Eväsretkellä ja metsäpolulla

Viimeinkin sain muutettua blogini ulkoasua, kuten varmaan huomaatte. Valmiista vaihtoehdoista ei lopulta oikein mikään miellyttänyt tarpeeksi minun silmääni, joten päädyin laittamaan taustan itseottamastani kuvasta. Hirsiseinä taustana on juuri sopiva minun blogiini. Vaihdan sen sitten joskus jos kyllästyn tai löydän paremman taustan. :)

Aurinko helli meitä paisteellaan koko päivän. Siiri lähti aamulla leirille ja minä jäin muiden lasten kanssa kotiin. Aamuhommien jälkeen lähdimme ulkoilemaan ja teimme pienen eväsretken omassa pihassa. Tarkoitus oli lähteä metsikön reunaan, mutta nurmikko ja heinikko oli niin mahdottoman märkää, että totesimme piharakennuksen rappusten olevan kelvollinen paikka syödä eväitä. Ja siihen paistoi niin mukavasti aurinkokin. Eväinä meillä oli erilaisia voileipiä, mehua sekä marenkeja ja kanelikeksejä. Niin ja äidille iso kuppi kahvia. Voi miten hyvälle eväät maistuivat ulkoilmassa! Keksitkin maistuivat jotenkin tavallistakin kanelisimmilta.

Eväiden syönnin jälkeen päätimme käydä tutkimassa, mitä näkyy Kanjonin kierrokselta tulevalla metsäpolulla. Hilma ja Eljas maistelivat puolukoita ja ihmettelivät polunreunassa kasvavia sieniä. Takaisin pihaan tullessa kuuntelimme, kun tikka nakutti kentän reunassa olevassa männyssä. Kun Selma nukahti rattaisiin, päätimme lähteä vielä katsomaan mitä löytyy toiselta metsäpolulta, joka lähtee piharakennuksen nurkalta. Emme päässeet kuin polun päähän, kun yhtäkkiä nenämme edestä lehahti lentoon teeri. Taisimmekin säikähtää koko porukka! Matka kuitenkin jatkui ja kävimme katsomassa miltä näyttää tähän vuodenaikaan Korkeakosken joki, joka kiermurtelee meidänkin metsikön reunassa. Kaunishan se oli niin kuin aina. Olipa mukava tutkia luontoa yhdessä lasten kanssa.

Kanjonin kierroksen polku

Korkeakosken joki tekee hauskan mutkan meidän kohdallamme.

Myöhemmin iltapäivällä kun Matti kotiutui reissusta niin käytiin vielä poimimassa omenoita naapurikylällä Leppälahdella, josta olen itsekin kotoisin. Lapset poimivat omppuja pieniin koreihin ja minä isoon. Tarkoitus olisi tehdä niistä sosetta, se kun maistuu puuron päällä koko perheelle.

Päivä oli siis jälleen hyvin touhuntäyteinen. Kummasti sitä vaan löytyy kaikenlaista puuhaa vaikka ei olisi etukäteen kauheasti mitään suunnitellutkaan. Ja illalla onkin sitten mukava olla tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Nyt nautitaan kynttilänvalosta ja -tuoksusta, joka on tällä kertaa omenastruudeli. Kuistillakin palaa kynttilät Siili-somisteissa. Nekin taitavat kohta vaipua horrokseen ja tilalle laitetaan jotain ihan muuta.