Flunssainen viikko

Olen sellainen ihminen, joka koittaa löytää edes hitusen jotain hyvää vaikeistakin hetkistä. Tällä viikolla se on ollut melkoisen vaikeaa. Perheeseemme rantautui reilu viikko sitten flunssa ja kaikki sairastuivat vuorotellen, myös minä. Minulle tulee flunssan yhteydessä erittäin harvoin kuumetta, mutta tällä kertaa tuli sekin. Olo oli oikeasti todella kipeä. On kuitenkin hankala sairastaa itse, kun hoivattavana on samaan aikaan monta pientä potilasta... Totta kai sitä yritti käyttää kaikki mahdolliset hetket lepäämiseen, mutta ei se helppoa ollut. Ja öisin etenkin perheen pienin itkeskeli, joten oma lepo ei ollut silloinkaan parhainta mahdollista. Tietysti vielä kaiken lisäksi sain ihan järkyttävän päänsäryn ja siihen ei tepsinyt minkäänlaiset särkylääkkeet. Hyvin äkkiä tajusin säryn johtuvat siitä, että minulla on niska-hartian ja kallonpohjan lihakset ihan jumissa. Sama vaiva on ollut aiemminkin, mutta harvoin se äityy näin pahaksi. Ensihoitona hierontaa ja jumpparullalla rullailua, jotka kyllä ensin tuntuvat aina jopa pahentavan särkyä. Kokemuksesta kuitenkin tiesin, että siitä se lähtee helpottamaan kun vaan hissukseen jatkaa hierontaa ja rullailua. Lisää helpotusta toi reipas ulkoilu ja puiden viskely liiteriin. Se oli mainiota jumppaa hartioille. Käytössä oli myös kylmägeeli ja runsas vedenjuonti. Näillä konsteilla sain säryn muutaman päivän kuluessa aika pitkälti häviämään, mutta esimerkiksi rullailu jatkuu edelleen.

Tämä jumpparulla on ollut ahkerassa käytössä tällä viikolla!

Oikeastaan tuohon edellä kertomaani kului minun viikkoni. Kaiken sen keskellä yritin hoitaa parhaani mukaan kotiaskareet ja lapset. Huonolla tuurilla sattui vielä sellainen viikko, että Matilla oli töissä melko pitkiä päiviä ja sen lisäksi muitakin menoja. Mutta ei tämä viikko sentään onneksi ihan pelkkää kurjuutta ollut. Mukaan on sopinut myös pieniä ilonhetkiä. Mukavimpia niistä ovat olleet lasten ihanat yllätykset, joilla halusivat ilahduttaa äitiä. Tuntuu joka kerta yhtä hyvälle saada lapsilta heidän itse tekemäänsä postia, jossa lukee esim. Äiti olet rakas tai Tykkään sinusta. Tänään minut johdatettiin keittiön liitutaulun eteen silmät kiinni ja kun annettiin lupa aukaista silmät, niin hymyhän siinä nousi huulille.

Nämä ihanat pienet viestit saavat iloiseksi kurjankin päivän keskellä.

Joka tapauksessa olen iloinen siitä, että tämä viikko on nyt lopussa. Onneksi tällaisia on melko harvakseltaan. Toivon että samalla kun alkaa uusi viikko myös arki palaa taas entisiin uomiinsa. Mielen saa pikkuisen pirteämmäksi sekin, että aurinko on näyttäytynyt jo useana päivänä. Voi että siitä tulee keväinen olo! Vaikka olenkin ihminen joka elää mieluummin tässä hetkessä kuin tulevassa, niin siitä huolimatta katseeni alkaa pikku hiljaa kääntyä jo kevättä kohti. Pidän niistä hohtavista kevättalven hangista, kun aurinko paistaa ja päivä on pidentynyt jo reilusti. Tuntuu, että siitä hetkestä on aina vain humpsaus ja ollaan kohta jo vapussa. No, eipä mennä asioiden edelle. Mennään päivä kerrallaan, viikko kerrallaan ja nautitaan jokaisesta hyvästä hetkestä. Elämä on tässä ja nyt, sen ajatuksen äärelle eilen pysähdyin kun olimme Matin tädin siunaustilaisuudessa. Pitäisi useammin muistaa läheisiä, sukulaisia ja ystäviä. Ei se paljoa vaadi, ihan pienetkin asiat voivat saada suuren merkityksen. Esimerkiksi halaus, hymy tai kauniit sanat. Miten vähän se viekään aikaa, mutta voi saada aikaan paljon hyvää mieltä! Ehkäpä tästä hetkestä lähtien yritän vielä enemmän kertoa muille ihmisille mitä he merkitsevät minulle, niin sanoillani kuin teoillanikin.


 P.S. Ai niin, ennen flunssaan sairastumistani kerkesin kuin kerkesinkin käyttää uusia pinkinkirjavia treenitrikoitani salilla!

Hyvän mielen juttuja

Viikko on sujunut hyvin vaihtelevissa merkeissä. Alkuviikkoon mahtui harmia ja pahaa mieltä, mutta niistä ei sen enempää. Ne on nyt käsitelty ja mielestä pois pyyhkäisty ja sen jälkeen viikko on jatkunutkin ihan mukavissa merkeissä.

Kansalaisopiston kuntosalikurssikin alkoi tällä viikolla taas joulutauon jälkeen. Vajaa viikko takaperin katselin itselleni netistä eräästä urheilukaupasta uusia treenivaatteita. Olen järjettömän ihastunut pinkkiin väriin ja satuin sitten tekemään mielestäni melkoisen löydön, nimittäin pinkin kirjavat treenitrikoot! Ja olihan ne sitten tilattava. No, viikolla sitten odottelin kärsimättömänä, että milloin paketti saapuu ja pääsen käyttämään uusia housujani. Paketti tuli eilen ja heti piti aukaista se. Katsoessani ostostani totesin mielessäni, että ovatpa ne pirtsakat ja voisin vaikka laittaa ne salille heti seuraavalla kerralla. Tänä aamuna sitten olin lähdössä salille ja laitoin nuo uudet pinkit ihanuudet jalkaan. Laittelin juomapullon ja kengät reppuun ja palasin vaatehuoneeseen. Katsoin sitten, että mikäs musta mytty tuossa vaatetangolla roikkuu? Nehän olivat mustat treenitrikooni, joita olen tosi paljon käyttänyt. Ja älkää kysykö miksi, mutta nappasin ne käteeni ja niinhän siinä kävi, että pinkit jäivät vielä vaatehyllyyn odottamaan seuraavaa kertaa... Minua naurattaa, kun ajattelen kuinka kärsimättömänä uusia housujani odotin ja sitten lopputulos on tämä! Selitin asiaa itselleni sillä, että tähän asti valintani on aina ollut mustat trikoot ja hyppäys pinkin kirjaviin on melkoinen. Mutta kyllä nekin vielä ihan varmasti käyttöön pääsevät!

Seuraavalla kerralla sitten nämä käyttöön!

Salilta tullessa rupesin lumitöihin, mutta eiköhän sitä taas huomenna pääse kolaamaan lisää... Lunta satoi tänään nimittäin oikeastaan koko päivän. Eipä sillä, se on edelleenkin ihan mukavaa hommaa! Etenkin silloin, kun kolattavana on kevyttä pakkaslunta kuten tänään oli.

Iltapäivällä lapset saivat jostain päähänsä, että olisi kiva saada teltta omaan huoneeseen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että EI todellakaan! Lapset pahoittivat hiukan mielensä ja alkoivat suunnitella, että pitää ehkä sitten yrittää rakentaa maja. Rupesin sitten itse hetken päästä miettimään, että miksi sanoin ei. Oliko ainoa syy vastaukseeni se ettei telttaa olevinaan voi käyttää kuin kesäisin ulkona? Miksi ihmeessä elämässä ei voisi vähän hullutella jos siihen on kuitenkin mahdollisuus? Kaikilla ei ole mahdollisuutta pystyttää telttaa keskelle lastenhuonetta. Meillä on, joten päätin että lapset saavat telttansa. Ja voi sitä riemua! Sinne vietiin yöpymistä varten patjat ja makuupussit, yllin kyllin tyynyjä ja luettavaa, sekä taskulamput. Nyt kun asiaa mietin, niin kylläpä olisin jäänyt paitsi ihanista hymyistä ja riemastuttavasta lasten ilosta jos olisin pysynyt alkuperäisessä kannassani ja kieltänyt koko homman. Tästä viisastuneena pitäisi sanoa lasten pyyntöihin useammin kyllä!

Olisipa ollut itsekin mukava köllähtää yöunille telttaan!

Vielä sellainenkin kiva juttu mahtui tähän päivään, että lähdin mukaan kuoroon! En ole vuosiin laulanut kuorossa, vaikka pidän siitä kovasti. Tätä tilaisuutta en kuitenkaan halunnut heittää hukkaan, sillä kyseessä on Tuovilanlahden oma kuoro/orkesteri, joka perustettu Suomen 100v. juhlan kunniaksi. Pääesiintyminen tulee olemaan Itsenäisyyspäivänä Tuovilanlahden nuorisoseurantalolla. Tänään meillä oli siis ensimmäinen kokoontuminen ja minulla on sellainen tunne, että tästä tulee hauskaa! Saimme nuotit mukaan kotiin, että pystymme tutustumaan niihin rauhassa seuraavaa kertaa varten.

Tästä kohti seuraavia harjoituksia!

Ja nyt hymyssäsuin huomiseen ja viikonloppuun! :)

Hyvää alkanutta vuotta!

Uudenvuoden kunniaksi poksautimme tämän ihanan kimaltavan kuohuvan!

Niinpä se vaihtui vuosi taas uuteen ja kohta on ensimmäinen viikko jo mennyt. Isommilla lapsilla alkoi koulu heti uudenvuoden jälkeen, joten arki palasi hyvin nopeasti. Itse päätin ruveta siivoamaan kaappeja ja varastoa. Tänne muuttaessamme hävitimme kaiken ylimääräisen ja joutavan tavaran, mutta kummasti sitä on ruvennut taas nurkkiin kertymään kaikenlaista... Siksi päätinkin, että nyt on laitettava osa tavaroista pois. Facebookin nettikirppis on osoittautunut ihan hyväksi paikaksi myydä itselle tarpeetonta tavaraa. Kiva että niistä voi olla iloa ja hyötyä kuitenkin jollekin toiselle. Ja olenpa tehnyt itsekin muutaman kivan löydon sieltä.

Joulu siivottiin pois vuoden vaihduttua. Joulukuusi vietiin pois jo uudenvuodenpäivänä. Vaikka olenkin jouluihminen niin jotenkin vaan tuli sellainen olo, että joulu on vietetty ja uusi vuosi saa  nyt alkaa. Joulunpunaiset tekstiilit vaihtuvat valko-harmaisiin, jotka saavat sisustuksen tuntumaan talviselta. Pidän sisustuksessa melko neutraaleista sävyistä, mutta kevättä kohti mennessä kirkkaammat värit lisääntyvät. Erityisesti lastenhuoneissa leikitellään väreillä.

Pakkasen paukkuessa ulkona Hertta-kissa nauttii olostaan sisätiloissa.

Voi että nautin, kun välillä päivisin jo aurinko pilkistelee! Eihän se pitkään paista, mutta kummasti mieli piristyy jo siitä vähästäkin. Tällä viikolla ei ole päästy kovin monena päivänä ulkoilemaan lasten kanssa. Pakkasta on ollut niin paljon, että pienimpien on parempi olla sisällä. Tänään pakkanen on pysytellyt koko päivän lähempänä -30 astetta. Sen verran kuitenkin uskaltauduin ulos neljän seinän sisältä, että kävin salilla. Talomme on pysynyt hyvin lämpimänä näilläkin pakkasilla ja suurin syy siihen taitaa olla se, että ikkunoiden tiivisteet vaihdettiin syksyllä. Sen vaikutus huomattiin kyllä heti. No, lattiat kuitenkin tuntuvat viileiltä kuten joka talvi, joten villasukat ovat olleet tarpeen. Itse käytän niitä aikaisesta syksystä pitkälle kevääseen, mutta minkäs teet kun varpaita paleltaa melkein aina!

Pakkanen on piirtänyt omaa taidettaan kuistin ikkunoihin.

Villasukkia löytyy meidän huushollistamme aikamoinen kasa!

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille, toivottavasti siihen mahtuu paljon kivoja juttuja! :)

Pieni katsaus menneeseen vuoteen

Näin vuoden lopulla on kiva katsoa vähän mennyttä vuotta ja miettiä, mitä kaikkea se toikaan mukanaan. Mennyt vuosi on ollut aika tapahtumarikas ja mukaan on tietenkin sopinut niin hyviä kuin huonojakin päiviä.

Heti alkuvuodesta lähdimme mukaan Tuovilanlahden nuorisoseuran toimintaan ja kuulumme nyt mieheni kanssa molemmat johtokuntaan. Aktiivinen toiminnassa mukana oleminen on tuonut tullessaan paljon hyvää. Ensimmäisenä mieleen tulee se, että olemme saaneet paljon uusia tuttavuuksia ja oppineet tuntemaan aivan ihania ihmisiä. Tapahtumissa puuhastelu on ollut hurjan kivaa ja tuntuu minusta ihan omalta jutulta. Odotan jo innolla alkavaa vuotta, kun Kalapuro-projektimme etenee ja paikka aukeaa yleisölle ensi kesänä. Olen itse tiiviisti mukana projektissa ja sen tulevassa toiminnassa. Kerroinkin siitä jo aiemmin syksyllä täällä blogissani, mutta kysehän on siis siitä että Tuovilanlahden nuorisoseura on vuokrannut tästä kylältä (itse asiassa aivan naapuristamme) Kalapuro nimisen tilan, jolla on historia jo 1800-luvun loppupuolelta saakka. Tarkoituksemme on tehdä sinne talonpoikaismuseo, sekä pieni kahvila. Myös muuta toimintaa on suunnitteilla, mutta siitä tarkemmin tuonnempana kun olemme saaneet suunnitelmat valmiiksi.

Kalapuron ikivanha savutupa henkii vanhaa aikaa ja historiaa.

Paljon on tosiaan vuoden aikana tapahtunut. Toisessa rakennuksessa purkutyöt etenivät viime keväänä hyvin vauhdikkaasti, mutta nyt ne saavat levätä talven yli ja keväällä jatkamme hommaa. Syksyllä perheen arki jälleen muuttui, kun Siiri aloitti ekaluokan ja Hilma eskarin. Tytöt olivat hurjan reippaita koko syksyn, mutta joululoma tuli todella tarpeeseen, sen verran väsyneitä alkoivat lopulta pienet ahertajat olla.

Remontti etenee ajan kanssa ja ilman kiirettä.

Sisustaminen on intohimoni ja kuluneen vuoden aikana olen päässyt toteuttamaan kotonamme paljon sellaista, mistä ensin varovasti vain unelmoin... Hirsiseinää on otettu esille useammastakin kohdasta, vaikka alunperin meidän ei pitänyt kajota seiniin nykyisessä asuinrakennuksessamme. Jostain se ajatus kuitenkin tuli ja hetken päästä päätimme sen jo toteuttaa. Tulihan siitä hetkellisesti vähän sotkua, mutta oli se sen arvoista! Ja toisessa wc:ssä toteutimme pintaremontin, jonka lopputulos on tosi kiva. Niin ja keittiön kaapit saivat uuden ulkonäön! Pikku hiljaa ajatuksissa kehkeytyy myös seuraavia pikku projekteja...

Lastulevyjen alta on kuoriutunut komeaa hirsiseinää.

Yhtenä hyvin tärkeänä asiana vuoden tapahtumissa on tämän blogin perustaminen. Olen todella iloinen, että sain lopultakin aikaiseksi tehdä sen. Ajatuksissahan asia oli ollut jo melkein vuoden verran. Sinä aikana ajatus omasta blogista kerkesi hautua ja kehittyä, joten loppuviimein sen perustaminen oli oikeastaan aika helppoa. Aluksi kerkesin päivittämään blogiani aika useinkin, mutta sitten alkoivat painaa päälle syksyn kiireet ja aikaa ei yksinkertaisesti tuntunut olevan. Katsotaan miten tuleva vuosi lähtee käyntiin ja kerkeänkö useammin blogini pariin. Sen kirjoittamisesta on tullut minulle tosi tärkeä asia ja se on ihanaa vastapainoa arjen kiireisiin. Siitä olen todella otettu, että blogini on löytänyt jo lukijoita ja palautettakin olen saanut useamman kanavan kautta. Mukavalta tuntuu sekin, että jotkut ovat rohkaistuneet kommentoimaan suoraan blogiini. Kiitos siitä!

Toinen asia mistä minulle on tullut hyvin tärkeä asia, on kuntosaliharrastus. En olisi viime kesänä uskonut, että innostun näin kovasti salilla käynnistä. Kyseinen harrastus vaikuttaa elämääni positiivisesti monellakin tavalla. Sen lisäksi että pidän kunnostani huolta, saan omaa aikaa ja ajatukset tuulettuu. Sitä huomaa kotonakin jaksavansa arjen pyörityksessä paljon paremmin.

Yksi ikimuistoisimmista päivistä tänä vuonna, ehkä jopa mieleenpainuvin oli 23.6. eli meidän 10-vuotis hääpäivämme. Aamulla sain kuohuviinin kera lahjaksi maailman kauneimman sormuksen, jota olen siitä hetkestä asti pitänyt joka ikinen päivä sormessani, kihla-ja vihkisormuksen kanssa. Lapset menivät ukkilaan hoitoon ja saimme viettää päivän kahdestaan Matin kanssa. Menimme Kuopioon ja kävimme ensiksi korttelimuseossa. Se oli aivan ihana paikka vanhoine rakennuksineen ja tavaroineen! Nähtävää oli vaikka kuinka paljon, joten aikakin kului siellä kuin huomaamatta. Halusin nähdä myös keskustassa olevan Pikku Pietarin torikujan. Se on siis pieni kuja, jonka varrella on suloisia pikku putiikkeja ja kahviloita. Poikkesimme useassa putiikissa ihastelemassa niiden tarjontaa. Seuraavaksi oli suuntana Puijon torni, jossa muistelen käyneeni vain kerran aikaisemmin joskus pikku tyttönä. Sieltä ihastelimme maisemia ja nautimme hetkestä. Päivä alkoikin olla sen jälkeen jo illassa ja suuntasimme vielä Kuopion satamaan syömään, ravintolaan nimeltä Wanha Satama. Juhlistimme päiväämme lasillisilla kuohuvaa, söimme mielettömän hyvää ruokaa ja kaiken kruunasi jälkiruoka, johon kokki oli taiteillut mukaan onnittelut hääpäivämme kunniaksi. Päivä oli kaikin puolin onnistunut, en olisi voinut enää enempää toivoa.

Ehkäpä näihin onnellisiin ajatuksiin on hyvä lopettaa tämä vuosi ja toivottaa uusi tervetulleeksi.

Kiitos ihanat blogini seuraajat! Toivottavasti pysytte "mukana" myös ensi vuonna.

Me käymme joulun viettohon...

 Isompien lasten jäätyä joululomalle alkuviikosta pääsimme valmistelemaan yhdessä joulua. Herkut on leivottu ja ruuat hankittu. Siivottukin on, vaikka perusteelliset joulusiivoukset saivat jäädä tällä kertaa. Tänä aamuna lähdettiin hakemaan kuusta koko perheellä. Uskokaa tai älkää, mutta kaadoimme kolme kuusta, että löysimme sopivan. Kaksi ensimmäistä olivat niin toispuoleisia ja alhaalta kuivia, että emme niitä kelpuuttaneet muuhun kuin lämmityskattilaan heitettäviksi. Mutta kolmas olikin sitten oikein sopiva! Ja nyt salin nurkassa loistaa kynttilöineen kaunis joulukuusi, jonka koristelimme illalla.

Edellisen postauksen jälkeen on kerennyt sattua ja tapahtua kaikenlaista, valitettavasti myös niitä ikävämpiä juttuja. Kaikkein ikävin tapaus sattui viime sunnuntaina, kun Selma tippui salissa penkiltä ja iski päänsä lattiaan. Vaiherikkaan puolituntisen jälkeen jouduimme soittamaan ambulanssin, joka laitettiin kiireesti tulemaan, koska pikku neiti meinasi nukahtaa syliin ensin oksennettuaan... Ihanien ensihoitajien saapuessa paikalle tilanne oli kohentunut jonkin verran ja Selma ei enää ollut niin uninen. He totesivat nopeasti, että kyseessä on aivotärähdys ja tekivät tarvittavat tutkimukset. Selman vointi parani silmissä ja puolentunnin jälkeen meno oli taas yhtä riehakasta kuin ennen tippumista. Saimme jäädä kotiin, mutta päiväunet sekä seuraava yö meni neitiä herätellessä. Onneksi yö meni rauhallisesti ja Selma havahtui aina herätellessä. Aamulla uskalsin vihdoin taas hengittää vapaasti, kun uskoin että selvisimme kuin ihmeen kaupalla lopulta pelkällä säikähdyksellä.

Tapahtunut säikäytti sen verran, että päätin nyt todella antaa itselleni luvan vain olla jouluna ja nauttia ajasta perheeni kanssa. Huomenna eli aattona saamme vieraaksi isäni ja hänen vaimonsa, joka on lapsillemme kuin oma mummo. Myös vanhempi siskoni tulee käymään. Enpä voisi joululta enempää toivoa. Lasten mukaan ukin ja mummon meille tuleminen tekee joulusta täydellisen!


Tässä hieman jouluntunnelmia kodistamme:

Joulukortit ripustettiin pienillä pyykkipojilla naruun roikkumaan.

Kuistille vietiin pieni kuusi, jonka Hilma koristeli.

Nämä Rakkauden ja Toivon enkelit pitävät usein sylissään herkullisen tuoksuisia kynttilöitä.

Aaton ohjelma on muodostunut meillä hyvin perinteiseksi. Aamulla syömme riisipuuron ja lapset (ja aikuisetkin) katselevat telkkarista Joulupukin kuumaa linjaa. Itselleni rakkain ohjelma on lapsesta asti ollut Lumiukko. Aamupäivällä lähdemme käymään haudoilla koko perheellä ja sieltä tultua keittelemme joulukahvit/glögit. Seuraavaksi laitamme pihasaunan lämpiämään. Oikein odotan sitä, kun hipsimme sinne jonossa pimeässä talvi-illassa. Pihasaunan löylyt ovat niin ihanat, että ei sieltä malttaisi lähteä pois! Saunan jälkeen on jouluaterian vuoro ja sitten käymmekin odottelemaan, että tulisiko se joulupukki käymään tänäkin vuonna...

Parasta aatossa on kiireettömyys, yhdessäolo ja joulun tunnelma. Niin ja tietysti ne perinteet, joita yhdessä vaalimme. Ja sydäntä lämmittää nähdä lasten riemu ja se vatsanpohjassa kutkuttava jännitys, joka huipentuu joulupukin vierailuun. Lapset ovat jo suunnitelleet mitä laulavat pukille ja odottavat tosi kovasti, että tuo punanuttuinen jouluvieras astuu ovesta sisään.

Nyt me rauhoitumme täällä Tietolan tiluksilla joulunviettoon. Lämmin kiitos ihan jokaiselle, joka on  blogiani seurannut. Toivotan jokaiselle oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Ajatukset rennompana kohti joulua

Tänä aamuna ajatukseni oli: Tule jo, joulu! Koko syksyn kestänyt huiske ja meno paikasta toiseen on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä ja aamulla herätessäni tuntui, että olen päästä varpaisiin väsynyt. Siiri ja Hilma ovat jo muutaman päivän valitelleet myös, että väsyttää tosi kovasti. Olen koittanut tsempata, että ei ole enää kuin muutama päivä koulua, jaksakaa vähän rutistaa ja sitten alkaa joululoma. Perheen pienimmällä, Selmalla, ei puolestaan ole meno hyytynyt, päinvastoin. Neiti mennä viipottaa sellaista vauhtia paikasta toiseen etten yksinkertaisesti pysy enää perässä. Pienet sormet tuntuvat yltävän joka paikkaan ja avuksi hän asettelee jakkaroita ja muita korokkeita, että yltää ottamaan kaikkea sitä mitä ei pitäisi...

Joulukuun alussa ajattelin, että ihanaa kun voi blogiin kirjoittaa joulun odotuksesta vaikka monta kertaa viikossa. No, joulukuu on puolivälissä ja olen saanut tämän kuun aikana kirjoitettua tasan yhden kerran ennen tätä! Johonkin ihmeeseen nämä päivät ovat vain menneet. Tuntuu että ohjelmaa on riittänyt lähes joka päivälle. Ja niinä päivinä kun on oltu kotona, niin on koitettu tehdä kotiaskareita ja pientä jouluvalmistelua. Minä todella odotan joulua ja sitä hetkeä, kun ei ole kiire mihinkään ja saa olla vain. Vaikka tähän samaan hengenvetoon täytyy todeta, että heikkoutenihan on se, että en oikein osaa vain olla. Jotain pitäisi koko ajan olla tekemässä. Ehkä juuri sen takia olenkin saanut järjestettyä itselleni tekemistä aamusta myöhäiseen iltaan joka ikinen päivä. Toivon, että ihan oikeasti osaisin jouluna antaa aikaa sille, että olisin ihan jouten ja nauttisin hetkestä.

Jouluvalmistelujen suhteen olen tänä vuonna ottanut aika löysin rantein. Muuta ohjelmaa on ollut tosiaan niin paljon, että joulujuttuihin ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa yhtä paljon kuin edellisvuosina. Kotimme ei ole kuorrutettu joululla, vaan sitä löytyy ripauksittain sieltä täältä. Jouluruuat aion isolta osin hankkia valmiina ja niitä syödään todennäköisesti vain aattona ja ehkä joulupäivänä. Lapset eivät ole niistä järin innostuneita, joten on ihan turha koittaa tuputtaa samoja ruokia monena päivänä. Ja kinkkua emme tänä vuonna paista lainkaan. Aikaisempina vuosina on aina ollut kinkku, mutta nyt päätimme että jätämme sen väliin. Isovanhemmat lupasivat tuoda tullessaan kinkkua aaton aterialle, joten halukkaat pääsevät kyllä sitä maistelemaan. Enemmän aion sitten panostaa leivontapuoleen. Niitä en hanki valmiina vaan teen kaikki itse. Piparit on jo tehty ja ajattelimme leipoa vielä joulutorttuja, luumu-kanelikuivakakkua ja jouluista juustokakkua. Niin ja jotain suolaista haluan myös vielä tehdä. Mutta eiköhän siinä ole riittävästi sitten yhdelle joululle.

Party liten suloiset piparisomisteet ja led-kuusi pääsivät oikean piparitalon viereen

Toisaalta on harmi etten kerkeä joulua tämän kummemmin laittamaan, koska olen kovasti jouluihminen. Olen kuitenkin antanut itselleni anteeksi, sillä neljän pienen lapsen kanssa ei voi venyä mahdottomiin. On oikeastaan aika helpottava tunne, että tajusin höllätä otetta jouluhommiin. Joulua voi viettää vaikka joka paikka ei olisikaan täynnä punaista ja joulun kimallusta tonttuineen. On ihan turhaa ruveta stressaamaan ja kiukutella sitten sen takia koko perheelle. Kyllä kaikki ovat tyytyväisempiä näin. Kun lapset kasvavat, on joulun laittaminenkin varmasti erilaista. Perinteet kyllä säilyvät, mutta silti joulu muuttaa muotoaan pikkuisen joka vuosi. Lasten ja aikuistenkin toiveet vaihtuvat siitä, miltä joulun pitäisi näyttää ja maistua. Ehkä jouluntaika piileekin siinä, että tutut ja ihanat perinteet jatkuvat vuodesta toiseen, mutta silti voidaan tuoda mukaan ripaus jotain uutta, joka saa joulun tuntumaan vielä kauniimmalta.

Muutama tonttu on laitettu "vahtiin"

Kotimme on ollut edellispäivinä/-viikkoina välillä kaaoksen vallassa ja tekemättömiä tai keskeneräisiä töitä tuntuu olevan joka puolella... Selma vetää ohikulkiessaan tavarat kaapeista ja laatikoista ja pyykit telineeltä. Kengät löytyvät eripuolilta taloa kun Selma on niitä sovitellut ja hanskat ja hatut on heitelty perässä. Isommat lapset nahistelevat keskenään ja korviahuumaava meteli täyttää talon. Illan tullen meno rauhoittuu ja talo hiljenee. Hiivin viemään lasten joulukalentereihin yllätykset ja peittelen samalla peiton alta pilkottavat pienet varpaat. Jäljellä on hujan hajan olevat tavarat ja kaiken keskellä tuikkii kauniit jouluvalot. Salissa tuoksuu hyasintti. Olen onnellinen. Siitä, että pienin lapsemme uutterasti ja uteliaana tutkii ja ihmettelee maailmaa, penkoen kaikki paikat mennessään. Ja siitä, että riitelyn lisäksi lapsemme osaavat jakaa toisilleen myös kaikki ilon aiheet ja olla onnellisia toistensa puolesta. Suuri aihe onneen on myös se, että meillä on koti joka on maailman ihanin ja rakkain kaikkine sotkuineenkin. Ja tuo hyasintin lumoava tuoksu on joka jouluinen perinne, josta en luovu. Joulu tulee tänäkin vuonna.

Hyasintti on ehdoton suosikkini joulukukista!

Joulua odotellessa...

Kotimme alkaa näyttää ihanasti jouluiselta. Sinne tänne on ripoteltu valoja ja punaista väriä löytyy joka huoneesta. Pieniä tonttuja on laitettu tarkkailemaan perheen puuhia ja piparkakkutalo tuoksuu keittiössä.

Tänä vuonna piparitalon mallin valinta oli jotenkin erityisen vaikeaa. Kaikilla oli asiasta oma mielipide, mutta viimein päädyimme tällaiseen. Takana oleva talo on "kulissitalo", jossa on vain etuseinä. Etualalla oleva rakennus on aitta/talli. Koristelut tehtiin yhdessä lasten kanssa, kuten perinteenä on.

Tallin asukki kurkkii rakennuksen takaa

Joulukuu alkoi tunnelmallisilla kynttiläkutsuilla, joissa oli esillä toinen toistaan houkuttelevimpia somisteita ja herkullisen tuoksuisia kynttilöitä. En voinut vastustaa piparkakkutalosomistetta... Nyt siis odottelen, että se saapuisi minulle paketissa. Samalla tuli tilattua kaunis valkoinen led-kuusi, joka näkyy alla olevassa kuvassakin talon takana. En malta taaskaan odottaa, että saan nuo ihanuudet! Paketissa saapuu myös kynttilöitä, joiden tuoksut ovat oikein oivallisia joulunaikaan. Valitsin tuoksuiksi kanelin, joulutähden ja lumisen piparmintun.

Tällaista jouluntunnelmaa kodistamme löytyy:

 

Sulo-kissa nukkuu mielellään pehmoisten tyynyjen keskellä pakkaspäivinä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Hankin tämä kirjan, koska olen sellainen joulufiilistelijä. Kirja on täynnä ihania ruoka- ja leivontaohjeita, kauniita kuvia ja hauskoja tekstejä. Se on ihanaa luettavaa ja sitä voi selailla aina uudestaan ja uudestaan!

Pakkanen on tehnyt kuistin ikkunoihin kuurankukkia. Itsenäisyyspäivä meni noin parinkymmenen asteen pakkasessa. Lunta on Tuovilanlahdessa jo paljon, erityisesti kun vertaa edellisiin jouluihin. Viime jouluna ei ollut käytännössä lunta ollenkaan ja sitäkin edellisenä hyvin vähän. Mutta nyt on senkin edestä!

Jouluun valmistautumisessa on monta ihanaa asiaa: Tuoksut, valot ja kynttilät, tontut, joululaulut, talvinen maisema, perinteet ja yhdessä tekeminen. Listaan voisi luetella lukemattomia asioita, mutta ehkä nuo edellämainitsemani ovat ne, mistä tulee juuri minulle se joulutunnelma. Lasten mielestä on hauskaa kurkistaa joka aamu kalenteriin ja katsoa mitä sinne on ilmestynyt. Itse puolestani tulen hyvälle mielelle siitä, kun sujautan iltaisin jokaisen lapsen kalenteriin jonkin pienen yllätyksen. Parasta on nähdä aamuisin ne pienet hymyilevät kasvot, kun jälleen yksi luukku on aukaistu ja joulu on taas askeleen lähempänä.