Ajatuksia ja arkea


Välillä elämässä tapahtuu asioita, joita ihmismieli ei vaan kerta kaikkiaan voi millään käsittää. Se vetää sanattomaksi ja samaan aikaan kuitenkin mielessä myllertää hurjasti ajatuksia. Sitä tuntee itsensä joskus niin pieneksi ja mitättömäksi tässä maailmankaikkeudessa, joka jatkaa kulkuaan, tapahtuipa elämässämme tai ympärillämme mitä tahansa. Kun tapahtuu jotain mikä menee yli ymmärryksen niin tuntee hämmennystä ja epäuskoa. Erityisesti surulliset uutiset koskettavat syvästi ja saavat miettimään tätä elämän ja maailman kulkua.

Olen valtavan kiitollinen perheestäni, joka on maailman ihanin. Ja kaikista niistä rakkaista ihmisistä, jotka ovat osa elämäämme. Kun alkaa oikein miettimään asiaa niin elämässä on lukemattomia aiheita kiitollisuuteen! Pitäisi osata työntää useammin syrjään mielestä ne pienet murheet, jotka monesti kasvavat ajatuksissa turhan suuriksi. Viime aikoina olen miettinyt erityisesti myös sitä, että pitäisi tehdä enemmän asioita jotka saavat minut onnelliseksi. Kyse voi olla myös ihan pienistä asioista, kuten esim. siitä että katkaisee päivän kiireet hetkeksi, ottaa kahvikupin käteen ja lähtee ulos nauttimaan auringonpaisteesta ja keväästä. Ne kotityöt kun tuskin karkaavat minnekään sillä aikaa...

No, siirrytään näistä syvällisemmistä ajatuksista ihan muihin juttuihin. Pääsiäinen meni kotona perheen kanssa. Meidän pääsiäiseen ei taida hirveästi kuulua perinteitä. Se muokkautuu oikeastaan joka vuosi jollain lailla, vaikka tietyt asiat kyllä pysyvät kuten rairuohot ja tiput, pajunoksat ja suklaamunat ja tietysti munien maalaus. Tänä vuonna munien maalaus tehtiinkin eri tavalla, kun löysimme yhdestä mainoksesta munien värjäysohjeen, jota halusimme kokeilla. Olin kokeilusta vähintään yhtä innoissani kuin lapset! Kyseessä oli siis munien värjääminen luonnonväreillä. Eli kattilaan munat ja kylmä vesi, sekä puolikas ruokalusikallinen etikkaa ja väriaine. Me kokeilimme värjäämistä kolmella eri väriaineella. Valikoimme väreiksi puolukan, mustikan ja curryn. Ohjeessa olevassa kuvassa munat olivat hyvin kirkkaan värisiä ja ohjeen mukaan väristä tulisi sitä voimakkaampi mitä kauemmin munien antaa hautua väriliemessä. Laitoimme väriaineita mielestämme aika reilusti, koska halusimme että munissa on reilusti väriä. Sitten vain tuumasta toimeen. Keitimme munat ohjeen mukaan ja annoimme niiden jäähtyä väriliemissä. Jännityksellä sitten tarkistimme millaisia värejä saimme aikaiseksi! No, eihän se mennyt ihan niin kuin Strömsössä... Eipä olleet värit voimakkaita vaikka niin olimme kuvitelleet. Kovin haaleaksi jäi lopputulos, mutta olivat ne silti ihan nättejä. Ehkäpä seuraavalla kerralla laitamme kattilaan ekstra-annoksen väriainetta!

Lapset saivat juuri ennen pääsiäistä oman keittokirjan ja selasivat sitä aivan innoissaan. Olisi heti pitänyt päästä kokeilemaan jokaista ohjetta, mutta lopulta ensimmäiseksi kokeiluksi valikoitui muffinssit kinuskikuorrutteella. Ja koska oli pääsiäinen, niin koristeiksi lapset laittoivat pienet suklaamunat. Muffinsseja tuli melkoisen paljon, joten kutsuttiin kahville myös ukki ja mummo. Pienet leipurit jo miettivät valmiiksi millä muffinssit ensi kerralla kuorrutetaan. Oikeastaanhan nuo kuorrutemuffinssit ovat aika kivoja. Kuorrutuksia on hurjasti erilaisia ja koristeissakin on vain mielikuvitus rajana!

Viimeksi kerroin, että uusi kunto-ohjelmani on alkamassa. Se on nyt polkaistu käyntiin ja on aivan erilainen kuin edellinen. Kuntosalilla saa tehdä ihan tosissaan töitä, koska tällä kertaa suurin osa liikkeistä tehdään vapailla painoilla. Olen enemmän laiteharjoittelun ystävä, joten on varmasti hyvä poistua välillä sieltä omalta mukavuusalueelta ja tehdä harjoitteet vapailla painoilla. Tulee kokeiltua eri tavalla omia rajoja, kun harjoitteet vaihtuvat toisenlaisiksi. Jos ei olisi kuntosaliohjelmaa niin tulisi varmasti helposti tehtyä pelkästään juuri sitä laiteharjoittelua ja etenkin niissä laitteissa, mitkä tuntuvat itsestä mukavilta. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että tulin uusineeksi kunto-ohjelman. Näin saa tulevaisuudessakin omatoimisen harjoittelun takuulla monipuolisemmaksi.

Kevät ei ole täällä vielä kovin pitkällä, kun on ollut niin paljon pakkasia. Välillä tuntuu etteivät lumet sula mihinkään, mutta kummasti se aurinko vaan päivisin lämmittää ja lumet häviävät vähä vähältä. Talvi oli hyvin runsasluminen, joten sulaminenkin luonnollisesti kestää hetken. Vaikka mieli jo malttamattomana odottaa että pääsee pihaa raaputtelemaan, niin nyt voi jo kuitenkin onneksi nauttia auringosta ja valoisista illoista. Kyllä se kevät sieltä vielä kunnolla tulee!

Touhut viikon ajalta

Ei voi olla totta, joko siitä on yli viikko kun viimeksi tänne kirjoitin?! Aika tuntuu menevän ihan uskomattoman nopeasti! Isoin viikon aikana tapahtunut juttu oli tietysti puotini aukeaminen. Pitkällisen harkinnan jälkeen keksin nimenkin: Tietolan pieni kauneuspuoti. Se tuntui jotenkin sopivalta, kun halusin että koulun historia näkyisi nimessä jollain tavalla. Ja koska tämän tilan nimi on Tietola niin nimi tulee siitä. Viime torstaina minulle soitti paikallislehti Uutis-jousen toimittaja ja kysyi saisiko tulla perjantaina aamulla kurkkaamaan miltä puodissa näyttää. Niinpä hän kävi sitten vähän haastattelemassa ja kuvailemassa. Juttu tulee ensi viikon lehteen.

Lauantai eli avajaispäivä meni melkoisen mukavasti. Aamulla leivoin pullat ja laittelin aukiolokyltit paikoilleen. Juuri ennen yhtätoista eli puodin aukeamista meni sähköt poikki! Siinä vaiheessa kiittelin itseäni siitä, että olin keitellyt jo kahvit ja teeveden valmiiksi. Hiukan siinä mietiskelin, että mahtaakohan olla pitkäkin sähkökatko, kun melkoisen hämäräksi meni puodissa ilman valaistusta. Kello oli varmaan minuutin tai kaksi yli yhdentoista kun sähköt tulivat onneksi takaisin ja samalla ensimmäiset asiakkaatkin astuivat ovesta sisään. Siitäpä se Tietolan pienen kauneuspuodin ensimmäinen aukiolopäivä lähti rullaamaan. Asiakkaita kävi ihan mukavasti ja oikeastaan sattui aika hyvin, että aina kun edellinen asiakas lähti niin kohta tuli uusi. Siinä mielessä oli siis kiva juuri noin, että oli aikaa rupatella kaikkien kanssa ja palvella jokaista erikseen. Ihania kukkiakin sain! Avajaispäivästä jäi oikein hyvä mieli.

Ai niin, minullahan on nyt hyllyssä myynnissä muutakin kuin Avonin tuotteita. Sieltä löytyy Metkatuotteen ihanan herkullisia kahveja, teetä ja makeisia! Matin kanssa jo testasimme vanilja-toffeekahvia ja voi elämä, että se oli hyvää! Myös kermakaramellit pääsivät kokeiluun ja kovin olivat nekin herkullisia. Saa nähdä miten kovalle kuntokuurille tässä vielä joutuukaan kun maistelee noita uusia makeisia... Koitan itselleni vakuuttaa, että onhan minun tiedettävä mitä asiakkaille myyn ja ihan siksi maisteltava karkkeja!

Niin, kuntokuurista puheenollen, otin kunto-ohjelmaani päivityksen. Uusi alkaa siis ensi viikolla ja täytyypä sanoa, että sain juuri sitä mitä tilasin. Nimittäin haastetta. Odotan uutta ohjelmaa ihan mielenkiinnolla ja olen kyllä valmis töihin! Mutta kuntoillaan nyt ensin tämä viikko loppuun vielä entisellä ohjelmalla ja katsotaan sitten kuinka selviän päivitetystä versiosta...

Ikään kuin tässä ei olisi ollut muutenkin tekemistä niin päätin sitten laittaa tuulemaan huushollissa taas ihan kunnolla. Koska salin eteinen on nyt poissa eteiskäytöstä puodin perustamisen takia, niin oli saatava toinen eteinen käytännöllisemmäksi ja säilytystilaakin tarvittiin. Niinpä päätin, että toisesta rakennuksesta haetaan opettajien pukukaappi. Sen ovet ovat väriltään kirkkaankeltaiset ja vaikka tässä kevään aikana olenkin innostunut keltaisesta väristä (ennen en siis oikeastaan siitä pitänyt) niin harkitsen vaihtavani ovien väriä. Vaikka toisaalta kun olen tässä muutaman päivän katsellut sitä keltaista, niin se ei hyppää enää ihan niin pahasti silmille kuin aluksi. Olen hyvin tyytyväinen keksintööni, koska kaappi nielee sisäänsä melkoisen paljon tavaraa! Sinne upposi hiihtovälineitä, rullaluistimet, jääkiekko- ja pyöräilykypärät, luistimet ja pesisvälineitä. Ja koska laitoin tuulemaan niin teinkin sen sitten kunnolla. Raivasin puodilleni lisää tilaa ja nyt koko entinen varasto on minun valtakuntaani. Mutta olipa kätevää, kun varaston entinen hylly pääsi palvelemaan meitä eteiseen. Sen hyllyille saa nyt kätevästi koreja ja niihin lasten ulkovaatteita yms. Voin kyllä tunnustaa, että pieni (ja vähän isompikin) epäusko meinasi tulla kun tyhjensin varastoa tavaroista ja koitin löytää niille kaikille paikat. Mutta tulipahan samalla siivottua pois myös turhaa niin roskikseen kuin kirppiksellekin! Ja ehkäpä sen turhien tavaroiden haaliminen loppuu nyt kokonaan, kun ei ole enää varastoa missä niitä säilyttää. Täytyy laittaa kuvia sitten tänne blogiinkin, kun saan kaaoksen taltutettua lopullisesti niin eteisestä kuin muualtakin.

Tällaisiin juttuihin on siis minun viikkoni kulunut. Niin ja hei, tänään tuli maksukorttipäätekin, joten nyt onnistuu käteismaksun lisäksi myös korttimaksut. Tulkaahan ihmiset käymään puodissa, rupatellaan mukavia ja tutkitaan yhdessä mitä kaikkea ihanaa hyllyistä löytyy!

Pakko vielä kertoa, että Matti toi minulle töistä tullessaan maanantaina ihanan yllärin: uusimman muumimukin! En edes muistanut että uusi muki on tullut kauppoihin, joten yllätys oli täydellinen. Voi miten mukavalle tuntuu tulla itsekin joskus yllätetyksi. Ja ihana on juoda kahvia niin kauniista mukista!

"Kesäteatteri"-muki

Kohti avajaisia


Melkoisen lennokkaasti tuntuu arki etenevän tätä nykyä. Eipä sillä että olisi aiemminkaan ollut ongelmia kuinka vapaa-aikansa käyttää, mutta nyt sitä ei kyllä ole. Enkä valita. Päivät ovat täynnä mukavaa tekemistä, vaikka välillä tuntuukin että kaikki on yhtä kaaosta. Edellisen postauksen aikoihin arvelin, että puodissani tavarat ovat nyt järjestyksessä ja homma on kohta valmis. Olin totaalisen väärässä! Tällaisissa asioissa olen melkoinen pilkun viilaaja, enkä luovuta ennen kuin paikat näyttävät valmiilta minun silmääni. Joten nyt tavarat ovat löytäneet paikkansa uudelleen ja hinnatkin on laiteltu paikoilleen. Illat ovat menneet pitkälti puotia laitellessa ja nyt alkaa ihan oikeasti olla vihdoin valmista. Viimeiset täydennykset ennen avajaisia on laitettu tilaukseen ja paikat siistitty. Pikkuisen alkaa kutkuttaa ajatuksissa, että kuinka ihmiset ottavat puodin vastaan ja miten homma lähtee käyntiin. Avajaispäivänä eli 1.4. tarjoan kaikille kävijöille pullakahvit. Pullat ajattelin leipoa itse lauantaiaamuna, kun puoti aukeaa kuitenkin vasta klo 11. Näin ensi alkuun pidän puotia auki ti, ke ja pe klo 12-17 ja la klo 11-15. Katsotaan sitten huhtikuun jälkeen onko tarvetta muokata aukioloaikoja suuntaan tai toiseen.

Kuuluhan tänne meille toki muutakin kuin pelkkää puodin laittelua ja avajaisten odotusta. Kunto-ohjelmani on edennyt hyvin ja tänään alkoi jo 7.viikko! Eli toiseksiviimeistä viikkoa viedään. Vaikka aion kyllä ehdottomasti jatkaa sen jälkeenkin kun kahdeksan viikkoa on täynnä. Ajattelin, että ottaisin kunto-ohjelmaani päivityksen, jonka mukaan olisi sitten helppo jatkaa kohti kesää. Tähän mennessä kuntoilu on tuottanut tulostakin. Itse en varmasti huomaisi muutosta, mutta mittanauhan mukaan senttejä on hävinnyt joka puolelta vartaloa, eniten vyötäröltä. Se motivoi kummasti jatkamaan täysillä eteenpäin. Myös kuntosalilla huomaa miten painoja on voinut lisätä melko paljonkin. On kiva testata omia rajojaan ja katsoa mihin kaikkeen oma keho kykenee. Olen yllättänyt itseni jo aika monta kertaa! Myös sillä on hyvin suuri merkitys motivaatioon. On mahtava tunne kokea onnistumisen iloa.

Arjen pyörteissä intohimoinen sisustaja sisälläni on toisinaan taas päässyt valloilleen. Olen auttamattomasti hullaantunut maalaisromanttiseen sisustukseen ja tällä kertaa sänkymme entinen päiväpeite joutui väistymään hempeän kuosin tieltä. Myös uudet verhot odottavat ripustamistaan makuuhuoneeseemme. Niin ja nyt on muuten myös tämän huushollin tiskirättikin melkoisen maalaisromanttinen! Nimittäin ystäväni kävi lastensa kanssa meillä kylässä ja toi tuliaisina itse tekemänsä tiskirätin. En ole koskaan nähnyt niin syötävän suloista tiskirättiä. Materiaali on ihanaa bambua/puuvillaa ja väri ei voisi olla enää ihanampi!

Hanneliina löytyy myös facebookista ja sieltä löytyy kuvia mm. ihanista rusettipompuloista!

Olen päiväpeitehankintaani enemmän kuin tyytyväinen!

Maaliskuu on kaiken kaikkiaan mennyt hirmuista vauhtia. Paljon on keretty puuhastelemaan. Lasten kanssa on tietysti leivottu ja touhuttu niin sisällä kuin ulkona. Ja innokkaat pikku apulaiset on olleet auttamassa puodissa tavaroiden hinnoittelussa. Viikkoja ovat rytmittäneet myös harrastukset. Kuhmossakin kävimme lasten mummun 70-vuotis syntymäpäivillä ja lapset olivat hyvin harmissaan, kun kerkesimme viipymään vain yhden yön. Juhlat olivat kuitenkin hyvin mukavat ja oli kiva tavata ihmisiä joita oli viimeksi nähnyt monta vuotta sitten.

Nuorisoseuran hommiakin on ollut, kun Kalapuron projekti etenee ja seuraava talkoopäiväkin on jo sovittu. Niin ja hiljattain nuorisoseurantalolla oli esiintymässä tangokuningas Jouni Keronen. Pidimme siellä kahvilaa, joten ilta meni keittiön puolella touhutessa. Tykkään todella olla mukana nuorisoseuran toiminnassa. Ja mikä hienointa niin olen sitä kautta saanut elämääni ihan mahtavia ihmisiä!

Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan mitä viikko tuo tullessaan. Toivotan ihan kaikki tervetulleiksi lauantaina puotini avajaisiin katsomaan mitä olen saanut aikaiseksi!

Unelmasta totta!

Muutosta asti olen haaveillut, että minulla olisi vielä joskus oma pikkuinen puoti kodissamme. Ajatus jäi kuitenkin haaveilun asteelle, kun ajattelin että toinen rakennus olisi remontoitava ennen kuin saan unelmani toteutettua. Sitten tapahtui jotain. Kaikki alkoi siitä kun tässä hiljattain tulin hankkineeksi Jutan Voimakirjan, jonka on kirjoittanut Jutta Gustafsberg. Eräässä kohdassa siellä puhuttiin siitä kuinka jotkut asiat tuntuvat joskus mahdottomilta toteuttaa, mutta seuraavassa lauseessa kehotettiin kysymään itseltään: Miksi ei? Tuo lause sai ajatukseni unelmasta heräämään oikein kunnolla. Pikku hiljaa aloin kehittelemään mielessäni ratkaisua asialle ja unelman toteuttaminen rupesikin tuntumaan ihan mahdolliselta toteuttaa. Eli tilanne on nyt se, että aukaisen oman pienen puodin kotimme yhteyteen! Valloitin sitä varten puolet talomme keskellä sijaitsevasta varastosta ja myös salin puoleinen eteinen on valtakuntaani. Sisäänkäynti puotiin onkin sitten kätevästi tienpuolen ovista. Järjestelyt ovat vieneet aikaa ja voimia, mutta kohta alkaa ollakin jo valmista! Mutta mitä sitten myyn puodissani? No Avonin tuotteita. Niistä on vuosien saatossa tullut niin iso osa elämääni, että niiden myyminen omassa puodissa tuntuu erittäin luontevalta. Ja kun tuota myyntivarastoakin on kerennyt kertymään aika lailla... Ajattelin, että Avonin tuotteiden lisäksi otan myyntiin muutakin, mutta siitä lisää sitten tuonnempana kun saan asiat järjesteltyä.

Voin suositella tätä kirjaa ihan kaikille! Minulle ainakin se oli ihan oikeasti voimakirja!

Kyllä se on niin, että mahdottomastakin voi tulla mahdollista kun on tarpeeksi tahdonvoimaa ja sinnikkyyttä. Pahimman kaaoksen keskellä tuli myös epätoivon hetkiä, mutta silloin piti vain koittaa lujasti uskoa siihen että lopussa kiitos seisoo. Voin sanoa jo nyt, että kaikki tämä vaivannäkö ja työ on kannattanut. Teen itse unelmastani totta ja olen ylpeä siitä. Uskon siihen, että puotini löytää pikku hiljaa asiakkaita ja ainakin ne varmasti innostuvat käymään jotka ovat kauttani tilanneet Avonin tuotteita. Sen verran maltillisesti aloitan homman, että katson ensin kesän yli kuinka puoti alkaa pyörimään. Mitään hirmuisia paineita en aio ottaa, enkä pidä puotia auki joka päivä. Olen kuitenkin samalla lasten kanssa kotona, joten heidän ehdoillaan tässä nyt mennään. Mutta avoimin ja positiivisin mielin kohti tulevaisuutta. Katsotaan matkan varrella miten asiat luonnistuvat  ja edetään tilanteen mukaan.

Tämä voimalause on puotini seinällä muistuttamassa siitä, että unelmointia ei pidä ikinä lopettaa!

Tuotteet alkavat olla järjestettyinä hyllyihin, mutta vielä on tehtävänä pientä viimeistelyä. Lisää kuvia laitan sitten kun kaikki on valmista niin, että asiakkaat voivat astua ovesta sisään. Tarkoitus on saada puoti auki jo hyvinkin piakkoin. Sen verran vauhdikkaasti projektini on edennyt, että tuskin sen viimeistelykään vie ikuisuuksia. Joka ilta käyn itsekseni fiilistelemässä tuolla hyllyjen keskellä ja katselen mitä olen saanut aikaan. Kerrassaan hykerryttävän ihana tunne!

Haluan sanoa kaikille, että älkää milloinkaan lakatko unelmoimasta! Uskokaa unelmiinne ja uskokaa ennen kaikkea itseenne, niin joku päivä huomaatte että unelmanne herää eloon. Luja tahto ja periksiantamattomuus vie pitkälle. Kukaan ei tuo unelmia nenän eteen hopeatarjottimella vaan jokaisen on itse tehtävä työ päästääkseen niihin. Mutta kun tarpeeksi kovasti haluaa jotain niin on myös valmis tekemään sen työn. Ja lopputulos on palkitsevaa.

Näyttely uusiksi

Keväisin minulle tulee aina hillitön hinku uudistaa kodin sisustusta. Tällä kertaa aloitin wc:stä. Oikeastaan se alkoi siitä, kun hain eilen Eljaksen kerhosta. He olivat maalanneet paperille ja kokeilleet mitä värejä tulee, kun sekoittelee niitä keskenään. Eljas oli hurjan ylpeä omasta aikaansaannoksestaan ja esitteli sitä minulle kovin touhukkaana. Minunkin mielestäni se oli tosi hieno! Kerhotädin kanssa yhdessä pohdimme siinä, että olisipa hauska laittaa tuo taideteos kotona ihan kehyksiin. Tänään sitten sain idean, kun meillä on toisessa wc:ssä ollut yhdellä seinällä kehyksissä erilaisia kuvia, jotka ovat muodostaneet "näyttelyn". Keksin että nyt vaihdetaankin näyttelyyn vähän kuvia. Eljaksen maalaus pääsi sinne siis kehyksiin ja seinälle. Voi että pieni mies oli maireana ja ihan nauroi, kun äiti oli laittanut maalauksen oikeasti kaikkien nähtäville! Ylpeänä hän vielä napsautti wc:hen valot päälle, tarkasteli hetken taideteostaan ja häipyi tyytyväisenä salin puolelle.

Ajattelin että olisi kiva vaihtaa samalla toiseenkin kehykseen jotain uutta. Hetken kaappia pengottuani löysin sieltä Koulun aamu-vihkosia, jotka ovat siis kouluajan peruja. Näitä käytettiin siis koulun aamunavauksissa. Muistan että myös minun ollessani ala-asteella käytimme niitä ja järjestäjät lukivat usein niistä jonkin jutun. Noista vihkosista siis löysin yhden aika kivan tekstin ja sille päätin laittaa kaveriksi kehyksiin ihanan keväisen, keltaisen vihkosen. Koulun aamu-vihkosten kanssa samassa pinossa oli myös koululaisten itse tekemiä lehtiä vuodelta 1955, joista laitoin yhden ilahduttamaan wc:ssä olevan kirjapinon päälle. On muuten aika hauskaa luettavaa nuo koululaisten tekemät lehdet!

Eljaksen taideteos

Vihkosen teksti on mielestäni hyvin osuva nykypäivään, jossa ihmiset etenevät hirmuisella kiirellä päivästä toiseen ja samalla eletään jo seuraavassa hetkessä. Voi kun osaisimme enemmän elää tässä hetkessä, juuri nyt. Ja etsiä iloa niistä pienen pienistäkin asioista. Tuossa vihkosen tekstissä kehoitetaan aloittamaan tulevaisuus tästä hetkestä ja se on hyvä neuvo. Siellä sanotaan myös, että hetket ovat täynnä mahdollisuuksia, jotka odottavat toteutumista. Se on minusta hyvin sanottu!

Tämä 3.- ja 4.-luokkalaisten tekemä lehti on tehty 62 vuotta sitten.

Viime sunnuntain laskiaismäki meni mukavasti. Yhteensä meitä oli noin 30 pientä ja isoa mäenlaskijaa. Aurinko helli mäenlaskijoita ja makkaranpaistajia. Keli oli siis mitä mahtavin ja oli mukava rupatella ihmisten kanssa. Ajattelimme, että ensi vuonna otetaan uudelleen sama homma. Mäenlaskun jälkeen lähdimme sisälle katsomaan hiihtokisoja ja keitettiin laskiaspullakahvit. Voi että maistui hyvälle, kun pullat oli leivottu aamulla ja väliin laitettiin vadelmahilloa ja kermaa. Päälle vielä tupsaus tomusokeria.

Laskiaissunnuntain aamu valkeni kauniina

Mäki odotti aamulla laskijoitaan

Monta aihetta iloon

Kyllä tämä elämä on ihmeellistä. Juuri kun edellisessä postauksessa kerkesin kehumaan miten olo on kohentunut niin seuraavana päivänä ilmenikin sitten ihan uusia särkyjä. Ja yhtä yllättävästi ne olivat seuraavana päivänä poissa. On vähän tällaista ylämäki-alamäki menoa siis ollut tämä toipuminen, mutta kuuluu ilmeisesti asiaan. Maanantain hieronta sai aikaan illaksi ihan hirvittävän päänsäryn, mutta onneksi sekin helpotti. Enpä olisi muuten totta puhuen uskonut, kuinka jumissa jalkani olivatkaan...erityisesti pohkeet. Mutta iloinen asia on nyt se, että lihakset on saatu niin hyvin auki että sain luvan aloittaa kunto-ohjelman! Ensimmäinen salilla käynti on nyt tehty tauon jälkeen ja ällistyin todella. Ero tekemisessä/jaksamisessa ennen taukoa ja sen jälkeen on hurja. Liikkeet tuntuivat nyt helpommilta ja kevyemmiltä. Ehkä sitä alkaakin vasta nyt todella käsittää miten jumiin olinkaan itseni saanut. Selkä tuntui erittäin yhteistyökykyiseltä, enkä tuntenut minkäänlaisia särkyjä tai jomotuksia! Salin jälkeen tein vielä kunnon venyttelyt kotona. Vaikka olo onkin nyt melkoisen hyvä niin täytyy silti ottaa tämä kunto-ohjelman aloitus maltillisesti, omaa kehoa kuunnellen.

Viime lauantaina juhlittiin Siirin 8-vuotis synttäreitä. Äiti sai taas käskyn tehdä Frozen-kakku ja tarjolla piti ehdottomasti olla myös Rockyroad-paloja. Niistä on olemassa monta erilaista versiota ja itsekin olemme muutamaa kokeilleet. Tällä kertaa laitoimme niihin popcorneja, vaahtokarkkeja, keksejä, maitosuklaata ja tummaasuklaata. Rockyroad-palat ovat kyllä pettämätön herkkupala kahvipöydässä (ja muutenkin), etenkin kun ohjetta voi muunnella omaan makuun sopivaksi. Jo pelkästään suklaissa on niin paljon erilaisia vaihtoehtoja, että niillä saa aikaan vaikka minkä makuisia versioita. Itse tykkäämme käyttää joka kerta kahta erilaista suklaata, mutta toinen niistä on aina tummasuklaa. Ihan sen takia etteivät herkkupalat mene liian yltiömakeiksi.

Kakun päällä kokeiltiin ensimmäistä kertaa sokerimassakuvaa.

 

 

 

 

 

 

Rockyroad-palat

Synttärit menivät mukavasti ja lapset olivat illalla aivan puhki. Erityisesti itse sankari valitteli kovaa väsymystä, mutta enpä ihmettele. Sen verran oli nimittäin menoa ja melskettä kavereiden kanssa, että ihme jos ei olisi väsyttänyt. Selmakin juoksi kaikkien muiden mukana ja nautti suunnattomasti kun pääsi mukaan touhuamaan isompien tyttöjen kanssa. Ja siellähän tuo Eljaskin mennä viipotti tyttölauman mukana.

Lauantai-iltana muiden vieraiden lähdettyä mummu ja ukki jäivät, koska olimme sopineet että he jäävät yökylään. Mummu pääsi yllättämään minut ihan täydellisesti. Nimittäin heidän edellisellä vierailullaan olimme jutelleet siitä, kun mummun sisko on luvannut kutoa meille mattoja ja mummu tiedusteli sitten väritoiveista. Ajattelin, että menee varmasti aikaa ennen kuin matot ovat valmiita. No, lauantaina istuskelimme salissa ja ukki lähti yhtäkkiä ulkona käymään. Mummu ilmoitti että heillä on nyt kyydissään valmiit matot ja ukki lähti hakemaan niitä sisälle. Olin ihan puulla päähän lyöty, että miten ne näin nopeasti ovat valmiita? Samalla kuitenkin ajattelin iloisena, että pari uutta mattoa olikin todella tarpeen kun lattiapinta-alaa on niin reilusti. Kohta sain yllättyä vielä uudelleen. Sisälle kannettiin viisi isoa kangaspötköä ja niiden sisältä paljastui toinen toistaan kauniimpi matto. Ihmettelin ovatko ne kaikki todella meille, mutta mummu sanoi että lisää on vielä myöhemmin tulossa! 

Sunnuntaina piti sitten ruveta imuroimaan ja pesemään lattioita, että saamme uudet matot puhtaille lattioille. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta tunnen suurta iloa joka kerta kun katselen noita uusia mattoja. Ne ovat ihan uskomattoman kauniita ja ne on tehty taidolla. Ja mikä ihaninta, jokainen niistä otti hyvin vaivattomasti paikkansa kodissamme. Kutojan suuresta taidosta ja taitavasta värien käytöstä kertoo sekin, että jokainen matto sai päähäni aikaan mielikuvan jostain asiasta!

Tästä matosta minulle tuli välittömästi mieleen Suomen luonto järvineen ja metsineen...auringonpaisteessa välkehtivä kesäinen järvi, kuusimetsä, sinitaivas pilvenhattaroineen ja talven hankipeite.

Myös tämä tuo mieleen Suomen kauniin luonnon ja erityisesti kesän ukkosmyrskyineen.

Tässä matossa on vaahtokarkit ja kesä. Kuvasta ei niin hyvin erotu, mutta valkoisen seassa on haalean vaaleanpunaisia raitoja, jotka saavat mieleen vaahtokarkit.

Tämä matto puolestaan saa minulle mielikuvan karamellikaupasta ja prinsessoista.

Tästä tulee mieleen mummula. Johtuneeko siitä, että kuteissa on käytetty mummuni entiset verhot!

Aurinkoiset päivät ja lähestyvä kevät ovat hullaannuttaneet mieleni. En ikinä ole ollut keltaisen värin ystävä niin kuin aiemmin olenkin jo tainnut kertoa. Jostain kumman syystä olen kuitenkin nyt hiukan jopa tykästynyt siihen. Tulin ostaneeksi kirppikseltä jopa tarjottimen, joka on keltainen. Kun näin sen niin ajattelin heti, että tuon haluan. Se oli jotenkin niin pirteä!

Tämä suloinen tarjotin on keittiön valopilkku!

Parin viikon päästä on laskiaissunnuntai. Silloin kun kotimme on ollut vielä koulukäytössä niin on ollut perinteenä, että laskiaisena kyläläiset ovat käyneet mäenlaskussa koulua vastapäätä olevalla Taskilan pellolla. Kun koulu lakkautettiin niin samalla myös tuo perinne lakkasi. Aloimme sitten Matin kanssa miettimään, että miksi emme herättelisi sitä vähän henkiin? Kysyimme luvan pellolla laskemiseen ja parkkipaikka autoille järjestyy meidän pihasta. Päätimme myös, että pidämme päivällä parin tunnin ajan makkaranpaistotulia, joten mäenlaskun lomassa voi käydä nauttimassa myös eväitä. Tuntuu mukavalle jos voimme näin ilahduttaa ja saada hyvää mieltä muille ihmisille. En tiedä innostuvatko ihmiset lähtemään mäenlaskuun, mutta ainakin meidän perhe lähtee ja sen jälkeen paistetaan nuotiomakkarat. Nyt vaan toivotaan, että keli suosii sinä päivänä!

Positiivisuutta, iloa ja energiaa!

Alkaahan se aurinko pikku hiljaa paistaa risukasaankin. Vointi on kohentunut huomattavasti ja olo tuntuu aivan erilaiselta kuin viikko sitten. Maanantaina oli uusi hieronta ja hengittäminen on nyt entistäkin helpompaa. Tuntuu ihanalta vetää oikein syvään henkeä, kun se on niin vaivatonta! Ja miten hienoa on herätä aamulla, kun pääsee vaivatta ylös sängystä ja ilman kipuja. Tunnen itseni paljon iloisemmaksi ja energisemmäksi. Kunto-ohjelma kuitenkin odottaa edelleen aloittamistaan. Hoidetaan nyt ensin kroppa kuntoon rauhassa ettei vain tule takapakkia. Ensi maanantaina on jälleen hieronta, katsotaan mikä tilanne on sen jälkeen. Olenpa osannut nauraakin itselleni kaiken tämän keskellä. Kaikkea ei pidä ottaa niin vakavasti ja positiivisuus ja ilo kantavat pitkälle. Näin tässäkin tapauksessa. Olisihan sitä voinut jäädä surkeilemaan ja märehtimään kun on niin kurja olo ja kunto-ohjelmaakaan ei voi aloittaa. Mutta eipä se olisi mitään auttanut, päinvastoin. Sitä paitsi koko perhe tuntuu jotenkin piristyneen, kun äitikin jaksaa touhuta entiseen malliin!

Ensi lauantaina juhlitaan Siirin 8-vuotis synttäreitä ja leipomusten osalta olen saanut aikaiseksi vasta kakkupohjan, jonka leivoin tänään. Saamattomuus tarjoilujen suhteen taitaa johtua siitä, että kun oloni virkistyi niin aloin kaivella kaappeja ja varastoa oikein kunnolla. Haluan nimittäin hankkiutua eroon turhista tavaroista jotka nurkissa pyörivät. Tämän seurauksena sainkin kotimme pienoiseen kaaokseen, kun pois meneviä tavaroita lainehti siellä sun täällä... Tänään sain onneksi illalla siivouspuuskan ja jopa lastenhuoneessa tavarat etsiytyivät paikoilleen. Ihanaa kun on siisti koti! Hetkellisesti. Eli ensi yön ajan, siihen asti kunnes lapset aamulla heräävät...

Tänään uunissa paistui kakkupohja Siirin synttäreitä varten.

Sen lisäksi että vointi on kohentunut ja olen saanut jotain aikaiseksikin, niin muutakin mukavaa on ollut tässä viikossa. Hankin nimittäin uuden salikassin ja treenihanskat!

Treenihanskani ovat syötävän suloiset!

Ilahduin, kun huomasin että ostamassani kassissa olikin sisällä kaupanpäällisinä kenkäpussi.

Tulin myös tehneeksi viikon aikana kivoja pikku hankintoja nettikirppikseltä. Niin ja mieltäni piristi kovasti sekin, että rakas ystäväni ja Siirin kummi kävi meillä kyläilemässä. Kyllä ystävien näkeminen ja heidän kanssaan rupattelu vie ajatukset ihanasti pois ikävistä asioista. Ja kun ei ole hetkeen nähnyt niin juttua riittää ja aika rientää kuin siivillä.

Tässä kirppishankintojani!

Siiri sai kummiltaan kauniit tulppaanit, jotka ilahduttavat meitä nyt salin pöydällä.

Viikko jatkuu leipoen, venytellen ja kevyellä jumpalla. Niin ja viikonloppuna tietysti juhlitaan Siiriä! Lapset odottavat jo kovasti, kun Kuhmosta mummu ja ukki tulevat lauantaina ja ovat yötä meillä. On muutenkin mukava saada vieraita ja juhlia Siiriä yhdessä heidän kanssaan. Sitten katetaan herkut pöytään ja annetaan juhlien alkaa!