Kuistin ovien takana

Jatketaanpa kierrosta talossamme eteenpäin ja astutaan eteiseen. Kutsumme sitä salin eteiseksi, koska meillä on toinenkin sisäänkäynti ja siellä on myös eteinen. Sitä kutsutaan pelkästään eteiseksi. Tällä tavalla erotamme kummasta eteisestä on kyse.

Tässä salin eteisessä on ovia vähän joka suuntaan. Yksi on tietysti ulko-ovi, toisesta pääsee vessaan, kolmas vie varastoon (jota kautta pääsee talon toiselle puolelle), neljäs saliin ja viidennen takana on siivous-/pyykkisoppi. Viime keväänä otimme yhdeltä seinältä lastulevyt irti, koska sain päähäni että hirret pitää saada siitä kohti esille. Usein nämä jutut menee niin, että minä keksin kaikenlaista ja mieheni Matti sitten joutuu mukaan toteutukseen...

Tämän oven takana on sali

Toistan varmaan itseäni, mutta en voi lakata ihastelemasta noiden hirsien kauneutta. Hienot, jyhkeät ja ikivanhat hirret, joiden eteen on aikoinaan tehty valtava määrä työtä. Tuolla nurkassa on muuten alunperin ollut pönttöuuni, mutta se on aikojen saatossa remontin yhteydessä purettu pois. Vielä kuitenkin erottaa jäljet missä kohtaa uuni on sijainnut.

Eteisen penkki on myös koulun jäämistöä ja löytyi ulkovarastosta. Näitä penkkejä on useampi ja olen kovasti tykästynyt niihin.

Voimisteluluokka-kyltti saa olla edelleen paikoillaan muistuttamassa menneestä.

Pidän kovasti tästä eteisestä sillä siinä on tilaa pukea lapsia ja säilyttää vaatteita. Toisinaan kyllä tuntuu, että se on aivan kaaoksessa kun trafiikkia on joka suunnasta ja vaatteet lojuvat pitkin lattioita... Sen takia oikeastaan lisättiinkin vielä toiselle seinälle pikkunaulakko, joka on kätevästi lasten korkeudella että he saavat itse ripustettua vaatteet siihen. :) 

Juuri tältä välillä tuntuu...pyykkiä riittää vaikka jokaiselle päivälle! ;)

Seuraavassa postauksessani taidamme astua salin ovesta sisään. :) Sieltä löytyykin sitten kaikenlaista. Se on sekoitus ikivanhaa ja vähän uudempaa. Toivottavasti olen blogillani ilahduttanut edes jotakuta. Tarkoitukseni kun tosiaan on avata blogini kautta kotini ovet kaikille joita se kiinnostaa.

Tervetuloa meille!

Innosta puhkuen taas täällä kirjoitan. Keksin nimittäin mielestäni kivan idean! Koska puhun paljon täällä blogissa kodistani, niin haluan muidenkin tietävän millainen meidän kotimme on. Niinpä vien teidät kierrokselle kotiimme kuvien muodossa. Ensimmäiseksi pääsette kurkistamaan miltä näyttää kuistillamme, jonne pääsee siis pääovista. Silloin kun koulu on rakennettu, on rakennustoimikunnan pöytäkirjassa sanottu seuraavasti: "Koulu on rakennettava pitkin maantien vartta paradiovi maantielle päin yhdeksän syltä maantiestä sisäänpäin." Nämä paraatiovet ovat siis edelleenkin käytössä päivittäin.

Muuttaessamme tänne ei tuo rappujen edessä oleva kiveys ollut näkyvissä vaan päälle oli ajettu soraa/hiekkaa, mutta kaivelin sen sieltä esiin. Tuntuu hienolle, että olen saanut palan historiaa takaisin esille.  Ja nuo kivet ovat mielestäni kauniit.

Itse kuistilla vietämme melko vähän aikaa. Silloin tällöin siellä kahvittelemme tai istahdamme katselemaan sadetta. Vaihtelen sen sisustusta vuodenaikojen mukaan ja erityisen ihanaa on syksyllä viritellä sinne paljon lyhtyjä ja kynttilöitä. Välillä keräämme lasten kanssa luonnosta oksia, käpyjä ja kiviä mitä sitten laittelemme myös esille. Ja kesäisin tietysti kukkia.

Kuistimme on kesäisin kuin ihana pieni olohuone.

Siilit saavat asustella kuistin ikkunalla syksyyn saakka.

Eräs asia minua erityisesti viehättää kuistissamme: Sen lattiasta näkee, että se on hyvin vanha ja  oven kohdalta se on todella kulunut. Minusta on hauska miettiä kuinka pienet koululaiset ovat siitä kulkeneet lukuisia kertoja ja jättäneet näin jälkensä siihen.

Pohdintaa blogista ja kodista

Sellaista tässä olen miettinyt siitä asti kun blogini perustin, että millainen blogin pitäisi olla? Miltä sen kuuluisi näyttää ja millainen sen sisältö pitäisi olla? No, järkiinnyin tänään ja päätin että en suotta tuhlaa aikaani sellaisten asioiden miettimiseen. Blogini on minun näköiseni ja sisältö sen mukainen. Muussa tapauksessa koko homman ajatus kärsii. Sitä paitsi kunhan tässä homma käy tutummaksi, niin sitten on helpompi muokata ulkoasua ym.

Kaiken kaikkiaan blogin pitäminen on ainakin näin ensialkuun ollut helpompaa kuin kuvittelin. Ja tämä on oikeasti mukavaa puuhaa! Mietin myös tässä yhtenä iltana sitä, että minulla ystäviä jotka eivät ole koskaan päässeet syystä tai toisesta täällä meillä käymään. Mutta näin blogin välityksellä he pääsevät "visiitille" ja näkevät millaista meillä on ja mitä kaikkea täällä puuhastellaan. Olemme siis muuttaneet tänne Tuovilanlahteen Mikkelistä vajaa kolme vuotta sitten. Itse olen kotoisin tuosta naapurikylältä, Leppälahdelta. Siellä asuin lapsuuteni ja muutin Kuopioon kun lähdin lukioon. Sieltä tie vei Mikkeliin ja siellä tulikin asuttua sitten 12 vuotta.

Joskus vannoin, että Maaningalle en ainakaan muuta ikinä takaisin. Mutta jouduin syömään sanani. Täällä sitä ollaan ja hyvä niin. Päivääkään en ole katunut tänne muuttoa! En voisi toivoa parempaa paikkaa elää ja kasvattaa omia lapsia. Välillä sitä havahtuu esimerkiksi tuolla ulkona ollessaan siihen, kun huomaa miettivänsä onko tämä kaikki todella meidän? Katson näitä kauniita rakennuksia ja ajattelen, että tämä on meille kuin lottovoitto. Huolimatta siitä, että kaikki tämä vaatii paljon huolenpitoa ja vaivannäköä. Paikat eivät pysy itsekseen kunnossa, eikä myöskään remontti etene itsekseen. Talvella tietysti myös lämmitys ja lumityöt vievät aikaa. Vaatii siis paljon työtä meiltä, että tämä kaikki pysyy tällaisena. En kuitenkaan kertonut tätä valittaakseni asiasta, vaan ihan sen takia, koska se on osa meidän arkea. Ja vaikka täällä Tietolan tiluksilla ei paljon päivän aikana lepäillä, niin enpä silti voisi kuvitella olevani onnellisempi missään muualla. Rakastan tätä paikkaa ja näitä ihania rakennuksia. Joku paikka aina vähän repsottaa, mutta ei haittaa, se kuuluu tämän ikäisiin rakennuksiin.

Olen kovin ihastunut tähän kauniiseen kylttiin ja sen teksti on niin osuva meidän kotiin.

Tänään muuten leivottiin taas ja tällä kertaa pullaa, joka taitaa olla lasten suosikki. Jauhot pöllysivät ja kaneli tuprusi, kun pikkuleipurit olivat taas äidin apuna. Pullanpaiston päätteeksi lähdimme uimaan. Huomenna kuulemma pitää leipoa punaherukkapiirakkaa, kun lapset olivat niitä tänään sillä aikaa poimineet kun itse kävin asioilla. Katsotaan tuleeko niistä piirakka vai uppoavatko ne pikkuisiin suihin jo ennen sitä.

Tuovilanlahden uimarannasta

Leivontaa ja päivän muita touhuja

Aamulla puraisi leivontakärpänen niin minua kuin lapsiakin, joten aamupalan jälkeen suuntasimme Maaningan kirkonkylälle leivontatarvikeostoksille. Kaikilla oli tietysti erilaiset toiveet siitä mitä leivotaan. Mutta ei hätää, päätimme että leivotaan osa tänään ja jatketaan vaikka huomenna. Meidän lapset tykkäävät kovasti leipomisesta ja yleensä minun ei tarvitsekaan koskaan leipoa yksin...aina on joku kaveri. :) Tänään päädyimme leipomaan mokkapaloja ja lapsille tärkeintä oli saada valita koristeet.

Leivonnan jälkeen suuntasimme oman kylän kirppikselle, joka on aivan ihana! Se on kesän ajan auki joka päivä ja olemmekin käyneet siellä monta kertaa. Paljon on tehty löytöjä, eikä hinnatkaan päätä huimaa. Kirppikseltä suuntasimme vielä sataman Makasiinikahvilaan jäätelölle. Sekin on muuten auki jokaisena päivänä kesän ajan ja on todella käymisen arvoinen paikka! Uimarantakin löytyy satamasta, mutta tällä kertaa emme käyneet uimassa.

Aholan kirppis

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuovilanlahden satama

En varmasti koskaan kyllästy katselemaan tämän kylän kauneutta.

Kotiin on aina ihana tulla, olinpa sitten käymässä lähellä tai kaukana.

 

Kuten jo tuolla blogini esittelyssä olenkin maininnut niin tykkään sisustamisesta. Koska asuinpaikkamme on vanha koulu, niin minulle on tärkeää että sisustuksestamme löytyy myös siihen liittyviä juttuja. Ja nimenomaan juuri sellaisia, jotka ovat olleet käytössä kouluaikana. Niitä ei hirveästi ole, mutta ne mitä tänne on jäänyt niin olemme ottaneet käyttöön. Esimerkiksi vanhat penkit ja kaapit ovat mielestäni aivan ihania aarteita :) Ulkovarastosta löytyi pienen kaapin sisältä torso ja selvisi sattumalta, että se onkin noin 100 vuotta vanha! Se on ollut aikoinaan opetuskäytössä ja siirretty sitten pölyttymään ulkovarastoon. Se oli mielestämme niin hieno, että laitoimme sen salin nurkkaan kaapin päälle kaikkien nähtäville. Salimme on siis entinen liikuntasali ja siinä käytössä se meilläkin ensialkuun oli, mutta kun perhe viime kesänä kasvoi neljännellä lapsella niin päätimme tehdä siitä olohuoneen siihen asti, kunnes saamme remontin valmiiksi toisessa rakennuksessa. Toki lapset saavat siitä huolimatta käyttää puolapuita, köysiä, renkaita ja rekkitankoa. Pitäähän niistä sentään jotain iloa olla, vaikka sali olohuoneenamme onkin. :)

 Arkeen paluuta ja pihahommia

Meillä on palailtu taas arkeen, kun miehellä loppui kesäloma. Muutaman viikon päästä alkaa vanhimmalla lapsella ekaluokka ja sitä seuraavalla viikolla toisiksi vanhimmalla eskari. Mutta nautitaan siihen asti kesästä ja lämmöstä (kun sitä ainakin nyt riittää). Tänään puuhasteltiin aamupäivä lasten kanssa pihalla kukkia kastellen ja perunamaata kitkien. Tosin tuo jälkimmäinen taisi olla pelkästään äidin hommaa, kun lapset kiipeilivät sillä aikaa puussa. :) Niin ja tänään jäi meillä pienimmäisen vauva-aika auttamattomasti historiaan, kun hän lähti kävelemään! Eipä voisi olla äidin silmissä hellyttävämpää näkyä kuin iloinen pieni neiti, joka taapertaa eteenpäin ihan omin jaloin. :)

Palatakseni vielä tuohon pihalla puuhasteluun, niin olemme asuneet täällä melkein kolme vuotta ja pihapiiri on sinä aikana muuttunut melkoisesti käsissämme. Muuttaessamme tänne piha oli heinittynyt ja pajukot ja pensaat rehottivat siellä sun täällä. Olemme siistineet niitä hyvin rankalla kädellä. Puita on kaadettu paljon ja olen kaivellut uudestaan esiin ikivanhat kiveykset vanhemman rakennuksen sisäänkäyntien edestä. Pieni mansikkamaakin on saatu aikaiseksi ja tomaatit odottelevat kypsymistä varastorakennuksen seinustalla. Vietämme paljon aikaa pihalla koko perheen kanssa. Lapsilla on tilaa kirmata ja pelata vaikka jalkapalloa kentällä. On onni saada asua tällaisessa paikassa!

Ulkosauna lämpiää niin juhannuksena kuin joulunakin.

Tämä kaunis koulurakennus on otettu käyttöön vuonna 1893.

Tässä rakennus jota nyt remontoimme. Se on rakennettu vuonna 1915.

Kuva sisäpihan puolelta. Nämä rakennukset palvelivat koulukäytössä vuoteen 2012 asti.

 Tästä se alkaa!

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tehdä oman blogin! Ajatus asiasta on hautunut jo melkein vuoden, mutta viime kesänä syntynyt kuopuksemme on vienyt sen verran tämän kotiäidin aikaa, että omat jutut ovat jääneet aika paljon vähemmälle. Toki oman aikansa ottaa myös perheemme muut lapset, joista vanhin 7v. Vipinää ja vilskettä siis riittää tässä huushollissa aamusta iltaan! :)

Asuinpaikkana tämä kyläkoulu on mielestäni maailman ihanin. Meillä on kaksi rakennusta, joista uudempi on remontissa. Tarkoituksena on palauttaa mahdollisimman paljon esille alkuperäistä. Purkutyöt ovat ottaneet aikaa reilusti, kahdestaan kun mieheni kanssa sitä hommaa teemme. Ja jaloissa luonnollisesti pyörii neljä pientä lapsukaista. :) Mutta aikatauluja ei ole, emmekä niitä aio myöskään tehdä. Homma etenee ajallaan ja kiirettä ei ole, kun voimme kuitenkin asua toisessa rakennuksessa. Tosin sielläkin olemme sen verran kajonneet seinäpintoihin, että lastulevyt ovat saaneet kyytiä muutamasta kohdasta... Kyllä se hirsiseinä vaan kuuluu tällaisiin rakennuksiin, se on niin uskomattoman kaunis.

Tämä on rakennuksista vanhempi eli nykyinen asuinrakennuksemme.