Maailma uusin silmin

Kaikenlaista sitä kerkeääkin viikossa tapahtua...niin hyvää kuin huonoakin. Aloitetaan vaikka sitten niistä huonoista jutuista. Viime viikon maanantaista saakka olen kärsinyt päivittäin vatsakivusta, jota sitten ruvettiin selvittelemään labrakokeilla ja lääkärissäkin kävin. Verikokeista ei löytynyt mitään poikkeavaa ja lääkäri totesi minut tutkittuaan, että oireet viittavaat ruokatorven tulehdukseen. Voi olla kuulemma myös seurausta vatsataudista, joka meillä äskettäin jylläsi. Nyt sitten koitetaan saada tilanne rauhoittumaan lääkityksellä.

Kyllä harmittaa, kun kuntosaliohjelmakin on mennyt ihan pieleen kaikkien näiden sairasteluiden takia. Mutta en anna periksi. Ohjelma jatkuu kun olen saanut itseni siihen kuntoon, että salille lähteminen on oikeasti järkevää. Tosin nyt on hiukan muitakin rajoitteita hikiliikunnalle vielä torstaihin saakka. Sain nimittäin viime perjantaina oman äitienpäivälahjani, kun pääsin silmien laserleikkaukseen! Ja sen jälkeen on melkein viikon ajan kielletty raskas liikunta.

Olin leikkausta ennen koko viikon yllättävän rauhallinen, eikä minua edes jännittänyt. Jännitys tuli vasta siinä vaiheessa, kun lääkäri ennen leikkausta esitutkimuksessa kertoi hyvin tarkkaan mitä leikkauksessa tapahtuu. Siinä vaiheessa aloin miettimään, miksi ihmeessä kieltäydyin rauhoittavasta lääkkeestä jonka olisi aiemmin saanut... Lopulta itse leikkauksessa kaikki kävi kuitenkin niin nopeasti, että ei siinä kerennyt pelkäämään. Leikkauksesta siirryttiin suoraan hämärään huoneeseen, jossa lepäiltiin silmät kiinni. Välillä hoitaja kävi laittamassa silmätippoja ja lopuksi ohjeistamassa kuinka tästä eteenpäin. Sitten vielä lääkärin lopputarkastus ja kotiin.

En varmasti unohda koskaan sitä tunnetta, kun astuin ovesta ulos kadulle ja katsoin suoraan eteenpäin. Näin niin tarkasti kaikki talot ja niiden takana Kuopion sataman ja jopa järven takana olevien puiden ääriviivat! Silmät olivat aika valonherkät, joten täytyi käyttää aurinkolaseja. En näyttänyt varmaan kovin viisaalta, kun oli kuitenkin aika pilvinen päivä. Kävimme kotimatkalla vielä syömässä ja kaupassa. Voitte uskoa että tunsin oloni typeräksi kun kuljeksin kaupassakin aurinkolasit päässä! Ne kun ei olleet ihan pienimmästä päästä... Vaikka enemmän se oikeastaan nauratti. Kotiin päästyämme katselin ulos ikkunasta, tuttuja maisemia. Nyt ne piirtyivät silmissäni ihan järjettömän tarkkoina ja selkeinä. Tuli oikein sellainen pakahduttava tunne, että onko maailma oikeasti näin mielettömän kaunis?! Siirryin huoneesta toiseen ja ihastelin vain kaikkea sitä kauneutta.

On ihan käsittämätöntä, että nykyään pystytään tekemään tuollaisia leikkauksia. Ja että heti sen jälkeen näkö on niin mielettömän tarkka. Minulla ei edes ollut paljoa vahvuuksia silmälaseissa, joten voin vain kuvitella miten mahtavalle maailma näyttää niiden silmissä, joilla on ollut enemmän vahvuuksia. Tunnen oloni aivan äärettömän kiitolliseksi tästä lahjasta. Olen saanut jotain niin hienoa, että se tuntuu ihan ihmeeltä! Jos joku harkitsee silmien laserleikkaukseen menemistä niin voin ehdottomasti suositella!

Näillä on pärjätty leikkauksen jälkeen. Alemmat lasit olivat yökäytössä, ylemmissä vedin kauppakierroksen leikkauksen jälkeen. Ja tippoja on laitettava monta kertaa päivässä.

Vaikein osuus on minulle varmasti ollut se, että piti nukkua kolme yötä leikkauksen jälkeen aurinkolasit päässä, ettei vahingossakaan tule hieroneeksi silmiä. Eihän se mitään mukavaa ollut, vaikka laseissa oli hyvin taipuisat sangat. Silti ne tuntuivat aika epämukavilta. Mutta yllättävän vähän ne lopulta häiritsivät yöunta.

Äitienpäivä meillä meni ihan kotosalla. Ulkoitiin ja kahviteltiin. Sain ihanat kortit ja lahjat lapsilta. Matti oli hankkinut vielä ihanan pinkin ruukkuruusun minulle. Illalla kävi mummo ja ukki kylässä ja keiteltiin uudet kakkukahvit.

Omavaltaisella päätökselläni rouhin kakun päälle oikein reilusti suklaata! Nam.

Mummo ja ukki toivat kahville tullessaan minulle kauniin ruusun.

Sairastamista ja kevään tohinoita


Eipä ole kevät jatkunut pelkässä auringonpaisteessa pääsiäisen jälkeen. Meillä on sairastettu oikein kunnolla. Ensin saatiin flunssa ja tietysti jokainen vuorotellen sairastui. Hetki oltiin terveinä ja sitten meille rantautui mahatauti. Selma on edelleen sairaana, mutta onneksi pahin on tainnut kuitenkin jo mennä ohi. Sairastamisten välissä Matti oli työreissussa joten helpolla en päässyt silläkään viikolla. Aikamoisen puhki olen ollut siis viime aikoina, mutta tällä viikolla alkoi näyttää siltä että paistaa se aurinko taas meidänkin elämään! Oma energisyyskin on lisääntynyt siinä määrin, että olen jaksannut touhuta kotona entiseen malliin.

Viime viikon lauantaina kävimme Matin kanssa Pohjois-Savon Kylät Ry:n järjestämällä opintomatkalla Möhkössä. Tutustuimme siellä moneen ihanaan kohteeseen. Ensin kävimme syömässä Mantan Majatalossa, joka sijaitsi vanhassa kansakoulussa. Sieltä siirryimme Möhkön ruukille, jossa saimme oppaan johdolla tutustua ruukin näyttelyihin. Matka jatkui edelleen kohti Öykkösenvaaran sotahistoriallista aluetta, jossa myös oli opas mukana. Seuraavaksi linja-auto vei meidät kahville Savottakahvila Möhkön Mantalle, joka oli tehty rannalle nostettuun Manta-laivaan. Kahvilta matkamme eteni vielä Ilomantsiin Parppeinvaaralle, jossa meillä oli Runonlaulajan pirtissä opastettu kierros, sekä kantelemusiikkituokio. Samassa pihapiirissä oli Luontopirtti Mesikkä, jossa kävimme vielä katselemassa täytettyjä eläimiä. Reissulla oli siis hurjasti nähtävää ja kuultavaa. Kaikkea sitä sitten yhdessä sulateltiin kotimatkalla ja vielä kotonakin seuraavina päivinä.

Möhkön ruukki

Lastenhuoneessa oli aivan ihastuttava sänky!

Sisustus lastenhuoneessa oli kaiken kaikkiaan todella suloinen

Ruukissa oli paljon kauniita yksityiskohtia kuvattavaksi

Vappua vietimme kotosalla. Paistoimme munkkeja ja lapset koristelivat paikkoja serpentiinillä ja ilmapalloilla. Vappupäivänä kävimme nuorisoseurantalolla Vappukahvilassa ja sen jälkeen suuntasimme Korkeakoskelle katsomaan millaiset kuohut siellä on. Vielä oli lunta aika paljon, joten ei ollut vielä koski komeimmillaan.

Korkeakosken kuohut vappupäivänä

Oikeastaan melko paljon on kerennyt tapahtua pääsiäisen jälkeen vaikka olemmekin sairastaneet oikein urakalla. Lumet on sulaneet nyt niin paljon, että tällä viikolla on päästy haravoimaan pihaa. Välillä olen pitänyt puotia auki ja ilokseni olen huomannut kävijämäärän vilkastuvan! Nyt toukokuussa puoti on auki tiistaisin ja perjantaisin klo 12-16 ja lauantaisin sekä sunnuntaisin klo 12-14. Muut päivät olen tarkoituksella rauhoittanut niin, että voin viedä lapsia harrastuksiin jotka jatkuvat vielä tämän kuun loppuun. Kesäkuussa todennäköisesti aukioloihin tulee sitten enemmän muutosta, kun voin pitää puotia auki vähän "vapaammin". Lapset ovat kuitenkin kesälomalla ja suurin osa harrastuksistakin on kesätauolla.

Puodin herkkuhylly sai täydennystä näistä ihanista kahveista, makeisista ja teestä!

Yksi tämän viikon mukavimmista uutisista on se, että minusta tulee "kesäleipuri"! Tuovilanlahden satamassa on Makasiinikahvila, joka on avoinna kesäkuusta elokuulle joka päivä. Sinne siis alan leipomaan herkkuja, niin suolaista kuin makeaa. Yhteensä meitä leipureita on kolme. Olen kovasti innoissani tästä jutusta, koska leipominen ehdottomasti yksi suurista intohimoistani! Tuo urakka toki tietää aamuisin aikaista heräämistä, mutta se ei ole ongelma. Tällä viikolla suunnittelimme myös Kalapuron työvuoroja ja itse olen töissä jo avajaispäivänä eli 5.6. Sitäkin odotan mielenkiinnolla. Tänään olimme laittamassa vielä sisustusta kuntoon ja täytyy sanoa, että olemme porukalla tehneet aivan loistotyötä! Voin suositella siellä käymistä ihan jokaiselle. Paikka on tosiaan näkemisen arvoinen! Se henkii vanhaa aikaa jokaista nurkkaa myöten ja kokonaisuus on todella onnistunut ja kaunis.

Kuten jo aiemmin mainitsinkin niin tällä viikolla olen jaksanut touhuta taas huushollissa entiseen tapaan. Verhot on vaihdettu joka huoneeseen, paitsi salissa on vielä muutamaan ikkunaan vaihtamatta. Isoimpiin ikkunoihin tarvitsee nimittäin tikkaat ja siihen otan mielelläni Matin aina avuksi. Melkoisen korkean jakkaran toki tarvitsee muihinkin ikkunoihin, mutta niistä selviän yksinkin.

Makuuhuoneemme uusi ilme syntyi pelkällä verhojen vaihdolla

Nyt annetaan kevään tulvia kotiin täydeltä laidalta ja siitä johtuen ostin myös kuistin ovien pieliin orvokkiamppelit, joista on tullut jo ihan perinne. Joka kevät ostan siihen orvokit ja niin myös tänä vuonna. Tällä kertaa värien valinnassa olivat apuna Selma ja Eljas. Tämän kesän värit ovat violetti-valkoisenkirjavat. Kovasti sai valitsemamme orvokit kehuja kotijoukoilta. Oma mielikin piristyi kertaheitolla, sieltä se kesä on tulossa!!

Kevät ja orvokit!