Näyttely uusiksi

Keväisin minulle tulee aina hillitön hinku uudistaa kodin sisustusta. Tällä kertaa aloitin wc:stä. Oikeastaan se alkoi siitä, kun hain eilen Eljaksen kerhosta. He olivat maalanneet paperille ja kokeilleet mitä värejä tulee, kun sekoittelee niitä keskenään. Eljas oli hurjan ylpeä omasta aikaansaannoksestaan ja esitteli sitä minulle kovin touhukkaana. Minunkin mielestäni se oli tosi hieno! Kerhotädin kanssa yhdessä pohdimme siinä, että olisipa hauska laittaa tuo taideteos kotona ihan kehyksiin. Tänään sitten sain idean, kun meillä on toisessa wc:ssä ollut yhdellä seinällä kehyksissä erilaisia kuvia, jotka ovat muodostaneet "näyttelyn". Keksin että nyt vaihdetaankin näyttelyyn vähän kuvia. Eljaksen maalaus pääsi sinne siis kehyksiin ja seinälle. Voi että pieni mies oli maireana ja ihan nauroi, kun äiti oli laittanut maalauksen oikeasti kaikkien nähtäville! Ylpeänä hän vielä napsautti wc:hen valot päälle, tarkasteli hetken taideteostaan ja häipyi tyytyväisenä salin puolelle.

Ajattelin että olisi kiva vaihtaa samalla toiseenkin kehykseen jotain uutta. Hetken kaappia pengottuani löysin sieltä Koulun aamu-vihkosia, jotka ovat siis kouluajan peruja. Näitä käytettiin siis koulun aamunavauksissa. Muistan että myös minun ollessani ala-asteella käytimme niitä ja järjestäjät lukivat usein niistä jonkin jutun. Noista vihkosista siis löysin yhden aika kivan tekstin ja sille päätin laittaa kaveriksi kehyksiin ihanan keväisen, keltaisen vihkosen. Koulun aamu-vihkosten kanssa samassa pinossa oli myös koululaisten itse tekemiä lehtiä vuodelta 1955, joista laitoin yhden ilahduttamaan wc:ssä olevan kirjapinon päälle. On muuten aika hauskaa luettavaa nuo koululaisten tekemät lehdet!

Eljaksen taideteos

Vihkosen teksti on mielestäni hyvin osuva nykypäivään, jossa ihmiset etenevät hirmuisella kiirellä päivästä toiseen ja samalla eletään jo seuraavassa hetkessä. Voi kun osaisimme enemmän elää tässä hetkessä, juuri nyt. Ja etsiä iloa niistä pienen pienistäkin asioista. Tuossa vihkosen tekstissä kehoitetaan aloittamaan tulevaisuus tästä hetkestä ja se on hyvä neuvo. Siellä sanotaan myös, että hetket ovat täynnä mahdollisuuksia, jotka odottavat toteutumista. Se on minusta hyvin sanottu!

Tämä 3.- ja 4.-luokkalaisten tekemä lehti on tehty 62 vuotta sitten.

Viime sunnuntain laskiaismäki meni mukavasti. Yhteensä meitä oli noin 30 pientä ja isoa mäenlaskijaa. Aurinko helli mäenlaskijoita ja makkaranpaistajia. Keli oli siis mitä mahtavin ja oli mukava rupatella ihmisten kanssa. Ajattelimme, että ensi vuonna otetaan uudelleen sama homma. Mäenlaskun jälkeen lähdimme sisälle katsomaan hiihtokisoja ja keitettiin laskiaspullakahvit. Voi että maistui hyvälle, kun pullat oli leivottu aamulla ja väliin laitettiin vadelmahilloa ja kermaa. Päälle vielä tupsaus tomusokeria.

Laskiaissunnuntain aamu valkeni kauniina

Mäki odotti aamulla laskijoitaan

Monta aihetta iloon

Kyllä tämä elämä on ihmeellistä. Juuri kun edellisessä postauksessa kerkesin kehumaan miten olo on kohentunut niin seuraavana päivänä ilmenikin sitten ihan uusia särkyjä. Ja yhtä yllättävästi ne olivat seuraavana päivänä poissa. On vähän tällaista ylämäki-alamäki menoa siis ollut tämä toipuminen, mutta kuuluu ilmeisesti asiaan. Maanantain hieronta sai aikaan illaksi ihan hirvittävän päänsäryn, mutta onneksi sekin helpotti. Enpä olisi muuten totta puhuen uskonut, kuinka jumissa jalkani olivatkaan...erityisesti pohkeet. Mutta iloinen asia on nyt se, että lihakset on saatu niin hyvin auki että sain luvan aloittaa kunto-ohjelman! Ensimmäinen salilla käynti on nyt tehty tauon jälkeen ja ällistyin todella. Ero tekemisessä/jaksamisessa ennen taukoa ja sen jälkeen on hurja. Liikkeet tuntuivat nyt helpommilta ja kevyemmiltä. Ehkä sitä alkaakin vasta nyt todella käsittää miten jumiin olinkaan itseni saanut. Selkä tuntui erittäin yhteistyökykyiseltä, enkä tuntenut minkäänlaisia särkyjä tai jomotuksia! Salin jälkeen tein vielä kunnon venyttelyt kotona. Vaikka olo onkin nyt melkoisen hyvä niin täytyy silti ottaa tämä kunto-ohjelman aloitus maltillisesti, omaa kehoa kuunnellen.

Viime lauantaina juhlittiin Siirin 8-vuotis synttäreitä. Äiti sai taas käskyn tehdä Frozen-kakku ja tarjolla piti ehdottomasti olla myös Rockyroad-paloja. Niistä on olemassa monta erilaista versiota ja itsekin olemme muutamaa kokeilleet. Tällä kertaa laitoimme niihin popcorneja, vaahtokarkkeja, keksejä, maitosuklaata ja tummaasuklaata. Rockyroad-palat ovat kyllä pettämätön herkkupala kahvipöydässä (ja muutenkin), etenkin kun ohjetta voi muunnella omaan makuun sopivaksi. Jo pelkästään suklaissa on niin paljon erilaisia vaihtoehtoja, että niillä saa aikaan vaikka minkä makuisia versioita. Itse tykkäämme käyttää joka kerta kahta erilaista suklaata, mutta toinen niistä on aina tummasuklaa. Ihan sen takia etteivät herkkupalat mene liian yltiömakeiksi.

Kakun päällä kokeiltiin ensimmäistä kertaa sokerimassakuvaa.

 

 

 

 

 

 

Rockyroad-palat

Synttärit menivät mukavasti ja lapset olivat illalla aivan puhki. Erityisesti itse sankari valitteli kovaa väsymystä, mutta enpä ihmettele. Sen verran oli nimittäin menoa ja melskettä kavereiden kanssa, että ihme jos ei olisi väsyttänyt. Selmakin juoksi kaikkien muiden mukana ja nautti suunnattomasti kun pääsi mukaan touhuamaan isompien tyttöjen kanssa. Ja siellähän tuo Eljaskin mennä viipotti tyttölauman mukana.

Lauantai-iltana muiden vieraiden lähdettyä mummu ja ukki jäivät, koska olimme sopineet että he jäävät yökylään. Mummu pääsi yllättämään minut ihan täydellisesti. Nimittäin heidän edellisellä vierailullaan olimme jutelleet siitä, kun mummun sisko on luvannut kutoa meille mattoja ja mummu tiedusteli sitten väritoiveista. Ajattelin, että menee varmasti aikaa ennen kuin matot ovat valmiita. No, lauantaina istuskelimme salissa ja ukki lähti yhtäkkiä ulkona käymään. Mummu ilmoitti että heillä on nyt kyydissään valmiit matot ja ukki lähti hakemaan niitä sisälle. Olin ihan puulla päähän lyöty, että miten ne näin nopeasti ovat valmiita? Samalla kuitenkin ajattelin iloisena, että pari uutta mattoa olikin todella tarpeen kun lattiapinta-alaa on niin reilusti. Kohta sain yllättyä vielä uudelleen. Sisälle kannettiin viisi isoa kangaspötköä ja niiden sisältä paljastui toinen toistaan kauniimpi matto. Ihmettelin ovatko ne kaikki todella meille, mutta mummu sanoi että lisää on vielä myöhemmin tulossa! 

Sunnuntaina piti sitten ruveta imuroimaan ja pesemään lattioita, että saamme uudet matot puhtaille lattioille. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta tunnen suurta iloa joka kerta kun katselen noita uusia mattoja. Ne ovat ihan uskomattoman kauniita ja ne on tehty taidolla. Ja mikä ihaninta, jokainen niistä otti hyvin vaivattomasti paikkansa kodissamme. Kutojan suuresta taidosta ja taitavasta värien käytöstä kertoo sekin, että jokainen matto sai päähäni aikaan mielikuvan jostain asiasta!

Tästä matosta minulle tuli välittömästi mieleen Suomen luonto järvineen ja metsineen...auringonpaisteessa välkehtivä kesäinen järvi, kuusimetsä, sinitaivas pilvenhattaroineen ja talven hankipeite.

Myös tämä tuo mieleen Suomen kauniin luonnon ja erityisesti kesän ukkosmyrskyineen.

Tässä matossa on vaahtokarkit ja kesä. Kuvasta ei niin hyvin erotu, mutta valkoisen seassa on haalean vaaleanpunaisia raitoja, jotka saavat mieleen vaahtokarkit.

Tämä matto puolestaan saa minulle mielikuvan karamellikaupasta ja prinsessoista.

Tästä tulee mieleen mummula. Johtuneeko siitä, että kuteissa on käytetty mummuni entiset verhot!

Aurinkoiset päivät ja lähestyvä kevät ovat hullaannuttaneet mieleni. En ikinä ole ollut keltaisen värin ystävä niin kuin aiemmin olenkin jo tainnut kertoa. Jostain kumman syystä olen kuitenkin nyt hiukan jopa tykästynyt siihen. Tulin ostaneeksi kirppikseltä jopa tarjottimen, joka on keltainen. Kun näin sen niin ajattelin heti, että tuon haluan. Se oli jotenkin niin pirteä!

Tämä suloinen tarjotin on keittiön valopilkku!

Parin viikon päästä on laskiaissunnuntai. Silloin kun kotimme on ollut vielä koulukäytössä niin on ollut perinteenä, että laskiaisena kyläläiset ovat käyneet mäenlaskussa koulua vastapäätä olevalla Taskilan pellolla. Kun koulu lakkautettiin niin samalla myös tuo perinne lakkasi. Aloimme sitten Matin kanssa miettimään, että miksi emme herättelisi sitä vähän henkiin? Kysyimme luvan pellolla laskemiseen ja parkkipaikka autoille järjestyy meidän pihasta. Päätimme myös, että pidämme päivällä parin tunnin ajan makkaranpaistotulia, joten mäenlaskun lomassa voi käydä nauttimassa myös eväitä. Tuntuu mukavalle jos voimme näin ilahduttaa ja saada hyvää mieltä muille ihmisille. En tiedä innostuvatko ihmiset lähtemään mäenlaskuun, mutta ainakin meidän perhe lähtee ja sen jälkeen paistetaan nuotiomakkarat. Nyt vaan toivotaan, että keli suosii sinä päivänä!

Positiivisuutta, iloa ja energiaa!

Alkaahan se aurinko pikku hiljaa paistaa risukasaankin. Vointi on kohentunut huomattavasti ja olo tuntuu aivan erilaiselta kuin viikko sitten. Maanantaina oli uusi hieronta ja hengittäminen on nyt entistäkin helpompaa. Tuntuu ihanalta vetää oikein syvään henkeä, kun se on niin vaivatonta! Ja miten hienoa on herätä aamulla, kun pääsee vaivatta ylös sängystä ja ilman kipuja. Tunnen itseni paljon iloisemmaksi ja energisemmäksi. Kunto-ohjelma kuitenkin odottaa edelleen aloittamistaan. Hoidetaan nyt ensin kroppa kuntoon rauhassa ettei vain tule takapakkia. Ensi maanantaina on jälleen hieronta, katsotaan mikä tilanne on sen jälkeen. Olenpa osannut nauraakin itselleni kaiken tämän keskellä. Kaikkea ei pidä ottaa niin vakavasti ja positiivisuus ja ilo kantavat pitkälle. Näin tässäkin tapauksessa. Olisihan sitä voinut jäädä surkeilemaan ja märehtimään kun on niin kurja olo ja kunto-ohjelmaakaan ei voi aloittaa. Mutta eipä se olisi mitään auttanut, päinvastoin. Sitä paitsi koko perhe tuntuu jotenkin piristyneen, kun äitikin jaksaa touhuta entiseen malliin!

Ensi lauantaina juhlitaan Siirin 8-vuotis synttäreitä ja leipomusten osalta olen saanut aikaiseksi vasta kakkupohjan, jonka leivoin tänään. Saamattomuus tarjoilujen suhteen taitaa johtua siitä, että kun oloni virkistyi niin aloin kaivella kaappeja ja varastoa oikein kunnolla. Haluan nimittäin hankkiutua eroon turhista tavaroista jotka nurkissa pyörivät. Tämän seurauksena sainkin kotimme pienoiseen kaaokseen, kun pois meneviä tavaroita lainehti siellä sun täällä... Tänään sain onneksi illalla siivouspuuskan ja jopa lastenhuoneessa tavarat etsiytyivät paikoilleen. Ihanaa kun on siisti koti! Hetkellisesti. Eli ensi yön ajan, siihen asti kunnes lapset aamulla heräävät...

Tänään uunissa paistui kakkupohja Siirin synttäreitä varten.

Sen lisäksi että vointi on kohentunut ja olen saanut jotain aikaiseksikin, niin muutakin mukavaa on ollut tässä viikossa. Hankin nimittäin uuden salikassin ja treenihanskat!

Treenihanskani ovat syötävän suloiset!

Ilahduin, kun huomasin että ostamassani kassissa olikin sisällä kaupanpäällisinä kenkäpussi.

Tulin myös tehneeksi viikon aikana kivoja pikku hankintoja nettikirppikseltä. Niin ja mieltäni piristi kovasti sekin, että rakas ystäväni ja Siirin kummi kävi meillä kyläilemässä. Kyllä ystävien näkeminen ja heidän kanssaan rupattelu vie ajatukset ihanasti pois ikävistä asioista. Ja kun ei ole hetkeen nähnyt niin juttua riittää ja aika rientää kuin siivillä.

Tässä kirppishankintojani!

Siiri sai kummiltaan kauniit tulppaanit, jotka ilahduttavat meitä nyt salin pöydällä.

Viikko jatkuu leipoen, venytellen ja kevyellä jumpalla. Niin ja viikonloppuna tietysti juhlitaan Siiriä! Lapset odottavat jo kovasti, kun Kuhmosta mummu ja ukki tulevat lauantaina ja ovat yötä meillä. On muutenkin mukava saada vieraita ja juhlia Siiriä yhdessä heidän kanssaan. Sitten katetaan herkut pöytään ja annetaan juhlien alkaa!

Kantapään kautta kohti hyvinvointia

Jopa on ollut viikko. Voisi kai sanoa, että ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Tiistaina kuntosalicircuitin jälkeen tuntui, että olen melkoisen jumissa. Keskiviikkona tuli ihan hillitön pääsärky, johon ei tehonneet lääkkeetkään. Selässä tuntui lapojen välissä myös aika kovaa kipua ja arvelin että lihakset ovat nyt pahasti jumissa. Koitin saada jumia auki venyttelemällä, jumpparullalla ja kevyellä hartiajumpalla. Mikään ei tehonnut. Torstaina tilanne oli jo niin paha, että päädyin soittamaan itselleni lääkäriajan. Ensiapuna sain piikkinä kipulääkettä, sekä lihasrelaksanttia. Seuraavana aamuna huomasin, että pahin lihaskipu oli hellittänyt, mutta lapojen välissä oli nyt nikamalukko! Koitin saada sitä ensin kotikonstein aukeamaan, mutta ei auttanut. Siinä vaiheessa oli katsottava totuutta silmiin ja myönnettävä, että nyt tarvisen apua. Soitin ystävälleni, jolla on hierojan koulutus. Hän lupasi tulla käymään niin katsottaisiin mitä tilanteelle voitaisiin tehdä. Pian hän jo saapuikin ja tutkittuaan tilanteen löi faktat pöytään: Olen päästä varpaisiin aivan jumissa syviä lihaksia myöten. Hetken siinä hierontapöydällä asiaa tuumailtuani tulin siihen tulokseen, että oikeastaan tämä tieto oli helpotus. Vihdoin löytyi syy kaikille säryille ja kolotuksille! Ei ihmekään etteivät mitkään lääkkeet ole tehonneet esim. päänsärkyihin.

Ei löytynyt näistä apua tällä kertaa.

Tällä hetkellä tilanne on se, että nikamalukko tuntuu auenneen, kun lihakset ympäriltä vertyivät hieronnassa. Päänsärkyä ei ole enää ja tuntuu, että on helpompi hengittää. Eivät lihakset silti vielä kunnossa ole. Uusi hieronta on maanantaina, jolloin käydään koko keho läpi. Sovimme, että hierontoja jatketaan niin pitkään että saadaan minut kuntoon ja lihakset auki. Ja sen jälkeenkin säännöllisesti hierotaan ja pidetään huolta siitä ettei näin enää käy!

Tästä kaikesta opin kantapään kautta sen, että ei auta vaikka pitäisi itsestään huolta liikkumalla. Keho tarvitsee myös lepoa ja lihakset huoltoa. Itse olen pahasti laiminlyönyt nuo asiat, erityisesti lihashuollon. En olisi varmasti havahtunut tähän asiaan jos tällaista "äkkipysäystä" ei olisi tullut. Ehkä siis tosiaan tarvitsin tämän herätyksen siihen, että itsestään on pidettävä kokonaisvaltaisesti huolta. No, en kuitenkaan ole vaipunut mihinkään murheen alhoon tässä asiassa, vaan uskon vakaasti siihen että saan itseni kuntoon. Mieli aurinkoisena kevääseen ja parempaan oloon.

Edellisessä postauksessa kerroin, että olen laittanut vähän tuulemaan. Kysehän on siis siitä, että otin personal trainerilta 8 viikon kunto-ohjelman. Sain sen tällä viikolla, mutta voinnistani johtuen en kykene aloittamaan sitä vielä. Toisaalta onkin paljon parempi, että aloitan ohjelman vasta sitten kun olen kunnossa. Sillä tavoin saan siitä irti suurimman mahdollisen hyödyn. Kun joskus puhutaan siitä, että kaikella on tarkoituksensa, niin tässä tapauksessa taisi käydä juurikin niin... En olisi hyötynyt mitään tuosta kunto-ohjelmasta jos keho on oikeasti täysin jumissa.

Tässä kaiken keskellä olen pysähtynyt miettimään asioita myös syvällisemmin. Esimerkiksi sitä, miksi en ole piitannut omasta hyvinvoinnistani niin paljoa, että olisin pitänyt itsestäni parempaa huolta? Perheeni hyvinvointi on minulle hyvin tärkeää, joten olen pistänyt etusijalle kaikkien muiden hyvinvoinnin ja huolehtinut heistä. Samalla olen unohtanut huolehtia itsestäni. Tätä en tullut ajatelleeksi ennen kuin nyt. Oikeastaan koko ajatus kauhistuttaa, mutta samaan aikaan olen hyvin kiitollinen siitä että asian laita on nyt selvinnyt ja ollaan menossa jo kohti parempaa. Elämä välillä yllättää, mutta joskus ikävät asiat eivät lopulta olekaan ikäviä, vaan jotain ihan muuta.