikka on pullollaan ihania löytöjä!

Ai niin, Siirillä on ekaluokka alkanut oikein hyvin ja pitihän se äidin olla ensimmäisenä päivänä saattamassa linja-autoon...toisena aamuna vilkuteltiin portailta. Maanantaina alkaa Hilmalla eskari ja taas on äiti saattamassa linja-autoon! :) Kyllä se on ihmeellistä, kuinka aika voikaan mennä niin äkkiä... Välillä sitä oikein hämmästyy, kun katsoo kuvia mitkä on otettu esimerkiksi vuosi sitten. Miten paljon lapset siinä ajassa kasvavatkaan! Vaikka hienoahan se on nähdä omien lasten kasvu ja kehitys, puhumattakaan uusien taitojen oppimisesta. Onneksi on paljon muistoja, jotka voi tallettaa sydämen sopukoihin ja hymyillä aina kun ne tulevat mieleen. :)