Pihasaunan lämmössä

Ajattelin, että näin lauantain lähestyessä on vihdoin ja viimein aika poiketa pihasaunallemme. Oikeastaan tuo sauna oli meille lopulta melkoinen yllätys. Nimittäin silloin, kun kävimme katsomassa tätä Tuovilanlahden koulua ostoaikeissa, niin meille sanottiin että tuolla pusikoiden keskellä on sauna, mutta se on purkukunnossa. No, siihen uskoon me jäimme, emmekä käyneet sitä edes katsomassa. Muuttopäivänä minun isäni sitten käväisi saunalla ja kertoi, että hänen nähdäkseen sauna on aivan käyttökelpoinen. Lattiassa oli uuden näköiset puuritilät ja nurkassa oleva kiuas myöskin melko uuden näköinen. Tämä oli meille melkoinen yllätys, mutta erittäin mukava sellainen! Sen jälkeen onkin sitten pihasaunan piipusta tuprunnut savu melkoisen monta kertaa.

Ympäristöä on siistitty muuton jälkeen todella paljon. Saunalta asuinrakennukselle asti kasvoi pitkä heinikko, sekä pajukkoa ja pensaita. Niitä on pikku hiljaa otettu aina vain vähemmäksi ja nyt niiden määrä alkaa olla mielestämme sopiva.

Saunan eteisestä pääsee pukuhuoneeseen sekä tietysti saunan puolelle. Emme ole tehneet rakennuksen sisätiloille mitään muuta kuin hiukan sisustaneet (naulakot, matot, verhot).

Ompelin itse verhot pukuhuoneeseen, eteiseen ja saunaan.

Lauteet ovat niin pitkät, että sovimme koko perhe helposti yhdessä niille. Onpa joku vitsaillut silläkin, että vielä sopisi monta lasta rivin jatkeeksi noille lauteille. Silloin tällöin perheen pienin pääsee ilakoimaan vannaan. Enemmän kyllä taitaa kiinnostaa ihan tavalliset pesuvadit, kun niistäkin saa mukavasti vettä roiskuteltua ympäriinsä.

Tässä saunassa olen muuten ehdottomasti saanut elämäni makeimmat löylyt! Ja sitä tunnelmaa ei voita mikään, kun talvipakkasella hipsutellaan tuonne saunalle koko perhe jonossa saunatakit päällä. Lumihangen keskellä kiemurtelee polku, tähtitaivas loistaa yllä. Saunan portaalla loistaa lyhty ja ikkunoissa kutsuva valo. Oven auetessa sisältä tulvahtaa lempeä lämpö ja tuttu pihasaunan tuoksu. Vaikka toisaalta on myös vertaansa vailla ne kesäiset saunareissut, kun jälleen kerran jonossa kävellään kohti pihasaunan leppeitä löylyjä. Koivunlehdet kahisevat ihanasti kevyessä kesäillan tuulessa, linnut pitävät konserttiaan ja kesäinen luonto on kauneimmillaan. Juuri tällaiset saunareissut ovat niitä mieleenpainuvimpia. Niissä hetkissä on jotain, mitä ei voi selittää. Se täytyy kokea.