Takaisin arkeen

Ei ne leipomishommat ihan siihen viime sunnuntaihin sitten loppuneetkaan...Olen nimittäin sen jälkeen öisin unissani leiponut! Milloin on mikäkin taikina vatkautumassa ja jos jonkin näköistä leivonnaista on tiskissä ollut... No, onneksi tämä oikeastaan vain naurattaa minua. Eiköhän ne unet tästä tasoitu ja alkaa näkymään öisin muutakin kuin vatkaimia ja taikinoita.

Kesällä jäi oma huusholli vaille parempaa huolenpitoa, joten viikko on mennyt paikkoja laitellessa ja siistiessä. Se on tuntunut hurjan mukavalle! Olen nauttinut siivouksesta ja siitä, että saan paikat järjestykseen. Esimerkiksi vaatekaapit on koluttu läpi ja kirppistavaroita on laitettu myyntiin niin puodin kirppikselle kuin facebookin kirppikselle. En ollutkaan aikoihin käynyt facebookin kirppiksellä, mutta samalla kun laittelin omia tavaroita sinne myyntiin niin tein pari tosi kivaa löytöä itselle. Hauskin löytö oli palasokeriottimet jotka näyttävät tosi vanhoilta, mutta en oikeasti tiedä minkä ikäiset ne ovat. Ne ovat minusta ihan mielettömän kauniit ja nyt ne roikkuvatkin keittiössä pienessä hyllyssä näkyvillä. Ja tulevat varmasti myös käyttöön. Toinen aivan ihana löytö oli Arabian Koko-muki ruusukuvioinnilla. Värit ovat niin kovin minun mieleeni, että takuulla hörpin siitä usein kahvia.

Kuppi on melko iso, joten se soveltuu mainiosti kahvin juontiin.

Nämä olivat ihan huippulöytö!

Tällä viikolla astui arki kuvioihin ihan toden teolla. Matilla loppui maanantaina kesäloma ja Siirillä ja Hilmalla alkoi koulu torstaina. Kotonakin on ollut pientä totuttelua taas tilanteeseen, kun pienimmät ovat minun kanssani kotona. Minulle suurin muutos taitaa olla se, että on paljon hiljaisempaa... Tytöt odottivat jo koulun alkua ja totta puhuen taisin sitä odottaa minäkin. Aikamoista meteliä ja riitelyä oli välillä, kun tekemisen puute iski lapsille. Erityisesti isommat intoutuivat tappelemaan kun ei ollut muuta tekemistä. Mutta kukapa sitä nyt jaksaisi loputtomiin lomailla. Tavallinen arki kouluineen, harrastuksineen ja töineen on ihan tervetullut ainakin meidän huusholliimme.

Tiistaina kävimme koko perheen voimin mansikkapellolla poimimassa mansikat talveksi. Hienosti jaksoivat lapsetkin olla ja isommista oli kovasti apua. Pienimmät keskittyivät enemmän noiden punaisten herkkujen maisteluun... Kotona piti sitten tietysti leipoa mansikkakakku ja tehtiinpä vielä rahkaa ja kiisseliäkin. Kyllä maistui mansikkaherkut kaikille!

Olen kerennyt näkemään rakkaita ystäviäkin ja vaihtamaan kuulumisia. Miten ihanaa on ollut purkaa omia ajatuksia ja tuntoja ja ennen kaikkea kuulla mitä ystäville kuuluu! Kesän aikana kerkesi tapahtumaan paljon puolin ja toisin ja juttua olisi riittänyt vaikka kuinka paljon. Olen päässyt salille ja lenkille ja tajusin miten paljon olenkaan kaivannut säännöllistä liikuntaa. Kesä meni niin, että salilla kävin silloin tällöin kun kerkesin ja jaksoin. Syksy on siitäkin tervetullut, että liikuntaharrastuksiin on taas aikaa ja tärkeimpänä tietysti se, että kerkeää oikeasti pitämään myös huolta itsestään.

Huomisen suunnitelmiin kuuluu aamulla leipominen, kun lupasin tehdä pullat pariin kokoukseen, jotka ovat Kalapurolla ja Nuorisoseuran talolla. Näitä leipomisjuttuja silloin tällöin tulee ja mielelläni autan niissä. Tässä alkusyksyn aikana niitä on lähes joka viikonloppu, mutta sitten rauhoittuu. Huomisaamun leivonnan jälkeen onkin sitten puoti auki muutaman tunnin ja sen jälkeen ajattelin käydä salilla. Loppupäivä on varmasti puuhastelua perheen kanssa ja pienten koululaisten uudet koulukirjat täytyy päällystää. Sitten toivotellaankin uusi viikko tervetulleeksi ja katsellaan mitä kivaa se tuo tullessaan!

Vihdoinkin taas täällä!

Ihanaa, tätä olen niin kaivannut, ikiomaa blogiani! Voi kun olisi niin paljon kerrottavaa... Edellisestä kerrasta onkin tosi reilusti aikaa. Silloin kerroin kesäleipurihommistani ja ne jatkuivat hyvin samanlaisina aina tähän päivään saakka. Tai oikeastaan kyllä matkan varrella vauhti vain kiihtyi. Aamuisin oli herätys kuuden maissa ja suoraan leipomaan. Käsistäni lähti kesän aikana kahvilaan satoja leivoksia ja joka ikinen oli itsetehty alusta loppuun saakka. Viimeiset leipomukset paistuivat tänä aamuna, koska tänään oli viimeinen kahvilan aukiolopäivä tälle kesälle. Leivonnaiset myytiin viimeistä palasta myöten.

Tässä osa viimeisen aamun leipomuksista: minttusuklaajuustokakkua, päärynä-kinuskijuustokakkua ja persikka-sitruunarahkatorttua.

Ei ehkä ole helpoin pesti herätä joka aamu koko kesän ajan leipomaan, etenkään kun kaikki tapahtuu vapaaehtoisesti, ilman rahallista palkkaa. Minulle ei kuitenkaan missään vaihessa tullut tunnetta, että haluaisin lopettaa leipomisen tai että nyt riittää. Kun on mukana hommassa koko sydämellään niin se on tärkeintä. En myöskään missään vaiheessa erityisesti odottanut, että tulisi elokuu ja kahvila menisi kiinni. Toki tuossa heinä-elokuun vaihteessa alkoi tuntua kropassa joka aamuinen herätys ja iltaisin tunsin itseni tosi väsyneeksi. Tänään on olo ollut hiukan haikea kun leivonnat loppuu, mutta nyt on oikeasti varmasti hyvä hetki hengähtää ja levätä. Koko kesä on paahdettu täysillä ja hommia riitti aamusta iltaan, joten pieni lepo on tervetullutta.

Ilman koheltamista ei kesän leipomisista selvitty. Toisen leipurin kanssa yhdessä nauroimme, kun kerroimme toisillemme mitä kaikkea keittiössä kerkesi tapahtumaan. Näin viimeisen päivän kunniaksi alkoi sitten välineistökin hajoamaan, kun sähkövatkain lakkasi toimimasta (itse asiassa jo toinen tänä kesänä) ja sain pari nuolijaa katkaistua kuorrutteita sekoittaessa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Loppuun asti selvittiin ja kaikki leivonnaiset tuli valmiiksi.

Erilaisia suklaakakkuja oli kiva kokeilla!

Omena-kanelikierrepullat

Jos pitäisi valita oma suosikki leivonnaisista niin sanoisin että kaikenlaiset juustokakut! Niiden tekemisessä vain mielikuvitus on rajana. Tässä kuvia joistakin kakuista joita kesän aikana tein:

Leipomishommassa oli monta mukavaa asiaa. Sain käyttää luovuutta, kekseliäisyyttä, kehittää ja kartuttaa taitojani, kokeilla ja oppia uutta. Oli oikeastaan aika hauska herätä aamulla ja päättää siinä hetkessä mitä tekee mieli leipoa. Ja sitten vaan tuumasta toimeen. Sain kesän aikana roppakaupalla lisää itseluottamusta jauhopeukalona. Olen ammentanut tästä kaikesta valtavasti voimaa ja ajatukset tulevaisuuden suhteen ovat kirkastuneet. Tiedän, että pystyn vaikka mihin kun on luja tahto ja tiukka päämäärä. Kiitollisin mielin jatkan nyt eteenpäin.

Mansikka-sitruunaleivokset

Kesän aikana kotimme on mylläytynyt aivan uuteen kuosiin ja puotinikin on kokenut muutosta. Näiden juttujen tiimoilta ajattelinkin, että taitaa olla paikallaan uusi kierros kodissamme jossain vaiheessa. Blogin kirjoittamisen aloittaessanihan esittelin kotimme huone huoneelta, mutta nyt olisi todella päivityksen aika. Lisää hirsiseinää on kesän aikana kaiveltu esille ja huonejärjestykset ovat muuttuneet, joten täällä on nyt hyvin erinäköistä.

Puoti on tosiaan kokenut muutoksia pienen laajennuksen myötä ja sielläkin on järjestys aika lailla muuttunut. Myyntiski siirtyi seuraavaan huoneeseen ja sen tilalle laitan pienen pöydän, sekä vaaterekin. Tarkoituksena on laittaa siihen pieni kirppisnurkkaus. Meillä oli koko kesän ajan tässä Tuovilanlahden kylän kirppiksellä myyntipöytä, mutta tavaraa oli myyntiin niin tuhottomasti että kaikkea ei millään keretty myydä. Ajattelin, että pieni nurkkaus kirppistavaroille liikenee puotini tiloistakin. Lisäksi ajatuksissa on ollut, että siihen samaan tilaan laittaisin pari tuolia ja pöydän, jossa voisi kahvitella. Meinasin nimittäin että pitäisin vaikka kerran tai pari viikossa puodissani päivän, jolloin keitän kahvit Metkatuotteen herkullisista kahveista. Miltäpä kuulostaisi hetki vaikkapa vanilja-toffeekahvikupposen ääressä? Ja mikäpä etten voisi leipoa siihen kaveriksi vaikka pullatkin. Tällaisia olen siis mietiskellyt, mutta en ole vielä päättänyt mitään varmaksi. Ehkä tässä nyt tosiaan hetken hengähdän kesän töistä ja mietin sitten uudelleen. Ja enköhän palaa tänne blogin pariinkin taas hyvinkin pikapuoliin!

Lapset ovat kesän aikana poimineet minulle monet kukkakimput ja kaikki on laitettu maljakoihin ilahduttamaan meitä.

Kesän huisketta!

Kylläpä on ollut ikävä tänne blogin pariin! Yksinkertaisesti viime aikoina ei ole vain aika riittänyt siihen, että olisi rauhassa voinut uppoutua tänne blogin maailmaan. Kesä on lähtenyt käyntiin erittäin vauhdikkaasti ja paljon on kerennyt tapahtua.

Kalapuron pihapiiri kauniine rakennuksineen aukesi yleisölle 5.6. ja ensimmäiset kahvituksetkin on jo järjestetty siellä. Ja lisää on tulossa. Paikka on kiinnostanut kävijöitä ja erityisesti viikonloppuisin on vilkasta. Minun tehtäväni on leipoa sinne joka aamu jotain kahvileipää. Kalapuron "emännän" ominaisuudessa opastan myös siellä olevia kesätyöntekijöitä ja tietysti auttelen silloin kun pystyn.

Maaliskuun alussa kerroinkin jo, että minusta tulee kesäleipuri. Eli aamuni alkavat melko aikaisin, kun herään leipomaan herkkuja Kalapurolle sekä Tuovilanlahden satamassa sijaitsevaan Makasiini-kahvilaan. Leivonnaisten määrä vaihtelee viikonpäivästä ja säästä riippuen. Tähän mennessä olen kerennyt tekemään vaikka minkälaista leivonnaista...kakkuja, torttuja, piirakoita, pizzoja, briosseja, pullia ym. Joka aamu leivotaan niin suolaista kuin makeaa. Valmiit leivonnaiset lähtevät yhdentoista aikoihin Makasiinille ja itse vien Kalapuron leivonnaiset samalla, kun aukaisen ovet kesätytölle. Sieltä sitten kiireesti kotiin, kun oma puotini aukeaa klo 12. Nyt kesäkuussa pidän sitä auki ti, ke ja pe klo 12-16 sekä la-su klo 12-15. Puotini sulkemisaikaan lähden takaisin Kalapurolle ja katson kesätyöntekijän kanssa, että paikat jäävät siistiksi seuraavaa päivää varten. Vien myös päivän aikan tulleet tiskit nuorisoseurantalolle tiskattavaksi, koska Kalapurolla ei ole juoksevaa vettä. Päivän hommat eivät toki siihen vielä lopu, kun iltaisin täytyy vielä esivalmistella seuraavan aamun leipomuksia.

Vaahtokarkkijuustokakku on mielestäni yksi herkullisimmista!

Päärynäjuustokakkua

 

Kaikki leivonnaiset leikataan aina valmiiksi paloiksi jo ennen kuin ne lähtevät kahvilaan. Tässä kuvassa persikka-rahkatorttua.

Yrttiset juustobriossit

Raparperi-rahkamurupiirakka

Kuningatarjuustokakku

 Niinä päivinä kun puotini ei ole auki niin koitan tehdä kotona hommia, mm. ruohonleikkuuta, siivousta, asioilla käyntiä jne. Toki myös lapsille otan aikaa. Tykkäämme pelailla, lukea ja touhuta yhdessä niin sisällä kuin ulkona. Välillä käymme tässä kylällä olevalla kirppiksellä ja katselemme löytyisikö sieltä jotain kivaa. Niin ja tietysti leivomme yhdessä. Lapset myös luonnollisesti kulkevat mukanani Kalapurolla silloin, kun Matti on töissä.


Joku voisi pitää minua vähän vinksahtaneena, kun vapaaehtoisesti herään joka aamu leipomaan, mutta minusta se on ihanaa. Pienenä haaveammattini oli leipuri ja tässähän se nyt sitten toteutuu! Pääsen leipomaan juuri niitä herkkuja mitä itse haluan. Ja kaikkein paras kiitos tästä on se, kun joku sanoo että olipa herkullista leivonnaista.

Paljon on tosiaan tapahtunut. Puoti on saanut uutta, kesäisempää ulkoasua ja tuotevalikoima on laajentunut. Lapset on heittäneet talviturkin ja on saunottu pihasaunan leppeissä löylyissä. On juhlittu Selman 2v. synttärit ja kestitty ihania yövieraita. Silmien laserleikkauksen jälkitarkastuksessa lääkäri totesi, että silmäni ovat toipuneet leikkauksesta täysin. Mukavia asioita on kesä siis tuonut tullessaan, vaikka ainahan sinne joukkoon mahtuu myös niitä kurjia juttuja. Toisinaan tuntuu että liikaakin, mutta niihin ei auta jäädä liiaksi märehtimään. On vain koitettava kaivaa esiin ne iloiset asiat ja jatkettava päivä kerrallaan eteenpäin.

Se alkaisi pikku hiljaa olla juhannuskin ovella. Jonkinlaisia suunnitelmia on tehty juhannusaatolle. Päivällä pidän varmaankin jonkin aikaa puotia auki ja lapset lähtevät ukkilaan yökylään. Meillä on nimittäin Matin kanssa hääpäivä ja ajattelimme tehdä jotain kivaa kahdestaan, kun siihen kerran annetaan mahdollisuus. Loppujuhannus menee sitten kotosalla perheen kanssa.

Toivottavasti pääsen blogin pariin jatkossa hiukan useammin, yhden viikonkin aikana kerkeää nimittäin tapahtua jo niin paljon, että juttua riittäisi pelkästään siitäkin. Toivottavasti kesä tuo tullessaan aurinkoisia, mukavia päiviä ja kesävieraitakin olisi ihana saada, niin kahvivieraita kuin yökyläläisiäkin.

Tässä lopuksi toivottelen vielä ihanaa ja leppoisaa juhannusta kaikille! Jospa sitä saataisiin nauttia auringosta, vaikka sääennuste vähän kolealta näyttääkin.

Maailma uusin silmin

Kaikenlaista sitä kerkeääkin viikossa tapahtua...niin hyvää kuin huonoakin. Aloitetaan vaikka sitten niistä huonoista jutuista. Viime viikon maanantaista saakka olen kärsinyt päivittäin vatsakivusta, jota sitten ruvettiin selvittelemään labrakokeilla ja lääkärissäkin kävin. Verikokeista ei löytynyt mitään poikkeavaa ja lääkäri totesi minut tutkittuaan, että oireet viittavaat ruokatorven tulehdukseen. Voi olla kuulemma myös seurausta vatsataudista, joka meillä äskettäin jylläsi. Nyt sitten koitetaan saada tilanne rauhoittumaan lääkityksellä.

Kyllä harmittaa, kun kuntosaliohjelmakin on mennyt ihan pieleen kaikkien näiden sairasteluiden takia. Mutta en anna periksi. Ohjelma jatkuu kun olen saanut itseni siihen kuntoon, että salille lähteminen on oikeasti järkevää. Tosin nyt on hiukan muitakin rajoitteita hikiliikunnalle vielä torstaihin saakka. Sain nimittäin viime perjantaina oman äitienpäivälahjani, kun pääsin silmien laserleikkaukseen! Ja sen jälkeen on melkein viikon ajan kielletty raskas liikunta.

Olin leikkausta ennen koko viikon yllättävän rauhallinen, eikä minua edes jännittänyt. Jännitys tuli vasta siinä vaiheessa, kun lääkäri ennen leikkausta esitutkimuksessa kertoi hyvin tarkkaan mitä leikkauksessa tapahtuu. Siinä vaiheessa aloin miettimään, miksi ihmeessä kieltäydyin rauhoittavasta lääkkeestä jonka olisi aiemmin saanut... Lopulta itse leikkauksessa kaikki kävi kuitenkin niin nopeasti, että ei siinä kerennyt pelkäämään. Leikkauksesta siirryttiin suoraan hämärään huoneeseen, jossa lepäiltiin silmät kiinni. Välillä hoitaja kävi laittamassa silmätippoja ja lopuksi ohjeistamassa kuinka tästä eteenpäin. Sitten vielä lääkärin lopputarkastus ja kotiin.

En varmasti unohda koskaan sitä tunnetta, kun astuin ovesta ulos kadulle ja katsoin suoraan eteenpäin. Näin niin tarkasti kaikki talot ja niiden takana Kuopion sataman ja jopa järven takana olevien puiden ääriviivat! Silmät olivat aika valonherkät, joten täytyi käyttää aurinkolaseja. En näyttänyt varmaan kovin viisaalta, kun oli kuitenkin aika pilvinen päivä. Kävimme kotimatkalla vielä syömässä ja kaupassa. Voitte uskoa että tunsin oloni typeräksi kun kuljeksin kaupassakin aurinkolasit päässä! Ne kun ei olleet ihan pienimmästä päästä... Vaikka enemmän se oikeastaan nauratti. Kotiin päästyämme katselin ulos ikkunasta, tuttuja maisemia. Nyt ne piirtyivät silmissäni ihan järjettömän tarkkoina ja selkeinä. Tuli oikein sellainen pakahduttava tunne, että onko maailma oikeasti näin mielettömän kaunis?! Siirryin huoneesta toiseen ja ihastelin vain kaikkea sitä kauneutta.

On ihan käsittämätöntä, että nykyään pystytään tekemään tuollaisia leikkauksia. Ja että heti sen jälkeen näkö on niin mielettömän tarkka. Minulla ei edes ollut paljoa vahvuuksia silmälaseissa, joten voin vain kuvitella miten mahtavalle maailma näyttää niiden silmissä, joilla on ollut enemmän vahvuuksia. Tunnen oloni aivan äärettömän kiitolliseksi tästä lahjasta. Olen saanut jotain niin hienoa, että se tuntuu ihan ihmeeltä! Jos joku harkitsee silmien laserleikkaukseen menemistä niin voin ehdottomasti suositella!

Näillä on pärjätty leikkauksen jälkeen. Alemmat lasit olivat yökäytössä, ylemmissä vedin kauppakierroksen leikkauksen jälkeen. Ja tippoja on laitettava monta kertaa päivässä.

Vaikein osuus on minulle varmasti ollut se, että piti nukkua kolme yötä leikkauksen jälkeen aurinkolasit päässä, ettei vahingossakaan tule hieroneeksi silmiä. Eihän se mitään mukavaa ollut, vaikka laseissa oli hyvin taipuisat sangat. Silti ne tuntuivat aika epämukavilta. Mutta yllättävän vähän ne lopulta häiritsivät yöunta.

Äitienpäivä meillä meni ihan kotosalla. Ulkoitiin ja kahviteltiin. Sain ihanat kortit ja lahjat lapsilta. Matti oli hankkinut vielä ihanan pinkin ruukkuruusun minulle. Illalla kävi mummo ja ukki kylässä ja keiteltiin uudet kakkukahvit.

Omavaltaisella päätökselläni rouhin kakun päälle oikein reilusti suklaata! Nam.

Mummo ja ukki toivat kahville tullessaan minulle kauniin ruusun.

Sairastamista ja kevään tohinoita


Eipä ole kevät jatkunut pelkässä auringonpaisteessa pääsiäisen jälkeen. Meillä on sairastettu oikein kunnolla. Ensin saatiin flunssa ja tietysti jokainen vuorotellen sairastui. Hetki oltiin terveinä ja sitten meille rantautui mahatauti. Selma on edelleen sairaana, mutta onneksi pahin on tainnut kuitenkin jo mennä ohi. Sairastamisten välissä Matti oli työreissussa joten helpolla en päässyt silläkään viikolla. Aikamoisen puhki olen ollut siis viime aikoina, mutta tällä viikolla alkoi näyttää siltä että paistaa se aurinko taas meidänkin elämään! Oma energisyyskin on lisääntynyt siinä määrin, että olen jaksannut touhuta kotona entiseen malliin.

Viime viikon lauantaina kävimme Matin kanssa Pohjois-Savon Kylät Ry:n järjestämällä opintomatkalla Möhkössä. Tutustuimme siellä moneen ihanaan kohteeseen. Ensin kävimme syömässä Mantan Majatalossa, joka sijaitsi vanhassa kansakoulussa. Sieltä siirryimme Möhkön ruukille, jossa saimme oppaan johdolla tutustua ruukin näyttelyihin. Matka jatkui edelleen kohti Öykkösenvaaran sotahistoriallista aluetta, jossa myös oli opas mukana. Seuraavaksi linja-auto vei meidät kahville Savottakahvila Möhkön Mantalle, joka oli tehty rannalle nostettuun Manta-laivaan. Kahvilta matkamme eteni vielä Ilomantsiin Parppeinvaaralle, jossa meillä oli Runonlaulajan pirtissä opastettu kierros, sekä kantelemusiikkituokio. Samassa pihapiirissä oli Luontopirtti Mesikkä, jossa kävimme vielä katselemassa täytettyjä eläimiä. Reissulla oli siis hurjasti nähtävää ja kuultavaa. Kaikkea sitä sitten yhdessä sulateltiin kotimatkalla ja vielä kotonakin seuraavina päivinä.

Möhkön ruukki

Lastenhuoneessa oli aivan ihastuttava sänky!

Sisustus lastenhuoneessa oli kaiken kaikkiaan todella suloinen

Ruukissa oli paljon kauniita yksityiskohtia kuvattavaksi

Vappua vietimme kotosalla. Paistoimme munkkeja ja lapset koristelivat paikkoja serpentiinillä ja ilmapalloilla. Vappupäivänä kävimme nuorisoseurantalolla Vappukahvilassa ja sen jälkeen suuntasimme Korkeakoskelle katsomaan millaiset kuohut siellä on. Vielä oli lunta aika paljon, joten ei ollut vielä koski komeimmillaan.

Korkeakosken kuohut vappupäivänä

Oikeastaan melko paljon on kerennyt tapahtua pääsiäisen jälkeen vaikka olemmekin sairastaneet oikein urakalla. Lumet on sulaneet nyt niin paljon, että tällä viikolla on päästy haravoimaan pihaa. Välillä olen pitänyt puotia auki ja ilokseni olen huomannut kävijämäärän vilkastuvan! Nyt toukokuussa puoti on auki tiistaisin ja perjantaisin klo 12-16 ja lauantaisin sekä sunnuntaisin klo 12-14. Muut päivät olen tarkoituksella rauhoittanut niin, että voin viedä lapsia harrastuksiin jotka jatkuvat vielä tämän kuun loppuun. Kesäkuussa todennäköisesti aukioloihin tulee sitten enemmän muutosta, kun voin pitää puotia auki vähän "vapaammin". Lapset ovat kuitenkin kesälomalla ja suurin osa harrastuksistakin on kesätauolla.

Puodin herkkuhylly sai täydennystä näistä ihanista kahveista, makeisista ja teestä!

Yksi tämän viikon mukavimmista uutisista on se, että minusta tulee "kesäleipuri"! Tuovilanlahden satamassa on Makasiinikahvila, joka on avoinna kesäkuusta elokuulle joka päivä. Sinne siis alan leipomaan herkkuja, niin suolaista kuin makeaa. Yhteensä meitä leipureita on kolme. Olen kovasti innoissani tästä jutusta, koska leipominen ehdottomasti yksi suurista intohimoistani! Tuo urakka toki tietää aamuisin aikaista heräämistä, mutta se ei ole ongelma. Tällä viikolla suunnittelimme myös Kalapuron työvuoroja ja itse olen töissä jo avajaispäivänä eli 5.6. Sitäkin odotan mielenkiinnolla. Tänään olimme laittamassa vielä sisustusta kuntoon ja täytyy sanoa, että olemme porukalla tehneet aivan loistotyötä! Voin suositella siellä käymistä ihan jokaiselle. Paikka on tosiaan näkemisen arvoinen! Se henkii vanhaa aikaa jokaista nurkkaa myöten ja kokonaisuus on todella onnistunut ja kaunis.

Kuten jo aiemmin mainitsinkin niin tällä viikolla olen jaksanut touhuta taas huushollissa entiseen tapaan. Verhot on vaihdettu joka huoneeseen, paitsi salissa on vielä muutamaan ikkunaan vaihtamatta. Isoimpiin ikkunoihin tarvitsee nimittäin tikkaat ja siihen otan mielelläni Matin aina avuksi. Melkoisen korkean jakkaran toki tarvitsee muihinkin ikkunoihin, mutta niistä selviän yksinkin.

Makuuhuoneemme uusi ilme syntyi pelkällä verhojen vaihdolla

Nyt annetaan kevään tulvia kotiin täydeltä laidalta ja siitä johtuen ostin myös kuistin ovien pieliin orvokkiamppelit, joista on tullut jo ihan perinne. Joka kevät ostan siihen orvokit ja niin myös tänä vuonna. Tällä kertaa värien valinnassa olivat apuna Selma ja Eljas. Tämän kesän värit ovat violetti-valkoisenkirjavat. Kovasti sai valitsemamme orvokit kehuja kotijoukoilta. Oma mielikin piristyi kertaheitolla, sieltä se kesä on tulossa!!

Kevät ja orvokit!

Ajatuksia ja arkea


Välillä elämässä tapahtuu asioita, joita ihmismieli ei vaan kerta kaikkiaan voi millään käsittää. Se vetää sanattomaksi ja samaan aikaan kuitenkin mielessä myllertää hurjasti ajatuksia. Sitä tuntee itsensä joskus niin pieneksi ja mitättömäksi tässä maailmankaikkeudessa, joka jatkaa kulkuaan, tapahtuipa elämässämme tai ympärillämme mitä tahansa. Kun tapahtuu jotain mikä menee yli ymmärryksen niin tuntee hämmennystä ja epäuskoa. Erityisesti surulliset uutiset koskettavat syvästi ja saavat miettimään tätä elämän ja maailman kulkua.

Olen valtavan kiitollinen perheestäni, joka on maailman ihanin. Ja kaikista niistä rakkaista ihmisistä, jotka ovat osa elämäämme. Kun alkaa oikein miettimään asiaa niin elämässä on lukemattomia aiheita kiitollisuuteen! Pitäisi osata työntää useammin syrjään mielestä ne pienet murheet, jotka monesti kasvavat ajatuksissa turhan suuriksi. Viime aikoina olen miettinyt erityisesti myös sitä, että pitäisi tehdä enemmän asioita jotka saavat minut onnelliseksi. Kyse voi olla myös ihan pienistä asioista, kuten esim. siitä että katkaisee päivän kiireet hetkeksi, ottaa kahvikupin käteen ja lähtee ulos nauttimaan auringonpaisteesta ja keväästä. Ne kotityöt kun tuskin karkaavat minnekään sillä aikaa...

No, siirrytään näistä syvällisemmistä ajatuksista ihan muihin juttuihin. Pääsiäinen meni kotona perheen kanssa. Meidän pääsiäiseen ei taida hirveästi kuulua perinteitä. Se muokkautuu oikeastaan joka vuosi jollain lailla, vaikka tietyt asiat kyllä pysyvät kuten rairuohot ja tiput, pajunoksat ja suklaamunat ja tietysti munien maalaus. Tänä vuonna munien maalaus tehtiinkin eri tavalla, kun löysimme yhdestä mainoksesta munien värjäysohjeen, jota halusimme kokeilla. Olin kokeilusta vähintään yhtä innoissani kuin lapset! Kyseessä oli siis munien värjääminen luonnonväreillä. Eli kattilaan munat ja kylmä vesi, sekä puolikas ruokalusikallinen etikkaa ja väriaine. Me kokeilimme värjäämistä kolmella eri väriaineella. Valikoimme väreiksi puolukan, mustikan ja curryn. Ohjeessa olevassa kuvassa munat olivat hyvin kirkkaan värisiä ja ohjeen mukaan väristä tulisi sitä voimakkaampi mitä kauemmin munien antaa hautua väriliemessä. Laitoimme väriaineita mielestämme aika reilusti, koska halusimme että munissa on reilusti väriä. Sitten vain tuumasta toimeen. Keitimme munat ohjeen mukaan ja annoimme niiden jäähtyä väriliemissä. Jännityksellä sitten tarkistimme millaisia värejä saimme aikaiseksi! No, eihän se mennyt ihan niin kuin Strömsössä... Eipä olleet värit voimakkaita vaikka niin olimme kuvitelleet. Kovin haaleaksi jäi lopputulos, mutta olivat ne silti ihan nättejä. Ehkäpä seuraavalla kerralla laitamme kattilaan ekstra-annoksen väriainetta!

Lapset saivat juuri ennen pääsiäistä oman keittokirjan ja selasivat sitä aivan innoissaan. Olisi heti pitänyt päästä kokeilemaan jokaista ohjetta, mutta lopulta ensimmäiseksi kokeiluksi valikoitui muffinssit kinuskikuorrutteella. Ja koska oli pääsiäinen, niin koristeiksi lapset laittoivat pienet suklaamunat. Muffinsseja tuli melkoisen paljon, joten kutsuttiin kahville myös ukki ja mummo. Pienet leipurit jo miettivät valmiiksi millä muffinssit ensi kerralla kuorrutetaan. Oikeastaanhan nuo kuorrutemuffinssit ovat aika kivoja. Kuorrutuksia on hurjasti erilaisia ja koristeissakin on vain mielikuvitus rajana!

Viimeksi kerroin, että uusi kunto-ohjelmani on alkamassa. Se on nyt polkaistu käyntiin ja on aivan erilainen kuin edellinen. Kuntosalilla saa tehdä ihan tosissaan töitä, koska tällä kertaa suurin osa liikkeistä tehdään vapailla painoilla. Olen enemmän laiteharjoittelun ystävä, joten on varmasti hyvä poistua välillä sieltä omalta mukavuusalueelta ja tehdä harjoitteet vapailla painoilla. Tulee kokeiltua eri tavalla omia rajoja, kun harjoitteet vaihtuvat toisenlaisiksi. Jos ei olisi kuntosaliohjelmaa niin tulisi varmasti helposti tehtyä pelkästään juuri sitä laiteharjoittelua ja etenkin niissä laitteissa, mitkä tuntuvat itsestä mukavilta. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että tulin uusineeksi kunto-ohjelman. Näin saa tulevaisuudessakin omatoimisen harjoittelun takuulla monipuolisemmaksi.

Kevät ei ole täällä vielä kovin pitkällä, kun on ollut niin paljon pakkasia. Välillä tuntuu etteivät lumet sula mihinkään, mutta kummasti se aurinko vaan päivisin lämmittää ja lumet häviävät vähä vähältä. Talvi oli hyvin runsasluminen, joten sulaminenkin luonnollisesti kestää hetken. Vaikka mieli jo malttamattomana odottaa että pääsee pihaa raaputtelemaan, niin nyt voi jo kuitenkin onneksi nauttia auringosta ja valoisista illoista. Kyllä se kevät sieltä vielä kunnolla tulee!

Touhut viikon ajalta

Ei voi olla totta, joko siitä on yli viikko kun viimeksi tänne kirjoitin?! Aika tuntuu menevän ihan uskomattoman nopeasti! Isoin viikon aikana tapahtunut juttu oli tietysti puotini aukeaminen. Pitkällisen harkinnan jälkeen keksin nimenkin: Tietolan pieni kauneuspuoti. Se tuntui jotenkin sopivalta, kun halusin että koulun historia näkyisi nimessä jollain tavalla. Ja koska tämän tilan nimi on Tietola niin nimi tulee siitä. Viime torstaina minulle soitti paikallislehti Uutis-jousen toimittaja ja kysyi saisiko tulla perjantaina aamulla kurkkaamaan miltä puodissa näyttää. Niinpä hän kävi sitten vähän haastattelemassa ja kuvailemassa. Juttu tulee ensi viikon lehteen.

Lauantai eli avajaispäivä meni melkoisen mukavasti. Aamulla leivoin pullat ja laittelin aukiolokyltit paikoilleen. Juuri ennen yhtätoista eli puodin aukeamista meni sähköt poikki! Siinä vaiheessa kiittelin itseäni siitä, että olin keitellyt jo kahvit ja teeveden valmiiksi. Hiukan siinä mietiskelin, että mahtaakohan olla pitkäkin sähkökatko, kun melkoisen hämäräksi meni puodissa ilman valaistusta. Kello oli varmaan minuutin tai kaksi yli yhdentoista kun sähköt tulivat onneksi takaisin ja samalla ensimmäiset asiakkaatkin astuivat ovesta sisään. Siitäpä se Tietolan pienen kauneuspuodin ensimmäinen aukiolopäivä lähti rullaamaan. Asiakkaita kävi ihan mukavasti ja oikeastaan sattui aika hyvin, että aina kun edellinen asiakas lähti niin kohta tuli uusi. Siinä mielessä oli siis kiva juuri noin, että oli aikaa rupatella kaikkien kanssa ja palvella jokaista erikseen. Ihania kukkiakin sain! Avajaispäivästä jäi oikein hyvä mieli.

Ai niin, minullahan on nyt hyllyssä myynnissä muutakin kuin Avonin tuotteita. Sieltä löytyy Metkatuotteen ihanan herkullisia kahveja, teetä ja makeisia! Matin kanssa jo testasimme vanilja-toffeekahvia ja voi elämä, että se oli hyvää! Myös kermakaramellit pääsivät kokeiluun ja kovin olivat nekin herkullisia. Saa nähdä miten kovalle kuntokuurille tässä vielä joutuukaan kun maistelee noita uusia makeisia... Koitan itselleni vakuuttaa, että onhan minun tiedettävä mitä asiakkaille myyn ja ihan siksi maisteltava karkkeja!

Niin, kuntokuurista puheenollen, otin kunto-ohjelmaani päivityksen. Uusi alkaa siis ensi viikolla ja täytyypä sanoa, että sain juuri sitä mitä tilasin. Nimittäin haastetta. Odotan uutta ohjelmaa ihan mielenkiinnolla ja olen kyllä valmis töihin! Mutta kuntoillaan nyt ensin tämä viikko loppuun vielä entisellä ohjelmalla ja katsotaan sitten kuinka selviän päivitetystä versiosta...

Ikään kuin tässä ei olisi ollut muutenkin tekemistä niin päätin sitten laittaa tuulemaan huushollissa taas ihan kunnolla. Koska salin eteinen on nyt poissa eteiskäytöstä puodin perustamisen takia, niin oli saatava toinen eteinen käytännöllisemmäksi ja säilytystilaakin tarvittiin. Niinpä päätin, että toisesta rakennuksesta haetaan opettajien pukukaappi. Sen ovet ovat väriltään kirkkaankeltaiset ja vaikka tässä kevään aikana olenkin innostunut keltaisesta väristä (ennen en siis oikeastaan siitä pitänyt) niin harkitsen vaihtavani ovien väriä. Vaikka toisaalta kun olen tässä muutaman päivän katsellut sitä keltaista, niin se ei hyppää enää ihan niin pahasti silmille kuin aluksi. Olen hyvin tyytyväinen keksintööni, koska kaappi nielee sisäänsä melkoisen paljon tavaraa! Sinne upposi hiihtovälineitä, rullaluistimet, jääkiekko- ja pyöräilykypärät, luistimet ja pesisvälineitä. Ja koska laitoin tuulemaan niin teinkin sen sitten kunnolla. Raivasin puodilleni lisää tilaa ja nyt koko entinen varasto on minun valtakuntaani. Mutta olipa kätevää, kun varaston entinen hylly pääsi palvelemaan meitä eteiseen. Sen hyllyille saa nyt kätevästi koreja ja niihin lasten ulkovaatteita yms. Voin kyllä tunnustaa, että pieni (ja vähän isompikin) epäusko meinasi tulla kun tyhjensin varastoa tavaroista ja koitin löytää niille kaikille paikat. Mutta tulipahan samalla siivottua pois myös turhaa niin roskikseen kuin kirppiksellekin! Ja ehkäpä sen turhien tavaroiden haaliminen loppuu nyt kokonaan, kun ei ole enää varastoa missä niitä säilyttää. Täytyy laittaa kuvia sitten tänne blogiinkin, kun saan kaaoksen taltutettua lopullisesti niin eteisestä kuin muualtakin.

Tällaisiin juttuihin on siis minun viikkoni kulunut. Niin ja hei, tänään tuli maksukorttipäätekin, joten nyt onnistuu käteismaksun lisäksi myös korttimaksut. Tulkaahan ihmiset käymään puodissa, rupatellaan mukavia ja tutkitaan yhdessä mitä kaikkea ihanaa hyllyistä löytyy!

Pakko vielä kertoa, että Matti toi minulle töistä tullessaan maanantaina ihanan yllärin: uusimman muumimukin! En edes muistanut että uusi muki on tullut kauppoihin, joten yllätys oli täydellinen. Voi miten mukavalle tuntuu tulla itsekin joskus yllätetyksi. Ja ihana on juoda kahvia niin kauniista mukista!

"Kesäteatteri"-muki