Pihan puolella

Varastorakennuksemme edessä kasvaa valtava terijoensalava. Kesän kuumimpina päivinä oli hyvä laittaa Selma nukkumaan rattaissa puun varjoon. Syksyisin kun lehdet tippuvat niin huomaa kuinka paljon niitä onkaan... Olemme usein tehneet niistä valtavan kasan, johon lapset ovat sitten hyppineet. Joskus on äitikin houkuteltu mukaan ilonpitoon!

Rakennusten välistä aukeaa kaunis peltomaisema.

Tonttimme reunassa kulkee "Kanjonin kierroksen"-polku jonka toinen pää lähtee Korkeakoskelta, joka on muuten Suomen korkein vapaana virtaava koski. Olemme rakentaneet risuaidan erottamaan polun pihastamme. Mielestämme aita istuu hyvin maisemaan ja itse pidämme siitä kovasti. Sitä on myös todella helppo korjata sitä mukaa kun oksat painuvat! Vieressä olevalla kentällä on tilaa touhuta niin kesällä kuin talvella. Talvisin siihen tehdään pieni hiihtolatu ja kesällä lapset intoutuvat joskus pelaamaan jalkapalloa.

Ulkovaraston nurkalta, vadelmapuskan keskeltä lähtee metsäpolku, joka on nähdäksemme tallaantunut siihen kouluaikana. Täytyy käydä joku päivä ottamassa valokuvia polun varrelta. Sieltä näkyy nimittäin Korkeakosken joki joka laskee Tuovilanlahteen. Joki kiemurtelee kylän halki ja se tekee maisemasta entistä idyllisemmän.

Pipsa-koira tykkää ulkoilla kanssamme. Aurinkoisina päivinä se heittäytyy usein ulkorakennuksen eteen paistattelemaan päivää. Sadesäällä ja pakkasella ei Pipsa oikein ulkona viihdy. Sen suosikkileikki on ehdottomasti pallonheitto ja vaikka se on jo 9-vuotias niin pallon perässä se jaksaa juosta vaikka koko päivän! Yleensä käy niin, että pallon heittäjä väsyy ensin... Pipsa tykkää niin lapsista kuin aikuista, eikä se hätkähdä vaikka Selma välillä silittää sitä vähän kovemmin ottein. Se on myös hyvä kaveri kissojemme kanssa.

Kohta onkin jo viikonloppu. Pienet koululaisemme ovat selviytyneet viikosta hienosti ja kerrottavaa on riittänyt joka päivä. Iltaisin on uni tullut nopeasti ja aamuisin on äidin pikku tytöt reippaasti lähteneet linja-autoon. Saa nähdä mitä kivaa keksitään viikonlopuksi...