Kohti avajaisia


Melkoisen lennokkaasti tuntuu arki etenevän tätä nykyä. Eipä sillä että olisi aiemminkaan ollut ongelmia kuinka vapaa-aikansa käyttää, mutta nyt sitä ei kyllä ole. Enkä valita. Päivät ovat täynnä mukavaa tekemistä, vaikka välillä tuntuukin että kaikki on yhtä kaaosta. Edellisen postauksen aikoihin arvelin, että puodissani tavarat ovat nyt järjestyksessä ja homma on kohta valmis. Olin totaalisen väärässä! Tällaisissa asioissa olen melkoinen pilkun viilaaja, enkä luovuta ennen kuin paikat näyttävät valmiilta minun silmääni. Joten nyt tavarat ovat löytäneet paikkansa uudelleen ja hinnatkin on laiteltu paikoilleen. Illat ovat menneet pitkälti puotia laitellessa ja nyt alkaa ihan oikeasti olla vihdoin valmista. Viimeiset täydennykset ennen avajaisia on laitettu tilaukseen ja paikat siistitty. Pikkuisen alkaa kutkuttaa ajatuksissa, että kuinka ihmiset ottavat puodin vastaan ja miten homma lähtee käyntiin. Avajaispäivänä eli 1.4. tarjoan kaikille kävijöille pullakahvit. Pullat ajattelin leipoa itse lauantaiaamuna, kun puoti aukeaa kuitenkin vasta klo 11. Näin ensi alkuun pidän puotia auki ti, ke ja pe klo 12-17 ja la klo 11-15. Katsotaan sitten huhtikuun jälkeen onko tarvetta muokata aukioloaikoja suuntaan tai toiseen.

Kuuluhan tänne meille toki muutakin kuin pelkkää puodin laittelua ja avajaisten odotusta. Kunto-ohjelmani on edennyt hyvin ja tänään alkoi jo 7.viikko! Eli toiseksiviimeistä viikkoa viedään. Vaikka aion kyllä ehdottomasti jatkaa sen jälkeenkin kun kahdeksan viikkoa on täynnä. Ajattelin, että ottaisin kunto-ohjelmaani päivityksen, jonka mukaan olisi sitten helppo jatkaa kohti kesää. Tähän mennessä kuntoilu on tuottanut tulostakin. Itse en varmasti huomaisi muutosta, mutta mittanauhan mukaan senttejä on hävinnyt joka puolelta vartaloa, eniten vyötäröltä. Se motivoi kummasti jatkamaan täysillä eteenpäin. Myös kuntosalilla huomaa miten painoja on voinut lisätä melko paljonkin. On kiva testata omia rajojaan ja katsoa mihin kaikkeen oma keho kykenee. Olen yllättänyt itseni jo aika monta kertaa! Myös sillä on hyvin suuri merkitys motivaatioon. On mahtava tunne kokea onnistumisen iloa.

Arjen pyörteissä intohimoinen sisustaja sisälläni on toisinaan taas päässyt valloilleen. Olen auttamattomasti hullaantunut maalaisromanttiseen sisustukseen ja tällä kertaa sänkymme entinen päiväpeite joutui väistymään hempeän kuosin tieltä. Myös uudet verhot odottavat ripustamistaan makuuhuoneeseemme. Niin ja nyt on muuten myös tämän huushollin tiskirättikin melkoisen maalaisromanttinen! Nimittäin ystäväni kävi lastensa kanssa meillä kylässä ja toi tuliaisina itse tekemänsä tiskirätin. En ole koskaan nähnyt niin syötävän suloista tiskirättiä. Materiaali on ihanaa bambua/puuvillaa ja väri ei voisi olla enää ihanampi!

Hanneliina löytyy myös facebookista ja sieltä löytyy kuvia mm. ihanista rusettipompuloista!

Olen päiväpeitehankintaani enemmän kuin tyytyväinen!

Maaliskuu on kaiken kaikkiaan mennyt hirmuista vauhtia. Paljon on keretty puuhastelemaan. Lasten kanssa on tietysti leivottu ja touhuttu niin sisällä kuin ulkona. Ja innokkaat pikku apulaiset on olleet auttamassa puodissa tavaroiden hinnoittelussa. Viikkoja ovat rytmittäneet myös harrastukset. Kuhmossakin kävimme lasten mummun 70-vuotis syntymäpäivillä ja lapset olivat hyvin harmissaan, kun kerkesimme viipymään vain yhden yön. Juhlat olivat kuitenkin hyvin mukavat ja oli kiva tavata ihmisiä joita oli viimeksi nähnyt monta vuotta sitten.

Nuorisoseuran hommiakin on ollut, kun Kalapuron projekti etenee ja seuraava talkoopäiväkin on jo sovittu. Niin ja hiljattain nuorisoseurantalolla oli esiintymässä tangokuningas Jouni Keronen. Pidimme siellä kahvilaa, joten ilta meni keittiön puolella touhutessa. Tykkään todella olla mukana nuorisoseuran toiminnassa. Ja mikä hienointa niin olen sitä kautta saanut elämääni ihan mahtavia ihmisiä!

Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan mitä viikko tuo tullessaan. Toivotan ihan kaikki tervetulleiksi lauantaina puotini avajaisiin katsomaan mitä olen saanut aikaiseksi!

Unelmasta totta!

Muutosta asti olen haaveillut, että minulla olisi vielä joskus oma pikkuinen puoti kodissamme. Ajatus jäi kuitenkin haaveilun asteelle, kun ajattelin että toinen rakennus olisi remontoitava ennen kuin saan unelmani toteutettua. Sitten tapahtui jotain. Kaikki alkoi siitä kun tässä hiljattain tulin hankkineeksi Jutan Voimakirjan, jonka on kirjoittanut Jutta Gustafsberg. Eräässä kohdassa siellä puhuttiin siitä kuinka jotkut asiat tuntuvat joskus mahdottomilta toteuttaa, mutta seuraavassa lauseessa kehotettiin kysymään itseltään: Miksi ei? Tuo lause sai ajatukseni unelmasta heräämään oikein kunnolla. Pikku hiljaa aloin kehittelemään mielessäni ratkaisua asialle ja unelman toteuttaminen rupesikin tuntumaan ihan mahdolliselta toteuttaa. Eli tilanne on nyt se, että aukaisen oman pienen puodin kotimme yhteyteen! Valloitin sitä varten puolet talomme keskellä sijaitsevasta varastosta ja myös salin puoleinen eteinen on valtakuntaani. Sisäänkäynti puotiin onkin sitten kätevästi tienpuolen ovista. Järjestelyt ovat vieneet aikaa ja voimia, mutta kohta alkaa ollakin jo valmista! Mutta mitä sitten myyn puodissani? No Avonin tuotteita. Niistä on vuosien saatossa tullut niin iso osa elämääni, että niiden myyminen omassa puodissa tuntuu erittäin luontevalta. Ja kun tuota myyntivarastoakin on kerennyt kertymään aika lailla... Ajattelin, että Avonin tuotteiden lisäksi otan myyntiin muutakin, mutta siitä lisää sitten tuonnempana kun saan asiat järjesteltyä.

Voin suositella tätä kirjaa ihan kaikille! Minulle ainakin se oli ihan oikeasti voimakirja!

Kyllä se on niin, että mahdottomastakin voi tulla mahdollista kun on tarpeeksi tahdonvoimaa ja sinnikkyyttä. Pahimman kaaoksen keskellä tuli myös epätoivon hetkiä, mutta silloin piti vain koittaa lujasti uskoa siihen että lopussa kiitos seisoo. Voin sanoa jo nyt, että kaikki tämä vaivannäkö ja työ on kannattanut. Teen itse unelmastani totta ja olen ylpeä siitä. Uskon siihen, että puotini löytää pikku hiljaa asiakkaita ja ainakin ne varmasti innostuvat käymään jotka ovat kauttani tilanneet Avonin tuotteita. Sen verran maltillisesti aloitan homman, että katson ensin kesän yli kuinka puoti alkaa pyörimään. Mitään hirmuisia paineita en aio ottaa, enkä pidä puotia auki joka päivä. Olen kuitenkin samalla lasten kanssa kotona, joten heidän ehdoillaan tässä nyt mennään. Mutta avoimin ja positiivisin mielin kohti tulevaisuutta. Katsotaan matkan varrella miten asiat luonnistuvat  ja edetään tilanteen mukaan.

Tämä voimalause on puotini seinällä muistuttamassa siitä, että unelmointia ei pidä ikinä lopettaa!

Tuotteet alkavat olla järjestettyinä hyllyihin, mutta vielä on tehtävänä pientä viimeistelyä. Lisää kuvia laitan sitten kun kaikki on valmista niin, että asiakkaat voivat astua ovesta sisään. Tarkoitus on saada puoti auki jo hyvinkin piakkoin. Sen verran vauhdikkaasti projektini on edennyt, että tuskin sen viimeistelykään vie ikuisuuksia. Joka ilta käyn itsekseni fiilistelemässä tuolla hyllyjen keskellä ja katselen mitä olen saanut aikaan. Kerrassaan hykerryttävän ihana tunne!

Haluan sanoa kaikille, että älkää milloinkaan lakatko unelmoimasta! Uskokaa unelmiinne ja uskokaa ennen kaikkea itseenne, niin joku päivä huomaatte että unelmanne herää eloon. Luja tahto ja periksiantamattomuus vie pitkälle. Kukaan ei tuo unelmia nenän eteen hopeatarjottimella vaan jokaisen on itse tehtävä työ päästääkseen niihin. Mutta kun tarpeeksi kovasti haluaa jotain niin on myös valmis tekemään sen työn. Ja lopputulos on palkitsevaa.