Syksyn uusia tuulia

Syksy tuo tullessaan mukavia asioita ja valotankin nyt vähän projektia, josta jo joskus aiemmin mainitsin. Tuovilanlahden nuorisoseura (jonka johtokuntaan itsekin kuulun) on vuokrannut tästä kylältä Kalapuro nimisen tilan. Paikka on todella vanha, sen historia juontaa juurensa jo 1850 vuoden paikkeilta. Nyt siitä on tarkoitus tehdä talonpoikaismuseo ja kahvila. Siellä tullaan järjestämään myös yksityistilaisuuksia, kuten syntymäpäiviä ja häitä. Suunnitelmissa on järjestää myös jonkinlaisia perinnekursseja ja ehkä ottaa kesäksi esim. kanoja ja lampaita. Saa nähdä mitä muuta vielä keksitäänkään! No millä tavalla sitten itse olen mukana tässä projektissa? Olen saanut kunniatehtävän ruveta emännöimään näitä hommia, vaikka yhdessä me teemme asiat hyvin pitkälti projektia varten kasatun tiimin kanssa. Yhteistyömme on lähtenyt sujumaan hyvin ja olemme suunnitelleet, että jouluksi laitetaan pystyyn joulupukin paja. Teemme tämän kaiken vapaaehtoisvoimin ja tarkoitus on edistää kylällä olevaa matkailuhanketta, sekä tietysti pitää kylä virkeänä ja toimeliaana. Toivottavasti tämä kaikki aukaisee vielä lisää ovia nuorisoseuran toiminnalle ja meille jotka työtä asian eteen teemme.

Kalapuro

Tämä paikka sijaitsee kotimme läheisyydessä, joten minun on helppo käydä siellä ja ottaa tarvittaessa vaikka lapsetkin mukaan. Mielenkiinnolla odotan tulevaa syksyä! Ja tämä projektihan on siitä kiva, että Tuovilanlahdessa muut nuorisoseuran ylläpitämät paikat (Makasiini-kahvila, Aholan kirppis ja kotiseutunäyttely) ovat auki vain kesäisin, mutta Kalapuro tulee olemaan toiminnassa ympäri vuoden. Projektin edetessä kirjoitan siitä varmaan lisää tänne blogiini.

Tämmöisiä kivoja juttuja siis minun syksyyni. Katsellaan mitä muuta mukavaa tässä vielä keksitään...

Tervetuloa katsomaan miltä näyttää remontin keskellä!

Mennään sisälle tästä ovesta, joka on ollut henkilökunnan käytössä. Oppilaiden sisäänkäynti on rakennuksen toisella puolella.

Tuulikaappi

Opettajien pukuhuone ja WC-/suihkutilat ennen ja jälkeen purkutöiden. Tuolta perimmäisen seinän takaa löytyi vanha puukäsityövarasto, jossa on säilytetty työkaluja.

Yllä oleva kuva isosta luokasta ennen purkua ja alla jälkeen. Lastulevyjen alta kuoriutui kauniiden hirsien lisäksi vanhat kattopaneelit ja lautalattia.

Tämä ovi on isossa luokassa ja siitä pääsee puukäsityövarastoon.

 Näissä kuvissa puolestaan on oppilaiden eteinen ja ulko-ovi näkyy oikealla.

 Oppilaiden eteisessä oli kolme WC:tä, jotka kaikki purettiin pois.

Opettajienhuoneen vanha ovi, jonka aiomme ottaa uudelleen käyttöön.

Seinistä löytyi melkoisen monta kerrosta kaikenlaista...

Purkamisen jälkeen talossa näkee päästä päähän.

Tässä toinen isoista luokista. Remonttien yhteydessä joitakin seiniä on lovettu aika rankalla kädellä. Katsotaan millaisen ratkaisun niihin keksimme, kun emme välttämättä haluaisi enää peittää niitä millään.

Rappuset yläkertaan, joka on ollut kouluaikana varastokäytössä.

Emme ole laskeneet montako tuntia purkuhommiin on mennyt, niitä on lukemattomia. Lastulevyt ja kaikki muut kerrokset niiden alta on revitty seinistä. Myös katossa olevat lastulevyt on otettu pois. Lattioista on revitty muovimatot ja lähes joka huoneesta lastulevyt niiden alta. Kaikki tämä kahden ihmisen voimin. Seuraavaksi olisi tarkoitus aukaista lattiat ja tyhjentää vanhat eristeet pois. Emme ole missään vaiheessa kokeneet hommaa taakkana, vaikka välillä tuntuukin että olisi kiva kun remontti etenisi nopeammin. Kuitenkin jo hommaan ryhtyessämme päätimme, että emme aseta minkäänlaisia aikatauluja. Teemme remonttia silloin kun aikaa, intoa ja voimia riittää. Ja matkanvarrella olemme todenneet, että onneksi emme ole kiirehtineet. On ollut aikaa kypsytellä ideoita ja miettiä mitä mihinkin haluamme. Lopullinen päätös syntyy varmasti vasta sitten, kun ihan kaikki purkutyöt on tehty.

Pienet lapset kaiken tämän keskellä eivät ole helpottaneet urakkaa, mutta teimme itse valinnan ruveta remontoimaan. Emmekä ole katuneet. Jos ei nyt niin milloin sitten? Emme pelkää työmäärää, tiedämme että sitä tulee varmasti olemaan vielä todella paljon. Mutta rohkeasti vaan eteenpäin, kohti unelmaa! Jos jotain olen tähän mennessä oppinut niin sen, että unelmien eteen on oikeasti tehtävä töitä. Kukaan ei tule tuomaan niitä valmiina nenän eteen. Pitää uskaltaa unelmoida (myös ääneen!) ja pitää olla rohkeutta tavoitella unelmaansa. Kun alkaa töihin, niin se tulee lähemmäs askel askeleelta. Oma asenne kantaa jo hyvin pitkälle!

Olemme onnekkaita, kun saamme asua täällä ja pelkästään jo tänne muuttaminen oli ison unelman täyttymys. Aina täytyy kuitenkin olla uusia unelmia ja niin on meilläkin. Niitä kohti tässä mennään koko ajan, siihen ainakin täytyy uskoa. On vaan huonoinakin hetkinä löydettävä jostain se pienen pieni positiivinen ajatus, joka vie eteenpäin, kohti seuraavaa etappia.

Näkymä rakennuksen portailta

Pientä haikeutta ilmassa

Haikeus on tänään vähän hiipinyt mieleen. Huomenna alkaa Siirillä se totinen puurtaminen opintiellä, kun ekaluokka alkaa. Muistan kuinka vuosi sitten jännitettiin koko perhe, kun Siirillä alkoi eskari. Aamuisin otin kahvikupin mukaan kuistin portaille ja odotin, että Siiri lähtee linja-autoon. Lukuisat vilkutukset ja lentosuukot viuhuivat ilmassa puolin ja toisin. Nyt tuo pikkuinen tyttö lähtee jo ekaluokalle ja linja-autoon lähteminenkin on jo hyvin tuttu juttu. Enää ei tarvitsisi odotella kuistin portailla, mutta takuulla löydän itseni useammin kuin kerran sieltä vilkuttamassa...

Syksyn saapumista ihmetellen

Kävimme aamupäivällä asioilla ja kuinkas ollakkaan, tuo pinkki pieni lasipurkki sattui silmääni hyllystä. Se on siis kynttilä, enkä yksinkertaisesti voinut vastustaa sitä! Kertakaikkisesti niin suloinen purkki! En tiedä kuinka sitä raaskii polttaa edes.

Päiväkahvilla meillä oli tarjolla tällaisia pullia. Meidän perheessä ei tyydytä syömään niitä vain laskiaisena, vaan niitä tehdään silloin kun mieli tekee. Tällä kertaa vaihtoehdot olivat lakkahillolla ja mansikkahillolla, sekä tietysti paljon kermaa. Hyvin nopeasti upposivat pieniin ja isompiinkin suihin.

Kävin tänään tekemässä testiajon uudella pyörälläni, joka oli oikein oiva hankinta! Ihan perinteinen "mummomalli" kolmella vaihteella. Kovin sattui vain tuulinen sää, mutta auringonpaiste oli mitä mahtavin. Kummasti sai ajatukset hetkeksi muualle kotoa, kun katseli kauniita maisemia pyöränselästä.

Seuraavassa postauksessani olisi tarkoitus siirtyä remontissa olevaan rakennukseen ja kurkata miltä siellä näyttää tällä hetkellä. Katsotaan jos saisin kaiveltua jostain myös kuvan missä on lähtötilanne, niin olisi pientä vertailupohjaa näytettäväksi. Tämänhetkinen tilanne on nimittäin jotain aivan muuta kuin kolme vuotta sitten... Mutta palataanpa siihen sitten seuraavalla kerralla.

Lastenhuoneet

Tällä kertaa olisi esittelyssä talon loputkin huoneet eli lastenhuoneet, joita meillä on kaksi. Toisessa huoneessa asustaa pienimmät, Eljas 3v. ja Selma 1v. Toinen huone puolestaan on isompien prinsessojen valtakuntaa, Siiri 7v. ja Hilma 5v.

Eljaksen ja Selman huoneessa oleva liitutaulu on saanut jäädä paikoilleen, vaikka se viekin ison tilan seinästä. Emme ole missään vaiheessa edes harkinneet sen pois ottamista ja lapset kyllä kovasti sitä käyttävätkin. Lastenhuoneet ovat melko avarat ja olemme pyrkineet jättäämään keskelle lattiaa reilusti tilaa leikkimistä varten.

Teimme lapsille kioskin ollessamme purkuhommissa toisessa rakennuksessa. Lapset pääsivät samalla leikkimään kun me Matin kanssa urakoimme. Myöhemmin maalasimme ja tapetoimme kioskin ja toimme sen lastenhuoneeseen. Ja tuo kioskihan on tehty siis purkujätteistä, mitä toisessa rakennuksessa tuli! Eli hyvin pienellä rahalla ja vaivalla saatiin se aikaiseksi.

Pikkuväen postit voi laittaa tähän laatikkoon!

Siirin ja Hilman huone

Laitoimme tänä kesänä tyttöjen huoneeseen sohvan, jossa on mukava köllötellä ja lueskella kirjoja. Pienen lukuvalonkin vielä pistimme nurkkaan, niin siinä on entistä ihanampi rauhoittua hämärässä iltasatua lukien.

Tähän ikkunaan paistaa aina aamuaurinko. Tämä onkin ainoa ikkuna tähän suuntaan talossamme. Hyllyn päällä oleva nukkekoti on vielä sisustusta vailla ja ajattelimme tyttöjen kanssa, että syksyn aikana sitä laittelisimme. Huushollistamme löytyy yhteensä kolme nukkekotia. Niiden laittaminen on ihanaa puuhaa, mutta en ole pitkään aikaan nyt kerennyt siihen hommaan. Ehkäpä jossain vaiheessa voisin uppoutua esittelemään niitäkin hiukan tarkemmin...

Tänään oli todettava, että kyllä se syksy nyt oikeasti tulee. Kuistin ovien pielessä roikkuneet orvokkiamppelit olivat jo niin riutuneen näköisiä, että kävimme ne viemässä lasten kanssa pois. Muutkin kesäkukat näyttävät siltä, että ne ovat pikkuhiljaa kukkimisensa kukkineet. Kohta kai sitä voi ruveta kaivelemaan lyhtyjä esille, mutta nautitaan nyt tästä valoisasta ajasta vielä niin pitkään kun sitä riittää!

Eteinen ja toinen sisäänkäynti

Ihan ensin täytyy nyt kiittää kaikkia, jotka ovat antaneet minulle palautetta blogistani. Ja iso kiitos ihan jokaiselle joka tätä lukee! On äärimmäisen palkitsevaa kuulla, että joku käy katsomassa ja lukemassa mitä uutta täällä aina on. Omasta puolestani voin sanoa, että blogin pitäminen on ollut vielä kivempaa kuin kuvittelin. Tämä on ihan huippua puuhaa ja voin suositella lämpimästi jokaiselle, joka miettii oman blogin perustamista. Mutta nyt siis eteenpäin talon esittelyssä.

Toinen eteisemme sijaitsee talon toisessa päädyssä. Myös tässä eteisessä on oviaukkoja joka suuntaan: lastenhuoneisiin, keittiöön, vessaan ja saunaan sekä ulos. Viime talvena päätimme purkaa päätyseinällä olevat lastulevyt ja se kannatti. Nyt eteinen on paljon kodikkaampi!

Oikealle puolelle jää lastenhuoneiden oviaukot ja vasemmalta pääsee keittiöön.

Tämä sisäänkäynti on alunperin sijainnut hieman enemmän oikealla. Sen paljastaa myös kiveys, joka on aikoinaan entisen sisäänkäynnin eteen tehty. Käytämme tätä ovea enemmän kuin salin ulko-ovea koska tästä on helpompi tuoda esim. kauppaostokset, kun eteisestä on käynti suoraan keittiöön.

Ulko-oveltamme aukeaa näkymä pihasaunalle. Kun muutimme niin saunaa ei oikeastaan edes näkynyt, kun ympäristö oli niin rehevöitynyt. Olimme myös saaneet käsityksen, että sauna on purkukunnossa. Iloksemme saimme kuitenkin huomata, että se onkin aivan käyttökelpoinen. Siellä saakin oikein makoisat löylyt!

Kuvassa oleva pihlaja on istutettu juhlapuuksi 30.5.1997. Maaninka täytti sinä vuonna 125v.

Meidän perheessä viedään viimeistä kesälomaviikkoa. Tai oikeastaan vajaata sellaista. Torstaina esikoisemme Siiri lähtee ekaluokalle. Oikeastaan ihan mukavaa, että lomailu loppuu ja arki astuu kuvioihin täydellä painolla. Ei tarvitse mennä omaa pihaa pidemmälle huomatakseen, että sieltä se syksy tulee. Puiden lehdet alkavat pikku hiljaa kellastua ja tippua maahan. En ole koskaan kuitenkaan erityisemmin masentunut syksystä ja sen pimeydestä, enkä aio tehdä niin tälläkään kertaa. Syksyhän on oikeastaan hyvin kaunista aikaa! Ja tänä syksynä riitää takuuvarmasti puuhaa niin kotona kuin uuden projektin parissakin, josta kerron varmaan lisää sitten tuonnempana...

Pientä remonttihommaa ja keittiön esittelyä

Tarkoitukseni oli eilen esitellä meidän keittiö, mutta en yksinkertaisesti kerennyt. Täytyy tunnustaa, että aikani meni hyvin pitkälti uusinta keksintöäni laitellessa... Keskellä taloamme on entiset oppilaiden suihkutilat ja pukuhuone, jotka ovat meillä olleet varastokäytössä. Keskiviikko iltana sain jostain päähäni, että toinen noista varastoista on muutettava vaatehuoneeksi! Yön yli nukuttuani kerroin Matille ideani ja luulin, että sieltä suunnalta tulisi pientä vastarintaa asian suhteen. Mutta kuinka ollakaan: Hän ehdotti että puretaan sieltä samalla kattopaneelit pois niin saadaan tilaan lisää korkeutta ja laitetaan hyllyjä niin saadaan säilytystilaa. Eipä sitten muuta kuin tuumasta toimeen! Purkuhomma kävi nopeasti, mutta tavaroiden ja siirtely ja paikoilleen järjestely on vielä kesken. Siinä suhteessa taidamme olla toivottomia, että vaikka meillä olisi muitakin hommia keskeneräisenä niin haalimme aina lisää jotain "pientä"... Mutta minkäs teet, kun ei oikein osata joutenkaan olla.

Sen verran pidän nyt taukoa hommasta, että esittelen vähän keittiötämme. Kaapistot ja pinnat ovat 80-luvulta. Olemme itse tuoneet keittiöön lisää hyllytilaa, mutta nekin on löytyneet näistä meidän rakennuksista. Itse asiassa emme ole ostaneet tänne mihinkään huoneeseen mitään uutta kalustetta. Haaveissa on uudistaa keittiötä sen verran, että vaihtaisimme kaapistojen ovet, mutta katsotaan milloin se on sitten ajankohtaista.

Liitutaulut ovat saaneet jäädä paikoilleen. Tämä keittiön liitutaulu on erityisen kätevä, kun sitä voi pitää "muistilappuna".

Tämä on ehkä kaunein koskaan näkemäni peltirasia. Se on mummuni entinen ja myös siksi minulle erityisen rakas.

Innostukseni lasipurkkeihin näkyy myös keittiössä... Ne ovat kauniita ja käytännöllisiä. On helppo katsoa yhdellä silmäyksellä kenen suosikkimurot tai- myslit ovat loppu. Punaiset Pauligin purkit ovat mummuni vanhat ja muistan kuinka jo lapsena aina ihailin niitä. Nyt ne ovat meillä jokapäiväisessä käytössä ja ihanasti muistuttavat mummusta.

Muumit ovat ihastuttaneet minua jo lapsesta saakka.

Vasemmalla näkyy hirsiseinää, jonka olemme ottaneet esille. Se tuo keittiöön kodikkuutta.

Puukäsityöluokasta makuuhuoneeksi

Tämä huone on entinen puukäsityöluokka, mutta toimittaa nykyään makuuhuoneen virkaa. Lattiasta löytyy edelleen maalia ja muita jälkiä, jotka kertovat siitä missä käytössä huone on kouluaikaan ollut. Kun muutimme niin tuo huoneen toisessa päässä oleva oviaukko oli lastulevyillä peitetty. Eli sen toisella puolella oli vanha talonmiehen asunto joka oli siis erillään näistä jo tähän mennessä esittelemistäni tiloista. Oviaukko on aikoinaan remonttien yhteydessä peitetty, mutta me otimme sen uudelleen käyttöön.

Nämä ovat koulun vanhoja kaappeja. Kaksi niistä toimme toisesta rakennuksesta ja oikean puolimmaisen kaapin löysimme ulkovarastosta, mistä sen pelastimme käyttöömme. Sen raahaaminen sisätiloihin oli kyllä jokaisen hikipisaran arvoinen! Se kun painaa melkoisesti...

Makuuhuoneen nurkassa sijaitsee "korupöytäni"

Nämä nallet muistuttavat meitä ihanasta juhannusaatosta 10 vuotta sitten...

Tässä esittelykierroksen lomassa on vallan jäänyt kuulumiset kirjoittamatta, mutta ihan tavallista meidän perheen arkea tässä on eletty. :) On leivottu (paljon!), korjattu kentän reunassa kulkevaa risuaitaa, käyty uimassa ja tehty kirppislöytöjä oman kylän kirppikseltä. Niin ja ihania vieraitakin on käynyt!

Täytyy kertoa teillekin, että eilen sain hyvin yllättävän puhelun: Minulle soitti Savonlinnasta tuntematon ihminen kysyäkseen mistä voi hankkia Tuovilanlahti-paitoja. Hän oli siis nähnyt Facebookista Tuovilanlahden sivuilta, että sellaisia on saatavilla ja soitti minulle, koska ilmoituksessa oli minun yhteystietoni. Yllättäen puhelun aikana selvisi, että hänen äitinsä on ollut tässä koulussa opettajana ja hän on myös itse asunut silloin täällä. Ja kun hän kuuli, että asun koululla niin meillähän rupesi juttua riittämään niin ettei puhelusta meinannut tulla loppua. Toivotin hänet lämpimästi tervetulleeksi käymään milloin vain ja niin hän tulikin jo tänään! Olipa ihana, lämmin kohtaaminen. Ja sydäntäni lämmitti mahdottoman kovasti, kun hän toi tullessaan meille kirjan, jonka on omistanut opettaja joka oli täällä vuosina 1894-1924. Kirja on vuodelta 1874 ja voitte uskoa, että se on nyt yksi kalleimmista aarteistamme! Miten hienoa saada tänne koululle takaisin jotain vanhaa, mikä on joskus täältä lähtenyt. Upea ele tuolta valloittavan ihanalta ihmiseltä. Näihin mukaviin ajatuksiin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tältä päivältä.