Pieni katsaus menneeseen vuoteen

Näin vuoden lopulla on kiva katsoa vähän mennyttä vuotta ja miettiä, mitä kaikkea se toikaan mukanaan. Mennyt vuosi on ollut aika tapahtumarikas ja mukaan on tietenkin sopinut niin hyviä kuin huonojakin päiviä.

Heti alkuvuodesta lähdimme mukaan Tuovilanlahden nuorisoseuran toimintaan ja kuulumme nyt mieheni kanssa molemmat johtokuntaan. Aktiivinen toiminnassa mukana oleminen on tuonut tullessaan paljon hyvää. Ensimmäisenä mieleen tulee se, että olemme saaneet paljon uusia tuttavuuksia ja oppineet tuntemaan aivan ihania ihmisiä. Tapahtumissa puuhastelu on ollut hurjan kivaa ja tuntuu minusta ihan omalta jutulta. Odotan jo innolla alkavaa vuotta, kun Kalapuro-projektimme etenee ja paikka aukeaa yleisölle ensi kesänä. Olen itse tiiviisti mukana projektissa ja sen tulevassa toiminnassa. Kerroinkin siitä jo aiemmin syksyllä täällä blogissani, mutta kysehän on siis siitä että Tuovilanlahden nuorisoseura on vuokrannut tästä kylältä (itse asiassa aivan naapuristamme) Kalapuro nimisen tilan, jolla on historia jo 1800-luvun loppupuolelta saakka. Tarkoituksemme on tehdä sinne talonpoikaismuseo, sekä pieni kahvila. Myös muuta toimintaa on suunnitteilla, mutta siitä tarkemmin tuonnempana kun olemme saaneet suunnitelmat valmiiksi.

Kalapuron ikivanha savutupa henkii vanhaa aikaa ja historiaa.

Paljon on tosiaan vuoden aikana tapahtunut. Toisessa rakennuksessa purkutyöt etenivät viime keväänä hyvin vauhdikkaasti, mutta nyt ne saavat levätä talven yli ja keväällä jatkamme hommaa. Syksyllä perheen arki jälleen muuttui, kun Siiri aloitti ekaluokan ja Hilma eskarin. Tytöt olivat hurjan reippaita koko syksyn, mutta joululoma tuli todella tarpeeseen, sen verran väsyneitä alkoivat lopulta pienet ahertajat olla.

Remontti etenee ajan kanssa ja ilman kiirettä.

Sisustaminen on intohimoni ja kuluneen vuoden aikana olen päässyt toteuttamaan kotonamme paljon sellaista, mistä ensin varovasti vain unelmoin... Hirsiseinää on otettu esille useammastakin kohdasta, vaikka alunperin meidän ei pitänyt kajota seiniin nykyisessä asuinrakennuksessamme. Jostain se ajatus kuitenkin tuli ja hetken päästä päätimme sen jo toteuttaa. Tulihan siitä hetkellisesti vähän sotkua, mutta oli se sen arvoista! Ja toisessa wc:ssä toteutimme pintaremontin, jonka lopputulos on tosi kiva. Niin ja keittiön kaapit saivat uuden ulkonäön! Pikku hiljaa ajatuksissa kehkeytyy myös seuraavia pikku projekteja...

Lastulevyjen alta on kuoriutunut komeaa hirsiseinää.

Yhtenä hyvin tärkeänä asiana vuoden tapahtumissa on tämän blogin perustaminen. Olen todella iloinen, että sain lopultakin aikaiseksi tehdä sen. Ajatuksissahan asia oli ollut jo melkein vuoden verran. Sinä aikana ajatus omasta blogista kerkesi hautua ja kehittyä, joten loppuviimein sen perustaminen oli oikeastaan aika helppoa. Aluksi kerkesin päivittämään blogiani aika useinkin, mutta sitten alkoivat painaa päälle syksyn kiireet ja aikaa ei yksinkertaisesti tuntunut olevan. Katsotaan miten tuleva vuosi lähtee käyntiin ja kerkeänkö useammin blogini pariin. Sen kirjoittamisesta on tullut minulle tosi tärkeä asia ja se on ihanaa vastapainoa arjen kiireisiin. Siitä olen todella otettu, että blogini on löytänyt jo lukijoita ja palautettakin olen saanut useamman kanavan kautta. Mukavalta tuntuu sekin, että jotkut ovat rohkaistuneet kommentoimaan suoraan blogiini. Kiitos siitä!

Toinen asia mistä minulle on tullut hyvin tärkeä asia, on kuntosaliharrastus. En olisi viime kesänä uskonut, että innostun näin kovasti salilla käynnistä. Kyseinen harrastus vaikuttaa elämääni positiivisesti monellakin tavalla. Sen lisäksi että pidän kunnostani huolta, saan omaa aikaa ja ajatukset tuulettuu. Sitä huomaa kotonakin jaksavansa arjen pyörityksessä paljon paremmin.

Yksi ikimuistoisimmista päivistä tänä vuonna, ehkä jopa mieleenpainuvin oli 23.6. eli meidän 10-vuotis hääpäivämme. Aamulla sain kuohuviinin kera lahjaksi maailman kauneimman sormuksen, jota olen siitä hetkestä asti pitänyt joka ikinen päivä sormessani, kihla-ja vihkisormuksen kanssa. Lapset menivät ukkilaan hoitoon ja saimme viettää päivän kahdestaan Matin kanssa. Menimme Kuopioon ja kävimme ensiksi korttelimuseossa. Se oli aivan ihana paikka vanhoine rakennuksineen ja tavaroineen! Nähtävää oli vaikka kuinka paljon, joten aikakin kului siellä kuin huomaamatta. Halusin nähdä myös keskustassa olevan Pikku Pietarin torikujan. Se on siis pieni kuja, jonka varrella on suloisia pikku putiikkeja ja kahviloita. Poikkesimme useassa putiikissa ihastelemassa niiden tarjontaa. Seuraavaksi oli suuntana Puijon torni, jossa muistelen käyneeni vain kerran aikaisemmin joskus pikku tyttönä. Sieltä ihastelimme maisemia ja nautimme hetkestä. Päivä alkoikin olla sen jälkeen jo illassa ja suuntasimme vielä Kuopion satamaan syömään, ravintolaan nimeltä Wanha Satama. Juhlistimme päiväämme lasillisilla kuohuvaa, söimme mielettömän hyvää ruokaa ja kaiken kruunasi jälkiruoka, johon kokki oli taiteillut mukaan onnittelut hääpäivämme kunniaksi. Päivä oli kaikin puolin onnistunut, en olisi voinut enää enempää toivoa.

Ehkäpä näihin onnellisiin ajatuksiin on hyvä lopettaa tämä vuosi ja toivottaa uusi tervetulleeksi.

Kiitos ihanat blogini seuraajat! Toivottavasti pysytte "mukana" myös ensi vuonna.

Me käymme joulun viettohon...

 Isompien lasten jäätyä joululomalle alkuviikosta pääsimme valmistelemaan yhdessä joulua. Herkut on leivottu ja ruuat hankittu. Siivottukin on, vaikka perusteelliset joulusiivoukset saivat jäädä tällä kertaa. Tänä aamuna lähdettiin hakemaan kuusta koko perheellä. Uskokaa tai älkää, mutta kaadoimme kolme kuusta, että löysimme sopivan. Kaksi ensimmäistä olivat niin toispuoleisia ja alhaalta kuivia, että emme niitä kelpuuttaneet muuhun kuin lämmityskattilaan heitettäviksi. Mutta kolmas olikin sitten oikein sopiva! Ja nyt salin nurkassa loistaa kynttilöineen kaunis joulukuusi, jonka koristelimme illalla.

Edellisen postauksen jälkeen on kerennyt sattua ja tapahtua kaikenlaista, valitettavasti myös niitä ikävämpiä juttuja. Kaikkein ikävin tapaus sattui viime sunnuntaina, kun Selma tippui salissa penkiltä ja iski päänsä lattiaan. Vaiherikkaan puolituntisen jälkeen jouduimme soittamaan ambulanssin, joka laitettiin kiireesti tulemaan, koska pikku neiti meinasi nukahtaa syliin ensin oksennettuaan... Ihanien ensihoitajien saapuessa paikalle tilanne oli kohentunut jonkin verran ja Selma ei enää ollut niin uninen. He totesivat nopeasti, että kyseessä on aivotärähdys ja tekivät tarvittavat tutkimukset. Selman vointi parani silmissä ja puolentunnin jälkeen meno oli taas yhtä riehakasta kuin ennen tippumista. Saimme jäädä kotiin, mutta päiväunet sekä seuraava yö meni neitiä herätellessä. Onneksi yö meni rauhallisesti ja Selma havahtui aina herätellessä. Aamulla uskalsin vihdoin taas hengittää vapaasti, kun uskoin että selvisimme kuin ihmeen kaupalla lopulta pelkällä säikähdyksellä.

Tapahtunut säikäytti sen verran, että päätin nyt todella antaa itselleni luvan vain olla jouluna ja nauttia ajasta perheeni kanssa. Huomenna eli aattona saamme vieraaksi isäni ja hänen vaimonsa, joka on lapsillemme kuin oma mummo. Myös vanhempi siskoni tulee käymään. Enpä voisi joululta enempää toivoa. Lasten mukaan ukin ja mummon meille tuleminen tekee joulusta täydellisen!


Tässä hieman jouluntunnelmia kodistamme:

Joulukortit ripustettiin pienillä pyykkipojilla naruun roikkumaan.

Kuistille vietiin pieni kuusi, jonka Hilma koristeli.

Nämä Rakkauden ja Toivon enkelit pitävät usein sylissään herkullisen tuoksuisia kynttilöitä.

Aaton ohjelma on muodostunut meillä hyvin perinteiseksi. Aamulla syömme riisipuuron ja lapset (ja aikuisetkin) katselevat telkkarista Joulupukin kuumaa linjaa. Itselleni rakkain ohjelma on lapsesta asti ollut Lumiukko. Aamupäivällä lähdemme käymään haudoilla koko perheellä ja sieltä tultua keittelemme joulukahvit/glögit. Seuraavaksi laitamme pihasaunan lämpiämään. Oikein odotan sitä, kun hipsimme sinne jonossa pimeässä talvi-illassa. Pihasaunan löylyt ovat niin ihanat, että ei sieltä malttaisi lähteä pois! Saunan jälkeen on jouluaterian vuoro ja sitten käymmekin odottelemaan, että tulisiko se joulupukki käymään tänäkin vuonna...

Parasta aatossa on kiireettömyys, yhdessäolo ja joulun tunnelma. Niin ja tietysti ne perinteet, joita yhdessä vaalimme. Ja sydäntä lämmittää nähdä lasten riemu ja se vatsanpohjassa kutkuttava jännitys, joka huipentuu joulupukin vierailuun. Lapset ovat jo suunnitelleet mitä laulavat pukille ja odottavat tosi kovasti, että tuo punanuttuinen jouluvieras astuu ovesta sisään.

Nyt me rauhoitumme täällä Tietolan tiluksilla joulunviettoon. Lämmin kiitos ihan jokaiselle, joka on  blogiani seurannut. Toivotan jokaiselle oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Ajatukset rennompana kohti joulua

Tänä aamuna ajatukseni oli: Tule jo, joulu! Koko syksyn kestänyt huiske ja meno paikasta toiseen on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä ja aamulla herätessäni tuntui, että olen päästä varpaisiin väsynyt. Siiri ja Hilma ovat jo muutaman päivän valitelleet myös, että väsyttää tosi kovasti. Olen koittanut tsempata, että ei ole enää kuin muutama päivä koulua, jaksakaa vähän rutistaa ja sitten alkaa joululoma. Perheen pienimmällä, Selmalla, ei puolestaan ole meno hyytynyt, päinvastoin. Neiti mennä viipottaa sellaista vauhtia paikasta toiseen etten yksinkertaisesti pysy enää perässä. Pienet sormet tuntuvat yltävän joka paikkaan ja avuksi hän asettelee jakkaroita ja muita korokkeita, että yltää ottamaan kaikkea sitä mitä ei pitäisi...

Joulukuun alussa ajattelin, että ihanaa kun voi blogiin kirjoittaa joulun odotuksesta vaikka monta kertaa viikossa. No, joulukuu on puolivälissä ja olen saanut tämän kuun aikana kirjoitettua tasan yhden kerran ennen tätä! Johonkin ihmeeseen nämä päivät ovat vain menneet. Tuntuu että ohjelmaa on riittänyt lähes joka päivälle. Ja niinä päivinä kun on oltu kotona, niin on koitettu tehdä kotiaskareita ja pientä jouluvalmistelua. Minä todella odotan joulua ja sitä hetkeä, kun ei ole kiire mihinkään ja saa olla vain. Vaikka tähän samaan hengenvetoon täytyy todeta, että heikkoutenihan on se, että en oikein osaa vain olla. Jotain pitäisi koko ajan olla tekemässä. Ehkä juuri sen takia olenkin saanut järjestettyä itselleni tekemistä aamusta myöhäiseen iltaan joka ikinen päivä. Toivon, että ihan oikeasti osaisin jouluna antaa aikaa sille, että olisin ihan jouten ja nauttisin hetkestä.

Jouluvalmistelujen suhteen olen tänä vuonna ottanut aika löysin rantein. Muuta ohjelmaa on ollut tosiaan niin paljon, että joulujuttuihin ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa yhtä paljon kuin edellisvuosina. Kotimme ei ole kuorrutettu joululla, vaan sitä löytyy ripauksittain sieltä täältä. Jouluruuat aion isolta osin hankkia valmiina ja niitä syödään todennäköisesti vain aattona ja ehkä joulupäivänä. Lapset eivät ole niistä järin innostuneita, joten on ihan turha koittaa tuputtaa samoja ruokia monena päivänä. Ja kinkkua emme tänä vuonna paista lainkaan. Aikaisempina vuosina on aina ollut kinkku, mutta nyt päätimme että jätämme sen väliin. Isovanhemmat lupasivat tuoda tullessaan kinkkua aaton aterialle, joten halukkaat pääsevät kyllä sitä maistelemaan. Enemmän aion sitten panostaa leivontapuoleen. Niitä en hanki valmiina vaan teen kaikki itse. Piparit on jo tehty ja ajattelimme leipoa vielä joulutorttuja, luumu-kanelikuivakakkua ja jouluista juustokakkua. Niin ja jotain suolaista haluan myös vielä tehdä. Mutta eiköhän siinä ole riittävästi sitten yhdelle joululle.

Party liten suloiset piparisomisteet ja led-kuusi pääsivät oikean piparitalon viereen

Toisaalta on harmi etten kerkeä joulua tämän kummemmin laittamaan, koska olen kovasti jouluihminen. Olen kuitenkin antanut itselleni anteeksi, sillä neljän pienen lapsen kanssa ei voi venyä mahdottomiin. On oikeastaan aika helpottava tunne, että tajusin höllätä otetta jouluhommiin. Joulua voi viettää vaikka joka paikka ei olisikaan täynnä punaista ja joulun kimallusta tonttuineen. On ihan turhaa ruveta stressaamaan ja kiukutella sitten sen takia koko perheelle. Kyllä kaikki ovat tyytyväisempiä näin. Kun lapset kasvavat, on joulun laittaminenkin varmasti erilaista. Perinteet kyllä säilyvät, mutta silti joulu muuttaa muotoaan pikkuisen joka vuosi. Lasten ja aikuistenkin toiveet vaihtuvat siitä, miltä joulun pitäisi näyttää ja maistua. Ehkä jouluntaika piileekin siinä, että tutut ja ihanat perinteet jatkuvat vuodesta toiseen, mutta silti voidaan tuoda mukaan ripaus jotain uutta, joka saa joulun tuntumaan vielä kauniimmalta.

Muutama tonttu on laitettu "vahtiin"

Kotimme on ollut edellispäivinä/-viikkoina välillä kaaoksen vallassa ja tekemättömiä tai keskeneräisiä töitä tuntuu olevan joka puolella... Selma vetää ohikulkiessaan tavarat kaapeista ja laatikoista ja pyykit telineeltä. Kengät löytyvät eripuolilta taloa kun Selma on niitä sovitellut ja hanskat ja hatut on heitelty perässä. Isommat lapset nahistelevat keskenään ja korviahuumaava meteli täyttää talon. Illan tullen meno rauhoittuu ja talo hiljenee. Hiivin viemään lasten joulukalentereihin yllätykset ja peittelen samalla peiton alta pilkottavat pienet varpaat. Jäljellä on hujan hajan olevat tavarat ja kaiken keskellä tuikkii kauniit jouluvalot. Salissa tuoksuu hyasintti. Olen onnellinen. Siitä, että pienin lapsemme uutterasti ja uteliaana tutkii ja ihmettelee maailmaa, penkoen kaikki paikat mennessään. Ja siitä, että riitelyn lisäksi lapsemme osaavat jakaa toisilleen myös kaikki ilon aiheet ja olla onnellisia toistensa puolesta. Suuri aihe onneen on myös se, että meillä on koti joka on maailman ihanin ja rakkain kaikkine sotkuineenkin. Ja tuo hyasintin lumoava tuoksu on joka jouluinen perinne, josta en luovu. Joulu tulee tänäkin vuonna.

Hyasintti on ehdoton suosikkini joulukukista!

Joulua odotellessa...

Kotimme alkaa näyttää ihanasti jouluiselta. Sinne tänne on ripoteltu valoja ja punaista väriä löytyy joka huoneesta. Pieniä tonttuja on laitettu tarkkailemaan perheen puuhia ja piparkakkutalo tuoksuu keittiössä.

Tänä vuonna piparitalon mallin valinta oli jotenkin erityisen vaikeaa. Kaikilla oli asiasta oma mielipide, mutta viimein päädyimme tällaiseen. Takana oleva talo on "kulissitalo", jossa on vain etuseinä. Etualalla oleva rakennus on aitta/talli. Koristelut tehtiin yhdessä lasten kanssa, kuten perinteenä on.

Tallin asukki kurkkii rakennuksen takaa

Joulukuu alkoi tunnelmallisilla kynttiläkutsuilla, joissa oli esillä toinen toistaan houkuttelevimpia somisteita ja herkullisen tuoksuisia kynttilöitä. En voinut vastustaa piparkakkutalosomistetta... Nyt siis odottelen, että se saapuisi minulle paketissa. Samalla tuli tilattua kaunis valkoinen led-kuusi, joka näkyy alla olevassa kuvassakin talon takana. En malta taaskaan odottaa, että saan nuo ihanuudet! Paketissa saapuu myös kynttilöitä, joiden tuoksut ovat oikein oivallisia joulunaikaan. Valitsin tuoksuiksi kanelin, joulutähden ja lumisen piparmintun.

Tällaista jouluntunnelmaa kodistamme löytyy:

 

Sulo-kissa nukkuu mielellään pehmoisten tyynyjen keskellä pakkaspäivinä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Hankin tämä kirjan, koska olen sellainen joulufiilistelijä. Kirja on täynnä ihania ruoka- ja leivontaohjeita, kauniita kuvia ja hauskoja tekstejä. Se on ihanaa luettavaa ja sitä voi selailla aina uudestaan ja uudestaan!

Pakkanen on tehnyt kuistin ikkunoihin kuurankukkia. Itsenäisyyspäivä meni noin parinkymmenen asteen pakkasessa. Lunta on Tuovilanlahdessa jo paljon, erityisesti kun vertaa edellisiin jouluihin. Viime jouluna ei ollut käytännössä lunta ollenkaan ja sitäkin edellisenä hyvin vähän. Mutta nyt on senkin edestä!

Jouluun valmistautumisessa on monta ihanaa asiaa: Tuoksut, valot ja kynttilät, tontut, joululaulut, talvinen maisema, perinteet ja yhdessä tekeminen. Listaan voisi luetella lukemattomia asioita, mutta ehkä nuo edellämainitsemani ovat ne, mistä tulee juuri minulle se joulutunnelma. Lasten mielestä on hauskaa kurkistaa joka aamu kalenteriin ja katsoa mitä sinne on ilmestynyt. Itse puolestani tulen hyvälle mielelle siitä, kun sujautan iltaisin jokaisen lapsen kalenteriin jonkin pienen yllätyksen. Parasta on nähdä aamuisin ne pienet hymyilevät kasvot, kun jälleen yksi luukku on aukaistu ja joulu on taas askeleen lähempänä.

Wc:n remonttia ja juhlintaa

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt aikaa jo kunnon tovi, ainakin näin minun mittapuullani. Hiljaisuus blogissani on yksinkertaisesti johtunut siitä, että välillä elämä yllättää ja tällä kertaa ei niin mukavalla tavalla. Viime viikko oli suoraan sanottuna melkoisen kurja, mutta onneksi viikonloppua kohti mentäessä asiat alkoivat näyttää valoisammilta. Ja viikonloppu olikin sitten aika mukava. Silloin tapahtui monta mukavaa asiaa, jotka saivat taas hymyn suupieliin.

Lauantaina kävimme juhlimassa isääni, joka täytti 60 vuotta. Olin luvannut tehdä täytekakun ja tiesin, että sen täytyy olla iso vaikka vieraina olikin vain lähimpiä ihmisiä. Heitä sattuu olemaan sen verran monta, että ihan pieni kakku ei olisi riittänyt. Suurin ongelmani kakkua tehdessä taisi olla se millaiselle alustalle kakun teen ja missä kuljetan sen. Pienellä suunnittelulla asiat ratkesivat ja kakkukin tuli valmiiksi. Juhlapaikalla sitten jännityksellä odotin tuleeko kakusta kommentteja, koska mielelläni halusin tietää kuinka se onnistui. Kakku oli kuulemma oikein hyvää ja useampikin vieras taisi käydä santsikierroksella!

Synttärijuhlien jälkeen menin Tuovilanlahden nuorisoseurantalolle. Siellä oli joulukauden avajaiset ja olin mukana järjestämässä tapahtumaa. Tarjoilimme pöytiin poroleivoksia, puolukka-suklaahyydykekakkua, sekä glögiä, kahvia ja teetä. Ennen kahvittelua oli jousisoitinmusiikin konsertti, jonka esiintyjät olivat Kuopion kaupunginorkesterista. Tilaisuudessa oli ihana tunnelma. Joka puolella lyhtyjä ja kynttilöitä ja nurkassa kaunis joulukuusi. Ihmiset vaikuttivat tyytyväisiltä ja itselleni ainakin jäi tapahtumasta kaikinpuolin mukava fiilis. Nuorisoseuran toiminnassa on mukana ihania ihmisiä, joiden kanssa on tosi mukava tehdä hommia. Itse olen ollut mukana vasta vajaan vuoden ja tullut siinä ajassa hyvin vakuuttuneeksi siitä, että haluan ehdottomasti olla myös jatkossa tekemässä kylän yhteisiä asioita ja viemässä niitä eteenpäin.

Eilen vietettiinkin sitten ensimmäistä adventtia ja päivä olikin oikein ohjelmantäyteinen. Aamulla lähdin lumitöihin, koska viikonloppuna tuli lunta oikein kunnolla! Olen varmaan päästäni vialla, mutta minusta lumitöiden tekeminen on mukavaa puuhaa. Ja kaiken lisäksi loistavaa hyötyliikuntaa! Hommat jäivät kuitenkin kesken, kun lähdimme käymään 2-vuotis synttäreillä. Noiden juhlien jälkeen oli vielä kotona ohjelmassa wc-remontin viimeistely. Lopputulos on mielestäni hienompi kuin alunperin kuvittelinkaan.

WC:n remontissa maalattiin seinät valkoisella ja yksi seinänpätkä tapetoitiin kirjansivuilla. Vasemmalla näkyvälle seinälle päätimme koota "näyttelyn", jossa on kirjoista otettuja kuvia kehyksissä. Näyttelyä on helppo uudistaa aina sitten mielensä mukaan.

Vielä puuttuu wc-paperiteline, joten korvasin sen nyt ainakin väliaikaisesti kirjapinolla. Ja tuosta kirjapinosta sitten tuli idea, kun kirjaston poistokirjoja tapetointiin käytimme, että nappaan takakannesta "Lainausohjeet" ja laitan ne kehyksiin. Tarkoituksena on hauskuuttaa wc:ssä kävijöitä, jotka mahdollisesti lukaisevat pinossa olevia kirjoja siellä käydessään. Sen takia Lainausohjeet on sijoitettu pinon läheisyyteen.

Kaakelit saivat päälleen sisustuskalvoa, jota jäi yli keittiöremontista. Tällä kertaa kalvoa käytettiin vaakasuunnassa, koska se sopi mielestämme paremmin niin päin. Myös lääkekaapin ovi käsiteltiin kalvolla, että se istuu paremmin uuteen wc:n uuteen sisustukseen. Allas vaihdettiin metallisesta posliiniseen ja hankittiin uusi peili.

Niin ja ihan vertailun vuoksi tässä kuva, joka on otettu juuri ennen remonttiin ryhtymistä:

Muutos on siis melkoinen. Wc on nyt paljon valoisampi ja tietysti siistimpi. Koulukäytössä tuo wc oli saanut aika paljon maaliroiskeita seiniin ja kaakeleihin, koska se sijaitsee lähellä puukäsityöluokkaa. Pinnat olivat aika epäsiistit ja kuluneet. Itse remonttihommien jälkeen saimme vielä sisustuksella  ihmeitä aikaan! Ja jälleen kerran melko pienellä rahalla ja vaivalla. Voi että minä tykkään meidän kodista! :)

Keittiön uusi ulkoasu

Keittiö"remontti" on nyt valmis! Olen aivan ihastunut uuteen keittiööni ja en voi kuin kiittää kekseliästä miestäni siitä, että saimme uuden näköisen keittiön pienellä vaivalla ja rahalla. Ei siis tarvinnut räjäyttää entistä keittiötä taivaantuuliin, koska ehostimme entistä! Olimme päättäneet jo aiemmin, että tähän hätään emme ala keittiötä purkamaan ja laittamaan kokonaan uutta tilalle. Ajattelimme ensin, että vaihdamme kaappeihin ovet niin saamme niistä "uudet". Ajatus jäi hautumaan ja muutama viikko sitten Matti ehdotti, että miksi emme päällystäisi keittiönkaappien ovia sisustuskalvolla? Hän näytti minulle lehdestä jutun, jossa eräs rouva oli uudistanut keittiönsä lähestulkoon kokonaan käyttämällä sisustuskalvoa. Kaapit olivat tosi kivan näköiset, joten ajattelimme että miksipä emme mekin kokeilisi. Sitten vain tuumasta toimeen. Löysimme netistä mieleiset kalvot ja ne tulivatkin nopeasti postitse.

Tässä kuvat ennen uudistusta:

Ja tässä lopputulos "rempan" jälkeen:

Kalvojen laittaminen oviin ja laatikoihin oli yllättävän helppo homma. Luulin, että kalvon alle jäisi enemmän ilmakuplia ja että se saattaisi ruttaantua, mutta olin väärässä. Työ kävi hyvin joutuisasti, etenkin yläkaappeja laittaessa, kun ei tarvinnut katsoa että kuvio menee suoraan. Alakaapeissa meni hiukan enemmän aikaa, kun piti katsoa tarkkaan että kuvio ei mene vinoon.

Olemme lopputulokseen tosi tyytyväisiä! Vaihdoimme kaapinovien vanhat nupit vielä uusiin kahvoihin, jotka sopivat mielestämme mainiosti uuden keittiön tyyliin. Täällä asuessa Matti on joutunut nikkaroimaan kaikenlaista, joten hän teki vielä muutaman hyllyn lisää keittiöön. Sain alimmalle hyllylle monitoimikoneen, joka on nyt ihanan helppo ottaa sieltä käyttöön. Aikaisemmin se oli nurkkakaapissa aivan perällä, mistä se oli tosi vaikea ottaa, eikä sitä tullutkaan paljon käytettyä sen takia. On niin kiva, kun keittiö on nyt toimivampi ja kauniimpi!

Viikko sitten meille satoi kymmenisen senttiä lunta ja on sitä vielä jäljellä, vaikka pari päivää on ollut nyt lämpötila plussan puolella ja vettäkin on satanut. Viime viikonloppuna lapset hiihtivät ja laskivat mäkeä liukureilla. Lumilinnakin rakennettiin.

Muutama päivä sitten laitoin salin sisäänkäynnille havuköynnöksen. Joka vuosi laitan sen siihen ja aina se saa ajatukset jouluisiksi.

Valoa pimeyteen

Meidän talossa on viikon aikana tapahtunut kaikenlaista! Jouluihminen sisälläni heräsi ja nyt löytyy sieltä täältä ripaus punaista... Ja näin marraskuun pimeyteen laiteltiin jo muutamat valotkin.

Ulkolämpötila on pysytellyt edelleen siellä -10 asteessa ja lähes joka päivä on satanut ihan pikkuisen lunta. Keli tuntuu siis jo talviselta. Talossa ei huomaa kylmyyttä muuten kuin lattioissa. Tosin itsehän kuljen villasukat jalassa, joten omia varpaitani ei ainakaan palele. Muuten on pysynyt talo hyvin lämpimänä, mutta puuhommiakin on tehtävä päivittäin. Käy muuten ihan kuntosalista se puiden kantaminen!

Pihakuusi sai valonsa

Koulurakennuksen pyöreisiin vintti-ikkunoihin laitettiin valot ilahduttamaan ohikulkijoita.

Pyhäinpäivänä lyhtyihin laitettiin kynttilät palamaan.

En tosiaan enää voinut malttaa mieltäni, kun sormet syyhysivät päästä laittamaan edes jotain, mikä toisi pientä jouluntuntua... Salin verhot vaihdettiin talvikauteen ja vihreä väri vaihtui valkoiseen. Varaston uumenista kaivelin punaisia torkkupeitteitä ja tyynytkin vaihdettiin.

Keittiössä on ollut jo viime talvesta saakka pieni pätkä hirsiseinää esillä. Hirret jäivät silloin vaille pesua, kunnes tässä yhtenä aamuna päätin että nyt ne pestään. Olihan siinä oma hommansa, kun hirsien välit oli tilkitty savella jossa oli olkea seassa. Irrottelin ne ja pesin seinän muutamaan kertaan. Työ oli todella vaivan arvoinen. Hirret ovat nyt paljon kauniimmat ja keittiö näyttää entistä kodikkaammalta. Lisäksi meillä on menossa keittiössä muutenkin vähän remppaa, kun kaapin ovien ulkonäkö muuttuu. Hommat ovat siltä osin vielä kesken, mutta toivottavasti tässä loppuviikolla saadaan valmista aikaiseksi!
 

Tässä keittiön seinä ennen pesua...

...ja tässä lopputulos!

Pyhäinpäivänä herkuteltiin mm. sitruuna-marenkipiiralla. En ollutkaan aikoihin tehnyt sitä. Ohje on hyvin yksinkertainen, joten sitä voisi tehdä kyllä paljon useamminkin. Tämä piiras oli minun leipomukseni ja lapset innoistuivat myös niin kovasti leipomisesta, että Hilma halusi tehdä itse sitruunamuffinsseja ja kuorruttaa ne. Siinä ei paljon nonparelleja säästelty! Siiri puolestaan leipoi keksejä ja perustaikina oli niin iso, että siitä saatiin kolmea erilaista keksiä. Makuina olivat Marianne-karkki, pähkinä/manteli, sekä kaneli. Keksejä paistettiin yhteensä neljä pellillistä, joten lopuksi tuntui että keittiössä oli joka nurkalla purkkeja, jotka olivat täynnä niitä! Aika hyvin on keksit purkeista huvenneet, kun jonkun kätöset aina ohikulkumatkalla nappaavat sieltä makupalan.

Eilen saatiin vieraaksi mummu ja ukki Kuhmosta. Matti lähti eilisaamuna työreissuun niin ihan mukava kun onkin mummu ja ukki olleet sitten apuna täällä. Eilen ukki sahasi puita ja mummu touhusi isompien lasten kanssa. Kyllä pienikin apu on meille iso apu! Ja aivan erityisesti silloin, kun olen itsekseen lasten kanssa.

Tästäpä sitten kohti loppuviikkoa. Luvassa ainakin remppahommaa keittiössä ja tarkoitus olisi laitella loppuun myös toisen WC:n pikkuremppa. Niistä kuvia sitten kun homma on valmista. :)

Talvi saa tulla, olemme valmiita!

Nytpä ei käy enää viima ulko-oven nurkasta tuulikaappiin! Eilen tuli nimittäin uusi ovi. Vähän jännitettiin miltä valitsemamme ovi sitten lopulta paikallaan näyttää, mutta lopputulosta katsoessa todettiin että valinta meni ihan nappiin. Valintaa tehdessä kaikki modernimman näköiset vaihtoehdot suljettiin tietysti heti pois, koska ne eivät istu tällaiseen vanhaan rakennukseen. Ja toisekseen rakennuksen ulkoasu on kaavan suojelema, joten sekin vaikutti osaltaan valintaamme.

Kissoille ulko-oven vaihtuminen taisi olla pienoinen järkytys. Ne eivät uskaltaneet ensiksi tulla edes sisälle! Liekö sitten kuvitelleet tulleensa väärän oven taakse odottelemaan sisäänpääsyä... Kaiken lisäksi Sulo ja Olga olivat ihan kummissaan, kun kahvassa ei enää pystykään roikkumaan niin että ne saisivat oven auki. No, nähtävästi ne ovat nyt kuitenkin toipuneet ensijärkytyksestä, kun kaikki uskaltautuvat jo tulemaan sisälle.

Täytyy sanoa, että itse pidän uudesta ulko-ovestamme oikein kovasti! Tuulikaappi tuntuu paljon valoisammalta ja tietysti siistimmältä, kun vanha nuhjuinen ja kulunut ulko-ovi on poissa. Ajattelimme että ovikelloa ei enää laiteta, vaan hankitaan oveen hieno kolkutin niin sitten se on täydellinen.

Talveen on varauduttu myös vaihtamalla ikkunoiden tiivisteet ja sen vaikutus huomattiin heti. Sali on aamuisin paljon lämpimämpi kuin ennen, vaikka öisin on pakkasta. Joistain ikkunoista kävi myös veto aikaisemmin, mutta eipä käy enää. Ei ole siis ihan höpöpuhetta, että ikkunoiden tiivisteet vaihtamalla voi säästää lämmityskustannuksissa.

Saatiin viime viikon loppupuolella pihaan osa talven polttopuista ja niitä on kovasti koitettu sahata ja siirtää liiteriin. Sitä hommaa riittääkin nyt niin paljon kuin vain kerkeää ja jaksaa tekemään! Joka ulkoilulla oikeastaan tulee kannettua puita liiteriin tai lämpökeskukseen. Eljas on ollut reippaana apulaisena etenkin aamupäivisin, kun isommat tytöt ovat koulussa.

Ilma on viilentynyt tällä viikolla niin, että päivisinkään lämpötila ei oikeastaan nouse enää nollan yläpuolelle. Paksumpaa ulkovaatetta on jo saanut kaivella esille. Toisaalta mukavampi tällainen pikkupakkanen kuin kurakeli. Lastenkin kanssa on kivempi ulkoilla, kun ei kantaudu kaikki kura mukana sisälle.

Isosiskoni toi tämän ihanan teelajitelman meille, kun käväisi yökylässä syyslomalla. Ensin en meinannut raaskia aukaista sitä, mutta onneksi aukaisin! Teet ovat ihanan tuoksuisia ja makuisia. Ja nuo pienet pakkaukset ovat niin herkullisen näköisiä. Ehkäpä säästän sen lasten kioskileikkeihin, niin siitä riittää iloa vielä senkin jälkeen kun teet on juotu.