Wc:n remonttia ja juhlintaa

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt aikaa jo kunnon tovi, ainakin näin minun mittapuullani. Hiljaisuus blogissani on yksinkertaisesti johtunut siitä, että välillä elämä yllättää ja tällä kertaa ei niin mukavalla tavalla. Viime viikko oli suoraan sanottuna melkoisen kurja, mutta onneksi viikonloppua kohti mentäessä asiat alkoivat näyttää valoisammilta. Ja viikonloppu olikin sitten aika mukava. Silloin tapahtui monta mukavaa asiaa, jotka saivat taas hymyn suupieliin.

Lauantaina kävimme juhlimassa isääni, joka täytti 60 vuotta. Olin luvannut tehdä täytekakun ja tiesin, että sen täytyy olla iso vaikka vieraina olikin vain lähimpiä ihmisiä. Heitä sattuu olemaan sen verran monta, että ihan pieni kakku ei olisi riittänyt. Suurin ongelmani kakkua tehdessä taisi olla se millaiselle alustalle kakun teen ja missä kuljetan sen. Pienellä suunnittelulla asiat ratkesivat ja kakkukin tuli valmiiksi. Juhlapaikalla sitten jännityksellä odotin tuleeko kakusta kommentteja, koska mielelläni halusin tietää kuinka se onnistui. Kakku oli kuulemma oikein hyvää ja useampikin vieras taisi käydä santsikierroksella!

Synttärijuhlien jälkeen menin Tuovilanlahden nuorisoseurantalolle. Siellä oli joulukauden avajaiset ja olin mukana järjestämässä tapahtumaa. Tarjoilimme pöytiin poroleivoksia, puolukka-suklaahyydykekakkua, sekä glögiä, kahvia ja teetä. Ennen kahvittelua oli jousisoitinmusiikin konsertti, jonka esiintyjät olivat Kuopion kaupunginorkesterista. Tilaisuudessa oli ihana tunnelma. Joka puolella lyhtyjä ja kynttilöitä ja nurkassa kaunis joulukuusi. Ihmiset vaikuttivat tyytyväisiltä ja itselleni ainakin jäi tapahtumasta kaikinpuolin mukava fiilis. Nuorisoseuran toiminnassa on mukana ihania ihmisiä, joiden kanssa on tosi mukava tehdä hommia. Itse olen ollut mukana vasta vajaan vuoden ja tullut siinä ajassa hyvin vakuuttuneeksi siitä, että haluan ehdottomasti olla myös jatkossa tekemässä kylän yhteisiä asioita ja viemässä niitä eteenpäin.

Eilen vietettiinkin sitten ensimmäistä adventtia ja päivä olikin oikein ohjelmantäyteinen. Aamulla lähdin lumitöihin, koska viikonloppuna tuli lunta oikein kunnolla! Olen varmaan päästäni vialla, mutta minusta lumitöiden tekeminen on mukavaa puuhaa. Ja kaiken lisäksi loistavaa hyötyliikuntaa! Hommat jäivät kuitenkin kesken, kun lähdimme käymään 2-vuotis synttäreillä. Noiden juhlien jälkeen oli vielä kotona ohjelmassa wc-remontin viimeistely. Lopputulos on mielestäni hienompi kuin alunperin kuvittelinkaan.

WC:n remontissa maalattiin seinät valkoisella ja yksi seinänpätkä tapetoitiin kirjansivuilla. Vasemmalla näkyvälle seinälle päätimme koota "näyttelyn", jossa on kirjoista otettuja kuvia kehyksissä. Näyttelyä on helppo uudistaa aina sitten mielensä mukaan.

Vielä puuttuu wc-paperiteline, joten korvasin sen nyt ainakin väliaikaisesti kirjapinolla. Ja tuosta kirjapinosta sitten tuli idea, kun kirjaston poistokirjoja tapetointiin käytimme, että nappaan takakannesta "Lainausohjeet" ja laitan ne kehyksiin. Tarkoituksena on hauskuuttaa wc:ssä kävijöitä, jotka mahdollisesti lukaisevat pinossa olevia kirjoja siellä käydessään. Sen takia Lainausohjeet on sijoitettu pinon läheisyyteen.

Kaakelit saivat päälleen sisustuskalvoa, jota jäi yli keittiöremontista. Tällä kertaa kalvoa käytettiin vaakasuunnassa, koska se sopi mielestämme paremmin niin päin. Myös lääkekaapin ovi käsiteltiin kalvolla, että se istuu paremmin uuteen wc:n uuteen sisustukseen. Allas vaihdettiin metallisesta posliiniseen ja hankittiin uusi peili.

Niin ja ihan vertailun vuoksi tässä kuva, joka on otettu juuri ennen remonttiin ryhtymistä:

Muutos on siis melkoinen. Wc on nyt paljon valoisampi ja tietysti siistimpi. Koulukäytössä tuo wc oli saanut aika paljon maaliroiskeita seiniin ja kaakeleihin, koska se sijaitsee lähellä puukäsityöluokkaa. Pinnat olivat aika epäsiistit ja kuluneet. Itse remonttihommien jälkeen saimme vielä sisustuksella  ihmeitä aikaan! Ja jälleen kerran melko pienellä rahalla ja vaivalla. Voi että minä tykkään meidän kodista! :)

Keittiön uusi ulkoasu

Keittiö"remontti" on nyt valmis! Olen aivan ihastunut uuteen keittiööni ja en voi kuin kiittää kekseliästä miestäni siitä, että saimme uuden näköisen keittiön pienellä vaivalla ja rahalla. Ei siis tarvinnut räjäyttää entistä keittiötä taivaantuuliin, koska ehostimme entistä! Olimme päättäneet jo aiemmin, että tähän hätään emme ala keittiötä purkamaan ja laittamaan kokonaan uutta tilalle. Ajattelimme ensin, että vaihdamme kaappeihin ovet niin saamme niistä "uudet". Ajatus jäi hautumaan ja muutama viikko sitten Matti ehdotti, että miksi emme päällystäisi keittiönkaappien ovia sisustuskalvolla? Hän näytti minulle lehdestä jutun, jossa eräs rouva oli uudistanut keittiönsä lähestulkoon kokonaan käyttämällä sisustuskalvoa. Kaapit olivat tosi kivan näköiset, joten ajattelimme että miksipä emme mekin kokeilisi. Sitten vain tuumasta toimeen. Löysimme netistä mieleiset kalvot ja ne tulivatkin nopeasti postitse.

Tässä kuvat ennen uudistusta:

Ja tässä lopputulos "rempan" jälkeen:

Kalvojen laittaminen oviin ja laatikoihin oli yllättävän helppo homma. Luulin, että kalvon alle jäisi enemmän ilmakuplia ja että se saattaisi ruttaantua, mutta olin väärässä. Työ kävi hyvin joutuisasti, etenkin yläkaappeja laittaessa, kun ei tarvinnut katsoa että kuvio menee suoraan. Alakaapeissa meni hiukan enemmän aikaa, kun piti katsoa tarkkaan että kuvio ei mene vinoon.

Olemme lopputulokseen tosi tyytyväisiä! Vaihdoimme kaapinovien vanhat nupit vielä uusiin kahvoihin, jotka sopivat mielestämme mainiosti uuden keittiön tyyliin. Täällä asuessa Matti on joutunut nikkaroimaan kaikenlaista, joten hän teki vielä muutaman hyllyn lisää keittiöön. Sain alimmalle hyllylle monitoimikoneen, joka on nyt ihanan helppo ottaa sieltä käyttöön. Aikaisemmin se oli nurkkakaapissa aivan perällä, mistä se oli tosi vaikea ottaa, eikä sitä tullutkaan paljon käytettyä sen takia. On niin kiva, kun keittiö on nyt toimivampi ja kauniimpi!

Viikko sitten meille satoi kymmenisen senttiä lunta ja on sitä vielä jäljellä, vaikka pari päivää on ollut nyt lämpötila plussan puolella ja vettäkin on satanut. Viime viikonloppuna lapset hiihtivät ja laskivat mäkeä liukureilla. Lumilinnakin rakennettiin.

Muutama päivä sitten laitoin salin sisäänkäynnille havuköynnöksen. Joka vuosi laitan sen siihen ja aina se saa ajatukset jouluisiksi.

Valoa pimeyteen

Meidän talossa on viikon aikana tapahtunut kaikenlaista! Jouluihminen sisälläni heräsi ja nyt löytyy sieltä täältä ripaus punaista... Ja näin marraskuun pimeyteen laiteltiin jo muutamat valotkin.

Ulkolämpötila on pysytellyt edelleen siellä -10 asteessa ja lähes joka päivä on satanut ihan pikkuisen lunta. Keli tuntuu siis jo talviselta. Talossa ei huomaa kylmyyttä muuten kuin lattioissa. Tosin itsehän kuljen villasukat jalassa, joten omia varpaitani ei ainakaan palele. Muuten on pysynyt talo hyvin lämpimänä, mutta puuhommiakin on tehtävä päivittäin. Käy muuten ihan kuntosalista se puiden kantaminen!

Pihakuusi sai valonsa

Koulurakennuksen pyöreisiin vintti-ikkunoihin laitettiin valot ilahduttamaan ohikulkijoita.

Pyhäinpäivänä lyhtyihin laitettiin kynttilät palamaan.

En tosiaan enää voinut malttaa mieltäni, kun sormet syyhysivät päästä laittamaan edes jotain, mikä toisi pientä jouluntuntua... Salin verhot vaihdettiin talvikauteen ja vihreä väri vaihtui valkoiseen. Varaston uumenista kaivelin punaisia torkkupeitteitä ja tyynytkin vaihdettiin.

Keittiössä on ollut jo viime talvesta saakka pieni pätkä hirsiseinää esillä. Hirret jäivät silloin vaille pesua, kunnes tässä yhtenä aamuna päätin että nyt ne pestään. Olihan siinä oma hommansa, kun hirsien välit oli tilkitty savella jossa oli olkea seassa. Irrottelin ne ja pesin seinän muutamaan kertaan. Työ oli todella vaivan arvoinen. Hirret ovat nyt paljon kauniimmat ja keittiö näyttää entistä kodikkaammalta. Lisäksi meillä on menossa keittiössä muutenkin vähän remppaa, kun kaapin ovien ulkonäkö muuttuu. Hommat ovat siltä osin vielä kesken, mutta toivottavasti tässä loppuviikolla saadaan valmista aikaiseksi!
 

Tässä keittiön seinä ennen pesua...

...ja tässä lopputulos!

Pyhäinpäivänä herkuteltiin mm. sitruuna-marenkipiiralla. En ollutkaan aikoihin tehnyt sitä. Ohje on hyvin yksinkertainen, joten sitä voisi tehdä kyllä paljon useamminkin. Tämä piiras oli minun leipomukseni ja lapset innoistuivat myös niin kovasti leipomisesta, että Hilma halusi tehdä itse sitruunamuffinsseja ja kuorruttaa ne. Siinä ei paljon nonparelleja säästelty! Siiri puolestaan leipoi keksejä ja perustaikina oli niin iso, että siitä saatiin kolmea erilaista keksiä. Makuina olivat Marianne-karkki, pähkinä/manteli, sekä kaneli. Keksejä paistettiin yhteensä neljä pellillistä, joten lopuksi tuntui että keittiössä oli joka nurkalla purkkeja, jotka olivat täynnä niitä! Aika hyvin on keksit purkeista huvenneet, kun jonkun kätöset aina ohikulkumatkalla nappaavat sieltä makupalan.

Eilen saatiin vieraaksi mummu ja ukki Kuhmosta. Matti lähti eilisaamuna työreissuun niin ihan mukava kun onkin mummu ja ukki olleet sitten apuna täällä. Eilen ukki sahasi puita ja mummu touhusi isompien lasten kanssa. Kyllä pienikin apu on meille iso apu! Ja aivan erityisesti silloin, kun olen itsekseen lasten kanssa.

Tästäpä sitten kohti loppuviikkoa. Luvassa ainakin remppahommaa keittiössä ja tarkoitus olisi laitella loppuun myös toisen WC:n pikkuremppa. Niistä kuvia sitten kun homma on valmista. :)

Talvi saa tulla, olemme valmiita!

Nytpä ei käy enää viima ulko-oven nurkasta tuulikaappiin! Eilen tuli nimittäin uusi ovi. Vähän jännitettiin miltä valitsemamme ovi sitten lopulta paikallaan näyttää, mutta lopputulosta katsoessa todettiin että valinta meni ihan nappiin. Valintaa tehdessä kaikki modernimman näköiset vaihtoehdot suljettiin tietysti heti pois, koska ne eivät istu tällaiseen vanhaan rakennukseen. Ja toisekseen rakennuksen ulkoasu on kaavan suojelema, joten sekin vaikutti osaltaan valintaamme.

Kissoille ulko-oven vaihtuminen taisi olla pienoinen järkytys. Ne eivät uskaltaneet ensiksi tulla edes sisälle! Liekö sitten kuvitelleet tulleensa väärän oven taakse odottelemaan sisäänpääsyä... Kaiken lisäksi Sulo ja Olga olivat ihan kummissaan, kun kahvassa ei enää pystykään roikkumaan niin että ne saisivat oven auki. No, nähtävästi ne ovat nyt kuitenkin toipuneet ensijärkytyksestä, kun kaikki uskaltautuvat jo tulemaan sisälle.

Täytyy sanoa, että itse pidän uudesta ulko-ovestamme oikein kovasti! Tuulikaappi tuntuu paljon valoisammalta ja tietysti siistimmältä, kun vanha nuhjuinen ja kulunut ulko-ovi on poissa. Ajattelimme että ovikelloa ei enää laiteta, vaan hankitaan oveen hieno kolkutin niin sitten se on täydellinen.

Talveen on varauduttu myös vaihtamalla ikkunoiden tiivisteet ja sen vaikutus huomattiin heti. Sali on aamuisin paljon lämpimämpi kuin ennen, vaikka öisin on pakkasta. Joistain ikkunoista kävi myös veto aikaisemmin, mutta eipä käy enää. Ei ole siis ihan höpöpuhetta, että ikkunoiden tiivisteet vaihtamalla voi säästää lämmityskustannuksissa.

Saatiin viime viikon loppupuolella pihaan osa talven polttopuista ja niitä on kovasti koitettu sahata ja siirtää liiteriin. Sitä hommaa riittääkin nyt niin paljon kuin vain kerkeää ja jaksaa tekemään! Joka ulkoilulla oikeastaan tulee kannettua puita liiteriin tai lämpökeskukseen. Eljas on ollut reippaana apulaisena etenkin aamupäivisin, kun isommat tytöt ovat koulussa.

Ilma on viilentynyt tällä viikolla niin, että päivisinkään lämpötila ei oikeastaan nouse enää nollan yläpuolelle. Paksumpaa ulkovaatetta on jo saanut kaivella esille. Toisaalta mukavampi tällainen pikkupakkanen kuin kurakeli. Lastenkin kanssa on kivempi ulkoilla, kun ei kantaudu kaikki kura mukana sisälle.

Isosiskoni toi tämän ihanan teelajitelman meille, kun käväisi yökylässä syyslomalla. Ensin en meinannut raaskia aukaista sitä, mutta onneksi aukaisin! Teet ovat ihanan tuoksuisia ja makuisia. Ja nuo pienet pakkaukset ovat niin herkullisen näköisiä. Ehkäpä säästän sen lasten kioskileikkeihin, niin siitä riittää iloa vielä senkin jälkeen kun teet on juotu.

Talven tuntua

Tiistaina alkoi talvi muistutella meitä tulostaan. Illalla alkoi sataa lunta ja sitä sateli hiljakseen oikeastaan koko yön. Keskiviikkona aamulla maa oli saanut hennon valkoisen peitteen. Maisema oli niin kaunis. Olin varmaan vähintään yhtä innoissani kuin lapset! No, sulivathan ne lumet sitten pois eilen, mutta ei se mitään. Kyllä se talvi sieltä vielä tulee ja saadaan lunta.

Tähän pihakuuseen olemme perinteisesti laittaneet aina led-valot. Näin myös tänä vuonna, varmastikin jo marraskuun puolella. Siinä ne saavat olla ainakin helmikuulle saakka. Valojen laittaminen aiheuttaa lapsissa joka kerta suurta riemua ja alkaa hirmuinen ilakointi kuusen ympärillä. Tykkään itsekin kovasti laitella valoja pihalle. Ne ovat kauniita ja tuovat ihanaa tuiketta pimeään aikaan. Ja etenkin, kun niiden päälle sataa pieni kerros lunta, niin ne ovat kauneimmillaan.

Kävellessäni pihassa huomasin nämä hauskat linnun jäljet. Näytti siltä kuin sekin olisi ollut innoissaan lumen satamisesta, koska se oli hypellyt ympäriinsä.

Kuten kuvasta näkyy niin meillä on leivottu myös joulutorttujakin. Ripaus tomusokeria saa ne entistä makoisimmaksi! Perheen pieninkin maisteli ensimmäistä kertaa joulutorttua ja kylläpä se maistui. Isommat lapset olivat jälleen kerran innokkaina apureina kun leivottiin. Ja piti saada maistaa ensimmäiset vaikka luumuhillokaan ei ollut vielä kunnolla jäähtynyt. Ensimmäiset glögitkin on jo juotu... Eljas huomasi heti, kun glögi oli tullut kauppoihin ja vaati että ostetaan sitä. Se on nimittäin hänen suurta herkkuaan. Ja tietysti paljon rusinoita sekaan!

Kyllä se vaan niin on, että pikku hiljaa alkaa katseet kääntymään joulunodotukseen. Olen läpeensä jouluihminen, vaikka kesäkin on mielestäni ihanaa aikaa. Mutta joulussa on  jotain erityistä. Tai oikeastaan enemmänkin sen odottamisessa. Lasten synnyttyä olen löytänyt sisältäni oikean jouluhöperön! Siitä saatte varmasti kuulla lisää, kun meillä alkaa joulun odottaminen marraskuussa.

Viikonlopuksi onkin jo ohjelmaa, kun Siiri menee kuoron leiripäivää huomenna viettämään ja Hilma lähtee luokkakaverin Halloween-juhliin. Sillä aikaa me muut taidamme tehdä pihassa puuhommia. Saatiin nimittäin ensimmäiset puukuormat pihaan eilen. Vielä on monta kuormaa tulossa, mutta pihassa jo olevista on hyvä aloittaa ja niissä riittääkin nyt tekemistä toviksi.

Korkeakoskella

Tuovilanlahdesta löytyy Suomen korkein vapaana virtaava koski, nimeltään Korkeakoski. Sen kuohut ovat komeimmillaan keväisin kun lumet sulavat, suunnilleen toukokuun puolivälistä kesäkuun alkupuolelle. On siellä kaunista toki muulloinkin. Alue on luonnonsuojelualuetta. Tällä viikolla kävimmekin katsomassa koskea syysasussaan ja samalla teimme sinne eväsretken. Sieltä löytyy pieni katos penkkeineen ja pöytineen, sekä makkaranpaistopaikka. Ilma oli melko kolea, mutta lapsia se ei haitannut yhtään. Eväsretkelle lähteminen on aina hauskaa, etenkin silloin kun ohjelmassa on myös makkaranpaistoa! Ja jälkkäriksi otettiin mukaan edellisiltana leivottuja pullia.

Kahvi ja nuotiomakkara maistuivat hyviltä ulkoilmassa, niin kuin aina.

Silmä lepää tässä kauniissa syysmaisemassa.

Kevääseen verrattuna Korkeakoski on tällä on hetkellä vain pieni puro. Vedenmäärä on nimittäin keväisin jotain aivan käsittämätöntä ja kosken pauhu on silloin korvia huumaava. Kaunishan koski oli kyllä nytkin, samoin sitä ympäröivä maisema. Touko-kesäkuussa käy todella paljon matkailijoita ihastelemassa koskea, mutta toki kävijöitä riittää koko kesälle. Ja alueelta lähtevä Kanjonin kierros tuo paikalle myös ihmisiä. Reitti on melko vaikeakulkuinen, mutta matkanvarrella on paljon katseltavaa. Polun kiertäminen on siis todella vaivan arvoista. Polun pituus metsäreitillä on noin 3,5km ja se päättyy meidän pihan reunaan. Siitä täytyy kulkea vielä pari kilometriä maantietä pitkin takaisin Korkeakoskelle.

Vanha myllynkivi on ollut koskessa tiettävästi 1800-luvun lopusta saakka. Korkeakoskella on toiminut tuolloin mylly, mutta ilmeisesti kevättulva on vienyt sen mukanaan ja siitä on jäänyt tosiaan muistoksi tuo myllynkivi. Keväisin kuohujen ollessa komeimmillaan ei myllynkiveä juuri näy veden alta.

Syyslomalla

Tämä viikko on Siirillä ja Hilmalla syyslomaa koulusta ja Mattikin on vielä lomalla, joten olemme saaneet olla koko perhe yhdessä. On keretty touhuamaan kaikenlaista! On leivottu pipareita, tehty pihahommia ja korjattu risuaitaa, taas vähän leivottu, käyty Kuopiossa ja jälleen leivottu. Kävi muuten melkoinen sutina keittiössä kun lasten kanssa kaulittiin piparitaikinaa. Hyvälle maistui sekä taikina, että valmiit piparit. Sovittiin, että nämä olkoon Halloween-pipareita, jouluun kun on vielä aikaa... Vaikka sen verran vikkelään tahtiin on pikku kätöset piparipurkilla käyneet, että mahtaakohan niitä riitää Halloweeniin asti?

Tänään lähdettiin aamupäivällä käymään Kuopiossa. Oikeastaan sen takia, kun olimme luvanneet Siirille ja Hilmalle että syyslomalla käydään ostamassa heille rannekellot. Mieleiset löytyivät Kulta Jousen vitriinistä heti! Pian ovesta asteli kaksi hyvin onnellista pientä tyttöä värikkäät kellot ranteissa. Ja koko Kuopion reissun ajan tutkittiin sitten vähän väliä, että paljonko se kello nyt mahtaa olla. No, tulihan sitä käytyä sitten muuallakin kuin rannekello-ostoksilla, kun kerran Kuopioon asti ajettiin. Seuraavaksi suuntasimme jo tutuksi käyneeseen City-Pörssiin ja teimme jälleen kerran huippulöytöjä!

En osta kirppiksiltä tavaroita ihan huvin vuoksi vaan minulla on aina jokin ajatus siitä, mihin käyttöön ostamani tavarat tulevat. Esimerkiksi tänään kun näin tuon metallisen tarjoiluvadin, niin tein ostopäätöksen sillä sekunnilla, koska haluan tarjoilla siitä joulukinkun! :) Vadin päällä oleva Arabian lautanen on ihana lisä entisten Arabian lautasteni joukkoon, jotka ovat lähes kaikki eriparia. En siis keräile mitään tiettyä sarjaa. Minua ei häiritse, että astiat ovat keskenään vähän erinäköisiä. Tämäkin lautanen jonka tänään ostin, sopii ihanasti tarjoiluun muutaman muun valkoisen astiani kanssa, joissa osassa on myös kullattua reunaa. Oikeastaan en edes pidä siitä, että kaikki astiat ovat keskenään aina samaa sarjaa. Minulle on tärkeää se, että astiat ovat kauniita ja sopivat jollain lailla yhteen. Myös hyvinkin erilaiset astiat voivat sopia yllättävän hyvin samaan kattaukseen.

Tuo punatulkkukuvioinen keittiöliina tarttui mukaan ihan toisesta kaupasta. Olen jotenkin tykästynyt punatulkkuihin. En tiedä miksi. Ehkä tuo talventulo tekee sen. Näin myös punatulkku-aiheisia astioita ja etenkin kannu oli tosi suloinen! No, sinne se jäi hyllyyn vielä odottelemaan. Katsotaan sitten seuraavalla Kuopion reissulla jos se vaikka silloin tulisi hankittua. :)

Tällaisen ihanuuden huomasin myös sattumalta! Tämä on Humppilan lasin tekemä, suunnittelija Tauno Wirkkala ja astian nimi on Ulpukka. Joskus aiemmin olen nähnyt näitä netissä ja niitä on olemassa montaa eri väriä. Tuossa lasivadissa on vain jotain tosi ihanaa, joka miellyttää minun silmääni. Se pääsi heti esille ompelupöydälle. Voi, olisipa kiva löytää jostain myös toisenkin värisenä tuo vati. Jospa sellainen joskus tulisi vaikka jossain kirppiksellä vastaan...

Kävimme vielä toisellakin kirppiksellä ja sieltä löysin tämän pöytäliinan. Meillä ei kauheasti sellaisia käytetä, mutta tätä käytetään varmasti joulunaikaan. Mielestäni tämä sopii kotiimme kuin nenä päähän! Liinan kuviointi on jotenkin vanhanhenkinen ja ehkä sen takia siihen tykästyin.

Liinan reunassa kulkee kaunis kuviointi

Tämmöinen kirja vielä löydettiin kirppikseltä ja halusimme ostaa sen, koska olemme Matin kanssa molemmat syntyneet juuri tuona vuonna. Muistan lapsena lukeneeni tätä samaa kirjaa kotona ja ihastelin aina, miten kauniit kruunut kuvissa olevilla misseillä on päässään. Nyt kun katsoin noita samoja kuvia niin nauratti. Nätithän ne kruunut ovat edelleen, mutta en enää kokenut samanlaista ylitsepursuavaa ihastelun tunnetta kuin silloin lapsena. Hauska hankinta kuitenkin tuo kirja, sitä on kiva selata ja katsoa, mitä tapahtui sinä vuonna kun synnyin.