Takaisin arkeen

Ei ne leipomishommat ihan siihen viime sunnuntaihin sitten loppuneetkaan...Olen nimittäin sen jälkeen öisin unissani leiponut! Milloin on mikäkin taikina vatkautumassa ja jos jonkin näköistä leivonnaista on tiskissä ollut... No, onneksi tämä oikeastaan vain naurattaa minua. Eiköhän ne unet tästä tasoitu ja alkaa näkymään öisin muutakin kuin vatkaimia ja taikinoita.

Kesällä jäi oma huusholli vaille parempaa huolenpitoa, joten viikko on mennyt paikkoja laitellessa ja siistiessä. Se on tuntunut hurjan mukavalle! Olen nauttinut siivouksesta ja siitä, että saan paikat järjestykseen. Esimerkiksi vaatekaapit on koluttu läpi ja kirppistavaroita on laitettu myyntiin niin puodin kirppikselle kuin facebookin kirppikselle. En ollutkaan aikoihin käynyt facebookin kirppiksellä, mutta samalla kun laittelin omia tavaroita sinne myyntiin niin tein pari tosi kivaa löytöä itselle. Hauskin löytö oli palasokeriottimet jotka näyttävät tosi vanhoilta, mutta en oikeasti tiedä minkä ikäiset ne ovat. Ne ovat minusta ihan mielettömän kauniit ja nyt ne roikkuvatkin keittiössä pienessä hyllyssä näkyvillä. Ja tulevat varmasti myös käyttöön. Toinen aivan ihana löytö oli Arabian Koko-muki ruusukuvioinnilla. Värit ovat niin kovin minun mieleeni, että takuulla hörpin siitä usein kahvia.

Kuppi on melko iso, joten se soveltuu mainiosti kahvin juontiin.

Nämä olivat ihan huippulöytö!

Tällä viikolla astui arki kuvioihin ihan toden teolla. Matilla loppui maanantaina kesäloma ja Siirillä ja Hilmalla alkoi koulu torstaina. Kotonakin on ollut pientä totuttelua taas tilanteeseen, kun pienimmät ovat minun kanssani kotona. Minulle suurin muutos taitaa olla se, että on paljon hiljaisempaa... Tytöt odottivat jo koulun alkua ja totta puhuen taisin sitä odottaa minäkin. Aikamoista meteliä ja riitelyä oli välillä, kun tekemisen puute iski lapsille. Erityisesti isommat intoutuivat tappelemaan kun ei ollut muuta tekemistä. Mutta kukapa sitä nyt jaksaisi loputtomiin lomailla. Tavallinen arki kouluineen, harrastuksineen ja töineen on ihan tervetullut ainakin meidän huusholliimme.

Tiistaina kävimme koko perheen voimin mansikkapellolla poimimassa mansikat talveksi. Hienosti jaksoivat lapsetkin olla ja isommista oli kovasti apua. Pienimmät keskittyivät enemmän noiden punaisten herkkujen maisteluun... Kotona piti sitten tietysti leipoa mansikkakakku ja tehtiinpä vielä rahkaa ja kiisseliäkin. Kyllä maistui mansikkaherkut kaikille!

Olen kerennyt näkemään rakkaita ystäviäkin ja vaihtamaan kuulumisia. Miten ihanaa on ollut purkaa omia ajatuksia ja tuntoja ja ennen kaikkea kuulla mitä ystäville kuuluu! Kesän aikana kerkesi tapahtumaan paljon puolin ja toisin ja juttua olisi riittänyt vaikka kuinka paljon. Olen päässyt salille ja lenkille ja tajusin miten paljon olenkaan kaivannut säännöllistä liikuntaa. Kesä meni niin, että salilla kävin silloin tällöin kun kerkesin ja jaksoin. Syksy on siitäkin tervetullut, että liikuntaharrastuksiin on taas aikaa ja tärkeimpänä tietysti se, että kerkeää oikeasti pitämään myös huolta itsestään.

Huomisen suunnitelmiin kuuluu aamulla leipominen, kun lupasin tehdä pullat pariin kokoukseen, jotka ovat Kalapurolla ja Nuorisoseuran talolla. Näitä leipomisjuttuja silloin tällöin tulee ja mielelläni autan niissä. Tässä alkusyksyn aikana niitä on lähes joka viikonloppu, mutta sitten rauhoittuu. Huomisaamun leivonnan jälkeen onkin sitten puoti auki muutaman tunnin ja sen jälkeen ajattelin käydä salilla. Loppupäivä on varmasti puuhastelua perheen kanssa ja pienten koululaisten uudet koulukirjat täytyy päällystää. Sitten toivotellaankin uusi viikko tervetulleeksi ja katsellaan mitä kivaa se tuo tullessaan!

Vihdoinkin taas täällä!

Ihanaa, tätä olen niin kaivannut, ikiomaa blogiani! Voi kun olisi niin paljon kerrottavaa... Edellisestä kerrasta onkin tosi reilusti aikaa. Silloin kerroin kesäleipurihommistani ja ne jatkuivat hyvin samanlaisina aina tähän päivään saakka. Tai oikeastaan kyllä matkan varrella vauhti vain kiihtyi. Aamuisin oli herätys kuuden maissa ja suoraan leipomaan. Käsistäni lähti kesän aikana kahvilaan satoja leivoksia ja joka ikinen oli itsetehty alusta loppuun saakka. Viimeiset leipomukset paistuivat tänä aamuna, koska tänään oli viimeinen kahvilan aukiolopäivä tälle kesälle. Leivonnaiset myytiin viimeistä palasta myöten.

Tässä osa viimeisen aamun leipomuksista: minttusuklaajuustokakkua, päärynä-kinuskijuustokakkua ja persikka-sitruunarahkatorttua.

Ei ehkä ole helpoin pesti herätä joka aamu koko kesän ajan leipomaan, etenkään kun kaikki tapahtuu vapaaehtoisesti, ilman rahallista palkkaa. Minulle ei kuitenkaan missään vaihessa tullut tunnetta, että haluaisin lopettaa leipomisen tai että nyt riittää. Kun on mukana hommassa koko sydämellään niin se on tärkeintä. En myöskään missään vaiheessa erityisesti odottanut, että tulisi elokuu ja kahvila menisi kiinni. Toki tuossa heinä-elokuun vaihteessa alkoi tuntua kropassa joka aamuinen herätys ja iltaisin tunsin itseni tosi väsyneeksi. Tänään on olo ollut hiukan haikea kun leivonnat loppuu, mutta nyt on oikeasti varmasti hyvä hetki hengähtää ja levätä. Koko kesä on paahdettu täysillä ja hommia riitti aamusta iltaan, joten pieni lepo on tervetullutta.

Ilman koheltamista ei kesän leipomisista selvitty. Toisen leipurin kanssa yhdessä nauroimme, kun kerroimme toisillemme mitä kaikkea keittiössä kerkesi tapahtumaan. Näin viimeisen päivän kunniaksi alkoi sitten välineistökin hajoamaan, kun sähkövatkain lakkasi toimimasta (itse asiassa jo toinen tänä kesänä) ja sain pari nuolijaa katkaistua kuorrutteita sekoittaessa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Loppuun asti selvittiin ja kaikki leivonnaiset tuli valmiiksi.

Erilaisia suklaakakkuja oli kiva kokeilla!

Omena-kanelikierrepullat

Jos pitäisi valita oma suosikki leivonnaisista niin sanoisin että kaikenlaiset juustokakut! Niiden tekemisessä vain mielikuvitus on rajana. Tässä kuvia joistakin kakuista joita kesän aikana tein:

Leipomishommassa oli monta mukavaa asiaa. Sain käyttää luovuutta, kekseliäisyyttä, kehittää ja kartuttaa taitojani, kokeilla ja oppia uutta. Oli oikeastaan aika hauska herätä aamulla ja päättää siinä hetkessä mitä tekee mieli leipoa. Ja sitten vaan tuumasta toimeen. Sain kesän aikana roppakaupalla lisää itseluottamusta jauhopeukalona. Olen ammentanut tästä kaikesta valtavasti voimaa ja ajatukset tulevaisuuden suhteen ovat kirkastuneet. Tiedän, että pystyn vaikka mihin kun on luja tahto ja tiukka päämäärä. Kiitollisin mielin jatkan nyt eteenpäin.

Mansikka-sitruunaleivokset

Kesän aikana kotimme on mylläytynyt aivan uuteen kuosiin ja puotinikin on kokenut muutosta. Näiden juttujen tiimoilta ajattelinkin, että taitaa olla paikallaan uusi kierros kodissamme jossain vaiheessa. Blogin kirjoittamisen aloittaessanihan esittelin kotimme huone huoneelta, mutta nyt olisi todella päivityksen aika. Lisää hirsiseinää on kesän aikana kaiveltu esille ja huonejärjestykset ovat muuttuneet, joten täällä on nyt hyvin erinäköistä.

Puoti on tosiaan kokenut muutoksia pienen laajennuksen myötä ja sielläkin on järjestys aika lailla muuttunut. Myyntiski siirtyi seuraavaan huoneeseen ja sen tilalle laitan pienen pöydän, sekä vaaterekin. Tarkoituksena on laittaa siihen pieni kirppisnurkkaus. Meillä oli koko kesän ajan tässä Tuovilanlahden kylän kirppiksellä myyntipöytä, mutta tavaraa oli myyntiin niin tuhottomasti että kaikkea ei millään keretty myydä. Ajattelin, että pieni nurkkaus kirppistavaroille liikenee puotini tiloistakin. Lisäksi ajatuksissa on ollut, että siihen samaan tilaan laittaisin pari tuolia ja pöydän, jossa voisi kahvitella. Meinasin nimittäin että pitäisin vaikka kerran tai pari viikossa puodissani päivän, jolloin keitän kahvit Metkatuotteen herkullisista kahveista. Miltäpä kuulostaisi hetki vaikkapa vanilja-toffeekahvikupposen ääressä? Ja mikäpä etten voisi leipoa siihen kaveriksi vaikka pullatkin. Tällaisia olen siis mietiskellyt, mutta en ole vielä päättänyt mitään varmaksi. Ehkä tässä nyt tosiaan hetken hengähdän kesän töistä ja mietin sitten uudelleen. Ja enköhän palaa tänne blogin pariinkin taas hyvinkin pikapuoliin!

Lapset ovat kesän aikana poimineet minulle monet kukkakimput ja kaikki on laitettu maljakoihin ilahduttamaan meitä.