Kantapään kautta kohti hyvinvointia

Jopa on ollut viikko. Voisi kai sanoa, että ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Tiistaina kuntosalicircuitin jälkeen tuntui, että olen melkoisen jumissa. Keskiviikkona tuli ihan hillitön pääsärky, johon ei tehonneet lääkkeetkään. Selässä tuntui lapojen välissä myös aika kovaa kipua ja arvelin että lihakset ovat nyt pahasti jumissa. Koitin saada jumia auki venyttelemällä, jumpparullalla ja kevyellä hartiajumpalla. Mikään ei tehonnut. Torstaina tilanne oli jo niin paha, että päädyin soittamaan itselleni lääkäriajan. Ensiapuna sain piikkinä kipulääkettä, sekä lihasrelaksanttia. Seuraavana aamuna huomasin, että pahin lihaskipu oli hellittänyt, mutta lapojen välissä oli nyt nikamalukko! Koitin saada sitä ensin kotikonstein aukeamaan, mutta ei auttanut. Siinä vaiheessa oli katsottava totuutta silmiin ja myönnettävä, että nyt tarvisen apua. Soitin ystävälleni, jolla on hierojan koulutus. Hän lupasi tulla käymään niin katsottaisiin mitä tilanteelle voitaisiin tehdä. Pian hän jo saapuikin ja tutkittuaan tilanteen löi faktat pöytään: Olen päästä varpaisiin aivan jumissa syviä lihaksia myöten. Hetken siinä hierontapöydällä asiaa tuumailtuani tulin siihen tulokseen, että oikeastaan tämä tieto oli helpotus. Vihdoin löytyi syy kaikille säryille ja kolotuksille! Ei ihmekään etteivät mitkään lääkkeet ole tehonneet esim. päänsärkyihin.

Ei löytynyt näistä apua tällä kertaa.

Tällä hetkellä tilanne on se, että nikamalukko tuntuu auenneen, kun lihakset ympäriltä vertyivät hieronnassa. Päänsärkyä ei ole enää ja tuntuu, että on helpompi hengittää. Eivät lihakset silti vielä kunnossa ole. Uusi hieronta on maanantaina, jolloin käydään koko keho läpi. Sovimme, että hierontoja jatketaan niin pitkään että saadaan minut kuntoon ja lihakset auki. Ja sen jälkeenkin säännöllisesti hierotaan ja pidetään huolta siitä ettei näin enää käy!

Tästä kaikesta opin kantapään kautta sen, että ei auta vaikka pitäisi itsestään huolta liikkumalla. Keho tarvitsee myös lepoa ja lihakset huoltoa. Itse olen pahasti laiminlyönyt nuo asiat, erityisesti lihashuollon. En olisi varmasti havahtunut tähän asiaan jos tällaista "äkkipysäystä" ei olisi tullut. Ehkä siis tosiaan tarvitsin tämän herätyksen siihen, että itsestään on pidettävä kokonaisvaltaisesti huolta. No, en kuitenkaan ole vaipunut mihinkään murheen alhoon tässä asiassa, vaan uskon vakaasti siihen että saan itseni kuntoon. Mieli aurinkoisena kevääseen ja parempaan oloon.

Edellisessä postauksessa kerroin, että olen laittanut vähän tuulemaan. Kysehän on siis siitä, että otin personal trainerilta 8 viikon kunto-ohjelman. Sain sen tällä viikolla, mutta voinnistani johtuen en kykene aloittamaan sitä vielä. Toisaalta onkin paljon parempi, että aloitan ohjelman vasta sitten kun olen kunnossa. Sillä tavoin saan siitä irti suurimman mahdollisen hyödyn. Kun joskus puhutaan siitä, että kaikella on tarkoituksensa, niin tässä tapauksessa taisi käydä juurikin niin... En olisi hyötynyt mitään tuosta kunto-ohjelmasta jos keho on oikeasti täysin jumissa.

Tässä kaiken keskellä olen pysähtynyt miettimään asioita myös syvällisemmin. Esimerkiksi sitä, miksi en ole piitannut omasta hyvinvoinnistani niin paljoa, että olisin pitänyt itsestäni parempaa huolta? Perheeni hyvinvointi on minulle hyvin tärkeää, joten olen pistänyt etusijalle kaikkien muiden hyvinvoinnin ja huolehtinut heistä. Samalla olen unohtanut huolehtia itsestäni. Tätä en tullut ajatelleeksi ennen kuin nyt. Oikeastaan koko ajatus kauhistuttaa, mutta samaan aikaan olen hyvin kiitollinen siitä että asian laita on nyt selvinnyt ja ollaan menossa jo kohti parempaa. Elämä välillä yllättää, mutta joskus ikävät asiat eivät lopulta olekaan ikäviä, vaan jotain ihan muuta.