Pihasaunan lämmössä

Ajattelin, että näin lauantain lähestyessä on vihdoin ja viimein aika poiketa pihasaunallemme. Oikeastaan tuo sauna oli meille lopulta melkoinen yllätys. Nimittäin silloin, kun kävimme katsomassa tätä Tuovilanlahden koulua ostoaikeissa, niin meille sanottiin että tuolla pusikoiden keskellä on sauna, mutta se on purkukunnossa. No, siihen uskoon me jäimme, emmekä käyneet sitä edes katsomassa. Muuttopäivänä minun isäni sitten käväisi saunalla ja kertoi, että hänen nähdäkseen sauna on aivan käyttökelpoinen. Lattiassa oli uuden näköiset puuritilät ja nurkassa oleva kiuas myöskin melko uuden näköinen. Tämä oli meille melkoinen yllätys, mutta erittäin mukava sellainen! Sen jälkeen onkin sitten pihasaunan piipusta tuprunnut savu melkoisen monta kertaa.

Ympäristöä on siistitty muuton jälkeen todella paljon. Saunalta asuinrakennukselle asti kasvoi pitkä heinikko, sekä pajukkoa ja pensaita. Niitä on pikku hiljaa otettu aina vain vähemmäksi ja nyt niiden määrä alkaa olla mielestämme sopiva.

Saunan eteisestä pääsee pukuhuoneeseen sekä tietysti saunan puolelle. Emme ole tehneet rakennuksen sisätiloille mitään muuta kuin hiukan sisustaneet (naulakot, matot, verhot).

Ompelin itse verhot pukuhuoneeseen, eteiseen ja saunaan.

Lauteet ovat niin pitkät, että sovimme koko perhe helposti yhdessä niille. Onpa joku vitsaillut silläkin, että vielä sopisi monta lasta rivin jatkeeksi noille lauteille. Silloin tällöin perheen pienin pääsee ilakoimaan vannaan. Enemmän kyllä taitaa kiinnostaa ihan tavalliset pesuvadit, kun niistäkin saa mukavasti vettä roiskuteltua ympäriinsä.

Tässä saunassa olen muuten ehdottomasti saanut elämäni makeimmat löylyt! Ja sitä tunnelmaa ei voita mikään, kun talvipakkasella hipsutellaan tuonne saunalle koko perhe jonossa saunatakit päällä. Lumihangen keskellä kiemurtelee polku, tähtitaivas loistaa yllä. Saunan portaalla loistaa lyhty ja ikkunoissa kutsuva valo. Oven auetessa sisältä tulvahtaa lempeä lämpö ja tuttu pihasaunan tuoksu. Vaikka toisaalta on myös vertaansa vailla ne kesäiset saunareissut, kun jälleen kerran jonossa kävellään kohti pihasaunan leppeitä löylyjä. Koivunlehdet kahisevat ihanasti kevyessä kesäillan tuulessa, linnut pitävät konserttiaan ja kesäinen luonto on kauneimmillaan. Juuri tällaiset saunareissut ovat niitä mieleenpainuvimpia. Niissä hetkissä on jotain, mitä ei voi selittää. Se täytyy kokea.

Valokuvaamista ja juhlien järjestelyä

Kävin jokin aika sitten tien toisella puolella olevalla pellolla ottamassa kuvia rakennuksistamme. Ajatus oli oikeastaan Matin ja se tuli siitä, kun joskus 1950-luvulla on otettu kuva juuri tuolta pellolta ja siinä näkyy samat rakennukset. Ajatuksena oli siis ottaa samanlainen kuva, päivitetty versio. Komeat on rakennukset edelleen. Pitää ottaa uusia kuvia sitten, kun puista on kaikki lehdet tippuneet niin rakennukset näkyvät paremmin.

Sielläpä se työmaa on noiden seinien sisällä. Tarkoitus olisi parin viikon päästä saada hommia taas eteenpäin, kun Matti on lomalla muutaman viikon. Siitä se remontti pikku hiljaa etenee, mutta aikaahan se vielä vie. Vaan eipä tässä kiirettä olekaan. Parempi on tällaiselle remontille antaakin aikaa, ettei pilaa mitään kiireellä. Ja turha on repiä asiasta stressiä, kun tietää että pienten lasten kanssa ei pysty mahdottomiin venymään.

Kyllä syksy on vaan niin kaunista aikaa... Maisema on ihanan keltainen ja siellä täällä punaista. Minusta syksy on tuntunut nyt jotenkin erityisen kivalta. Ehkä siksi, että on tapahtunut niin monta mukavaa asiaa, jotka tuovat vielä puolestaan lisää kivoja juttuja. Ainakin luulen ja uskon niin!

Vaahtera on saanut upeat syysvärit ja se onkin ehdoton suosikkini pihamme puista syksyllä.

Meillä on menossa valmistelut lauantaina pidettäviin lasten synttärijuhliin. Eljas täyttää 4 vuotta ja Hilma 6 vuotta ja pidämme juhlat isovanhemmille, sekä kummeille yhtä aikaa. Tänä aamuna aloin leipomaan kakkupohjia ja sain kuin sainkin ensimmäisen pohjan pilalle... Seuraava onnistui sitten jo oikein mallikkaasti. Leivonta jatkuu vielä huomenna ja perjantaina. Onneksi aloitin valmistelut ajoissa, ettei kaikki jää viimetippaan niin kuin yleensä... Tosin täytyypä sanoa, että jos viimetippaa ei olisi niin aika moni homma jäisi tekemättä! Mutta innolla siis odotetaan synttärijuhlia ja ihania vieraita. Juhlien järjestäminen on oikeastaan aika mukavaa puuhaa, vaikka joskus leipomukset eivät onnistukaan ihan niin kuin itse haluaisi. Ehkä sitä on toisinaan vain turhan tarkka lopputuloksesta. Mutta minkäs teet, kun minulle on tärkeää että leipomukset näyttävät ja maistuvat hyvältä! No, viikko jatkuu tästä siis arkisten touhujen lisäksi juhlia järjestellen. Katsotaan sitten lauantaina mitä olen saanut aikaiseksi.

Ylläri Humulta ja syyssiivousta

Ihan ensiksi on kerrottava, mitä Humu teki viimeisenä hoitopäivänään meillä... Olin Selman kanssa hakemassa Eljasta kerhosta, joten ketään ei jäänyt kotiin. Laitoin Humun salin eteiseen ja ovet kiinni. Ajattelin, että se varmasti siellä hetken pärjää kun oli kaikki yötkin siellä niin nätisti nukkunut. No, tulimme kotiin ja ensimmäiseksi oli tarkoitus päästää Humu pois eteisestä. Aukaisin oven ja sain todeta, että Humu oli järjestänyt meille pienen yllätyksen! Se oli saanut oven auki kuistille ja ottanut sieltä riepoteltavaksi krysanteemin. Voin kertoa, että se oli silputtu melkoisen pieniksi paloiksi eteisen ja kuistin lattialle. Ja ihmettelen, miten sen kokoisesta ruukusta voi tulla niin paljon multaa! Sitä oli joka paikassa. Humun petipaikka oli mullalla kuorrutettu, samoin lelut. Itse syyllinen makoili kuistin lattialla ja järsi tyytyväisenä tyhjää kukkapurkkia. Minut nähdessään se vilkaisi olkansa yli ja purkin pureskelu loppui siihen. Lähdin hakemaan kameraa, mutta enhän minä siihen hätään sitä löytänyt. Onneksi sentään puhelin sattui käden ulottuville, että sain sillä kuvan. Oli se nimittäin sellainen näky, että se oli saatava talteen. Kun menin takaisin eteiseen niin Humu oli siirtynyt hyvin sievästi istumaan kuistin parioven taakse niin, että näin koirasta vain puolet. Varovasti se sieltä katseli, että mitähän seuraavaksi tapahtuu. Minua alkoi naurattaa koko tilanne. Harmittihan se silputtu krysanteemi vähän, mutta onneksi tuo pikku "hortonomi" oli valinnut sentään sen kukan, mikä oli ennestään jo saanut vähän siipeensä! Humu ei ilmoittautunut vapaaehtoiseksi siivoojaksi, joten ei auttanut kuin tarttua itse imurin ja mopin varteen. Mutta tulipahan puhdasta!

Kissatkin viihtyvät taas sisällä, kun Humu ei ole enää meillä.

Tässä viikossa on ollut ihan riittämiin haastetta, kun Matti oli työreissussa pari päivää. Arjen pyörittäminen yksin neljän lapsen kanssa ei ole maailman helpointa, mutta hyvin selvittiin taas. Haasteellisinta on ehkä pystyä pitämään kiinni aikatauluista, erityisesti silloin jos se on tiukka. Tarkoituksella koitan pitää pientä liikkumavaraa siinä silloin, kun olen itsekseen lasten kanssa. Yllätyksiltä ei voi aina välttyä ja silloin on hyvä, kun ei ole tulenpalava kiire. Arki on opettanut senkin, että johonkin lähtiessä kannattaa sanoa hyvissä ajoin lapsille, että kohta lähdetään. Siitäkin huolimatta usein meinaa tulla kiire...

Tuoksuherne jaksaa vielä kukkia

Viikkoon on tähän mennessä sopinut mm. vanhempainiltaa, perhekerhoilua ja lasten harrastuksia. Tietysti myös tavalliset ulkoilut pihatouhuineen ja kotityöt ovat olleet osana päivien ohjelmaa. Siivouspäiväkin pidettiin ja Eljas oli erityisen innoissaan, kun kuuli että hän saa myös pestä lattioita. Sitten vain tuumasta toimeen ja puunattiin kerralla koko huusholli. Lopuksi laitettiin salin lattiaan ihanat, värikkäät räsymatot. Rakastan räsymattoja, enkä muita haluaisi oikeastaan kodissamme käyttääkään. Löysin tällä viikolla nettikirppikseltä muutaman kivan, hyväkuntoisen maton ja olen tosi tyytyväinen ostoksiini.

Tämä matto on yksi uusista hankinnoistani.

Viikonloppuna olisi tarkoitus käydä vähän touhuilemassa Kalapurolla ja lenkkeillä ystävän kanssa. Ja tietysti olla perheen kanssa, kun tällä viikolla koko porukan yhteinen aika on ollut melko vähissä. Toivotaan, että ihanan aurinkoinen syyssää jatkuu myös loppuviikon.

Voihan Humu!

Huh huh. Onpa ollut viikko. Olen tullut erittäin vakuuttuneeksi siitä, että emme ole ihan hetkeen ottamassa omaa koiranpentua! Ensinnäkään ei ole yksinkertaisesti aikaa. Neljä lasta huolehtivat siitä, että äiti pysyy kiireisenä ja koiranpentu vaatisi myös paljon aikaa ja huolenpitoa. Ja kun on jo ennestään yksi koira ja kolme kissaa, niin tällä viikolla olen saanut toimia myös erotuomarin roolissa. Pipsa-koira kokee ilmeisesti, että Humu tulee pahasti hänen reviirilleen ja alkaa sananmukaisesti räkyttämään, kun Humu tulee liian lähelle. Ja Humu tietysti haukkuu takaisin, tuloksena välillä korvia huumaava räkytyskonsertti... Vaikka kylläpä tässä yhtenä päivänä nauratti, kun tuo räkytys oli kiivaimmillaan ja kun menin paikalle, niin se loppui kuin seinään! Molemmat koirat tuijottivat minua jotenkin syyllisen näköisinä ja sitten käänsivät päänsä sivulle, ihan kuin ajatellen "Ei me ainakaan sitä meteliä täällä pidetty"...

Pihalla aarteita etsimässä

Humun iltavillit

 Humun hampaissa on saaneet kyytiä niin lasten lelut kuin kengätkin. Onpa se muutamat housunlahkeetkin purrut rei'ille ja ulkoportaiden pielessä oleva tuija on kaluttu lähestulkoon kokonaan. Talon nurkalle se kaivoi kuopan ja välillä se ottaa ruokakuppinsa hampaisiin ravistaen sitä samalla, jolloin pöperöt lentävät pitkin lattioita. Mutta kun vahtimaan en jouda ihan joka sekunti tuon pikku veijarin touhuja, niin on sanomattakin selvää, että myös tuhoa ja sotkua syntyy. Harmittaahan se vähän, mutta en osaa olla kovin vihainenkaan. Ja kun Humu katsoo minua ystävällisillä, iloisilla silmillään häntä heiluen niin sydämeni sulaa.

Oikeastaan Humu tuntuu olevan välillä kuin pikkulapsi. Silloin kun on hiljaista, on syytä mennä katsomaan mitä se oikein puuhailee. Viime päivinä sillä on tullut tavaksi mennä saliin sohvan suojiin järsimään lasten käsinukkea. Ja kun huomaan asian, se säntää pakoon käsinukke suussaan ja pakoreitti on aina sama! Sohvan takaa kurvaten ovelle ja jossain vaiheessa se tiputtaa aarteen suustaan. Uskokaa tai älkää, minulle tulee varmaan ikävä tuota pientä konnuuksien tekijää. Onneksi se ei kuitenkaan lähde kauas. Ja varmasti se tulee meille myös uudelleen hoitoon, tekemään uusia konnuksia...

Kuulumisia viikon ajalta

Viikko on vierähtänyt edellisestä postauksestani. Aikamoista huisketta on ollut, niin hyvässä kuin pahassa. Jos nyt ensin niitä kurjempia asioita kerron, niin sain liikuntaharrastuksessa revähdysvamman. Se menikin sitten sen verran kivuliaaksi että oli lääkärissäkin käytävä, mutta ehkä tämä tästä alkaa pikku hiljaa paranemaan. Nyt kun vaan malttaisin sitten odottaa rauhassa! Kärsivällisyys ei nimittäin ole hyveeni. Jumppaan ei ole varmasti mitään asiaa ensi maanantaina, saa nähdä onko vielä seuraavanakaan. Ärsyttää, mutta samalla täytyy ajatella niin, että onneksi ei ole kyse kuitenkaan mistään vakavammasta.

No, onneksi tässä viikon aikana on tapahtunut mukaviakin asioita. Sunnuntaina saimme Humu-koiran hoitoon ja voi hyvänen aika sentään, mikä höseltäjä se on! Se viihtyy tosi paljon ulkona ja jos se saisi valita, niin olisi siellä varmasti ympäri vuorokauden. Yllätyksekseni se nukkuu yöt tosi nätisti ja alkaa vinkumaan aamulla vasta kuuden ja seitsemän välillä. Oikeastaan on ollut tosi virkistävää lähteä siihen aikaan ulos pienelle kävelylle Humun kanssa, kun on mukavan kirpakka syysaamu ja aurinko paistaa.

Humu nauttii syysauringosta ja ulkoilmasta

Viime sunnuntain Party Lite-kynttiläkutsut olivat ihanat. Tuli tilattua tuoksukynttilöitä, joiden tuoksut olivat Mausteinen kurpitsa, Kypsät omenat ja Lumous. Tuo Lumous on Halloween-tuoksu ja siinä on mukana ripaus lakritsia. Aivan uskomattoman ihana tuoksu. Se nimensä mukaisesti todellakin lumosi minut! Tilauslistaan päätyi myös Vaahteranlehti-somiste, joka sopii mainiosti tähän syysaikaan ja nyt en malttaisi odottaa, että saan sen. Paikkakin somisteelle on jo mietitty. Varasin itselleni samalla seuraavat kutsut joulukuun alkuun ja odotan jo innolla niitä! Ihanaa pitää jouluiset kutsut glögeineen ja piparkakkuineen. No, eipä mennä siihen vielä sen enempää vaikka jouluihminen olenkin. :)

Sain nämä herkullisen väriset kukat Party Lite-esittelijältä, Pirjolta.

Kutsuilla tarjottiin mm. mutakakkua, joka koristeltiin tomusokerilla ja vaahtokarkeilla.

Tänään on ollut siitä erityinen päivä, että on syntymäpäiväni. Kakunkin leivoin, kun meillä on tapana että kaikkien synttäreille leivotaan aina kakku. Sillä tavoin saadaan edes hiukan juhlan tuntua päivään, vaikka muuten ei juhlittaisikaan. Kakun pohjaan laitoin tuhdisti tummaa kaakaojauhetta ja täytteenä on mansikkahilloa ja kermarahkaa. Kuorrutteeksi myös kermarahkaa ja sen päälle ripottelin mansikkajogurttisuklaata. Täytyy sanoa, että tällä kertaa onnistuin yli odotusten ja kakusta tuli tismalleen makuni mukainen. Lapset ovat joskus kranttuja täytekakun suhteen, mutta tällä kertaa se
maistui ihan kaikille.

Humua ja touhottamista

Minun on pitänyt jo edellisinä iltoina päivittää blogiani, mutta ei ole ollut yksinkertaisesti aikaa. Välillä tuntuu, että saisi olla enemmän tunteja vuorokaudessa että kerkeäisi tekemään kaiken mitä haluaa! Viikko on siis ollut taas touhua täynnä. Maanantaina alkoi odotettu jumppakausi. Olipa mukavaa käydä pitkästä aikaa ohjatulla jumppatunnilla. Tunti oli nimeltään Body Fitness ja hyvin monipuolisesti sai vartalo liikettä. Ja oli muuten lihakset kipeinä seuraavana aamuna! Mutta ei se mitään, tästä jatketaan. :)

Tiistaina saatiin hoitoon isäni ja hänen vaimonsa pikkuinen Humu-koira. Se on 3kk vanha ja rodultaan harmaa norjanhirvikoira. On kyllä tosi suloinen tapaus! Lapset oli innoissaan kun Humu tuli meille hoitoon päiväksi. Voi mikä touhottaja se on... Tavarat vaihtavat paikkaa lennossa, kun Humu niitä kantaa ja siirtelee paikasta toiseen. Myös tänä aamuna se tuli meille hoitoon, kun kotiväki lähti niin aikaisin töihin, että olisi pikku rassulle tullut pitkä päivä yksin kotona. Tein Eljaksen kanssa aamupäivällä ulkona puuhommia ja Humu oli kaverina meille...pureskeli oksanpätkiä ja pötkötteli välillä auringonpaisteessa. Meidän Pipsa-koira on välillä mahdottoman mustasukkainen, kun silittelen Humua tai jos se kulkee perässäni. Pipsa on välittömästi myös siinä vieressä ja änkeää itsensä väliin, mutta varmasti ajan kanssa sekin tottuu Humuun ja osaa rauhoittua.

Tuo pikkuinen karvakuono muuten tulee meille ensi sunnuntaina viikoksi hoitoon!

Ai niin, omenasosettakin sain keitettyä omenoista, joita kävimme viime lauantaina poimimassa. Ja voi että tuli hyvää, vaikka itse sanonkin. Lenkilläkin olen kerennyt viikolla käymään ihanan ystävän kanssa ja kyllä hyvin ajatukset tuulettuu, kun pääsee hetkeksi pois kotiasioista. Tämän illan lenkkeily tapahtuikin yhdessä Hilman kanssa, pyöräillen. Vauhti ei päätä huimannut, mutta pääasia että pikku neiti oli onnellinen kun pääsi pyörälenkille kahdestaan äidin kanssa.

Tilasin äskettäin Avotakka-lehden ja ensimmäinen numero kolahti postilaatikkoon. Vielä en ole kerennyt sitä lukemaan, mutta mielenkiinnolla odotan mitä lehti pitää sisällään. Kannen perusteella ehkä hienoinen pettymys, mutta katsotaan... Eihän sitä tiedä millaisen inspiraation lehdestä vielä saakaan! ;)

Sunnuntaina olisi klo 14 Party Lite-kynttiläkutsut täällä meillä kotona ja odotan innolla niitä! Ihan uusia juttuja ja tuoksuja kynttilöissä. Kaikki ystävät ja tuttavat ovat tervetulleita katselemaan mitä ihanaa meille esitellään ja siinä sivussa tietysti kahvitellaan pienten herkkujen kera. Niin ja vaihdetaan kuulumiset puolin ja toisin! :) Myös lapset ovat tervetulleita!

Katsotaanpa mitä muuta kivaa viikonloppu tuo tullessaan. Toivottavasti kerkeäisin päivittämään blogiani hiukan tiuhemmin. Olisi niin kiva kertoa tarkemmin mitä viikon aikana meillä aina tapahtuu. 

Eväsretkellä ja metsäpolulla

Viimeinkin sain muutettua blogini ulkoasua, kuten varmaan huomaatte. Valmiista vaihtoehdoista ei lopulta oikein mikään miellyttänyt tarpeeksi minun silmääni, joten päädyin laittamaan taustan itseottamastani kuvasta. Hirsiseinä taustana on juuri sopiva minun blogiini. Vaihdan sen sitten joskus jos kyllästyn tai löydän paremman taustan. :)

Aurinko helli meitä paisteellaan koko päivän. Siiri lähti aamulla leirille ja minä jäin muiden lasten kanssa kotiin. Aamuhommien jälkeen lähdimme ulkoilemaan ja teimme pienen eväsretken omassa pihassa. Tarkoitus oli lähteä metsikön reunaan, mutta nurmikko ja heinikko oli niin mahdottoman märkää, että totesimme piharakennuksen rappusten olevan kelvollinen paikka syödä eväitä. Ja siihen paistoi niin mukavasti aurinkokin. Eväinä meillä oli erilaisia voileipiä, mehua sekä marenkeja ja kanelikeksejä. Niin ja äidille iso kuppi kahvia. Voi miten hyvälle eväät maistuivat ulkoilmassa! Keksitkin maistuivat jotenkin tavallistakin kanelisimmilta.

Eväiden syönnin jälkeen päätimme käydä tutkimassa, mitä näkyy Kanjonin kierrokselta tulevalla metsäpolulla. Hilma ja Eljas maistelivat puolukoita ja ihmettelivät polunreunassa kasvavia sieniä. Takaisin pihaan tullessa kuuntelimme, kun tikka nakutti kentän reunassa olevassa männyssä. Kun Selma nukahti rattaisiin, päätimme lähteä vielä katsomaan mitä löytyy toiselta metsäpolulta, joka lähtee piharakennuksen nurkalta. Emme päässeet kuin polun päähän, kun yhtäkkiä nenämme edestä lehahti lentoon teeri. Taisimmekin säikähtää koko porukka! Matka kuitenkin jatkui ja kävimme katsomassa miltä näyttää tähän vuodenaikaan Korkeakosken joki, joka kiermurtelee meidänkin metsikön reunassa. Kaunishan se oli niin kuin aina. Olipa mukava tutkia luontoa yhdessä lasten kanssa.

Kanjonin kierroksen polku

Korkeakosken joki tekee hauskan mutkan meidän kohdallamme.

Myöhemmin iltapäivällä kun Matti kotiutui reissusta niin käytiin vielä poimimassa omenoita naapurikylällä Leppälahdella, josta olen itsekin kotoisin. Lapset poimivat omppuja pieniin koreihin ja minä isoon. Tarkoitus olisi tehdä niistä sosetta, se kun maistuu puuron päällä koko perheelle.

Päivä oli siis jälleen hyvin touhuntäyteinen. Kummasti sitä vaan löytyy kaikenlaista puuhaa vaikka ei olisi etukäteen kauheasti mitään suunnitellutkaan. Ja illalla onkin sitten mukava olla tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Nyt nautitaan kynttilänvalosta ja -tuoksusta, joka on tällä kertaa omenastruudeli. Kuistillakin palaa kynttilät Siili-somisteissa. Nekin taitavat kohta vaipua horrokseen ja tilalle laitetaan jotain ihan muuta.

Sisustushommia

Jihuu, tänä aamuna herätessäni huomasin että pienoinen ihme oli tapahtunut! Jalkani oli jo melkolailla kunnossa. Särkylääkkeet ja kylmägeeli ovat siis tehneet tehtävänsä. Hyvin pystyin kävelemään ja kipu sekä turvotus olivat tiessään. Mietin tuleeko särky takaisin päivän aikana, mutta ei tullut ja uskalsin pienen kävelylenkinkin käydä tekemässä illalla.

Oli melkoisen harmaa ja välillä sateinenkin päivä. Sisähommissa meni pitkälti aika tänään. Ai niin ja tänäänkin tuli ihanaa postia! Nimittäin Koti ja Keittiö-lehti, jota piti heti päästä vähän selailemaan ja ihastelemaan. Olen innokas lukemaan sisustuslehtiä ja niitä tuleekin minulle useampi. Saan niistä usein ideoita myös omaan sisustukseen. Erityisesti jutut vanhoista hirsitaloista ovat sellaisia, jotka luen hyvin tarkkaan.

Kaappivanhus, josta viimeksi kerroin vei aika ison tilan ja sen tieltä jouduttiinkin siirtämään muuta tavaraa pois. Niitä järjestellessä meni pitkälti tämä päivä, mutta mikäs siinä, mukavaa hommaa. Minulle kävi kaapin kanssa samoin kuin aiemmin hankkimani klaffilipaston kanssa... Mitä enemmän sitä katselen, sitä enemmän siitä pidän juuri sellaisena kuin se nyt on. Olisipa hauska tietää millaisissa paikoissa kaappi on aiemmin ollut ja mitä se on silloin kätkenyt sisälleen. Voin paljastaa, että meidän käytössä kaapista tulvahtaa ihana tuoksu kun ovet aukaisee... mm. tuoksukynttiläni siellä majailevat. Meillä onkin muuten nyt poltettu vaahtokarkin & piparmintun tuoksuisia kynttilöitä. Voih, mikä tuoksu!

Huomenna alkaisikin sitten taas viikonloppu. Kyllä menee nopeasti nämä viikot! Matti lähtee aamupäivällä reissuun ja jään itsekseen lasten kanssa. Mitähän kivaa sitä keksittäisiin? Lauantaina Siiri lähtee aamulla kuoron syysleirille Kuopioon, joten väki vähenee entisestään talossamme. Tulossa siis siitä erikoinen viikonloppu, että koko perhe ei ole kotona kuten yleensä viikonloppuisin on. Eiköhän sitä silti tekemistä keksitä ja saada aika kulumaan.