Syksyisiä puuhasteluja

Syksy on ruvennut hiipimään meidän huusholliin. Otin keittiöstä kesäiset verhot pois ja tilalle laitoin omppuaiheiset verhot, kuten on täällä asuessa joka syksyiseksi tavaksi tullut. Tykkään vaihdella verhoja vuodenajan mukaan ja täällä koululla olen suosinut laskosverhoja. Sivuverhoja kun ei tunnu löytyvän oikein mistään sen mittaisina kuin haluaisin ja teettämään en ole ruvennut. Jonkun verran olen ommellut niitä tänne itse, mutta laskosverhot on todettu sopivammiksi. Eivätpähän lapset ja kissat roiku niissä. ;)

Viime viikolla kävimme lasten kanssa ukkilassa poimimassa omenoita ja eilen tein viimeisistä omenapaistosta. Iltakahvilla sitten herkuttelimme sillä, tietenkin paksun vaniljakastikkeen kera. Eljaksen mielestä paistos oli ällöttävää, mutta muille kelpasi!

Keittiössä touhutessa huomasin ikkunasta, että juhlavuoden pihlajan oksat notkuvat marjoista. Viime syksynä ei tainnut tulla marjan marjaa, mutta nyt on senkin edestä. On kyllä ilo silmälle noin kaunis puu. Pakko oli käydä ottamassa kuvakin. Samalla uteliaat kisumme tulivat katsomaan, että mitä oikein puuhaan. :)

Olga

Sulo

Hertta

Pienemmät veijarit (Sulo ja Olga) osaavat aukaista itse ulko-oven, kun haluavat tulla sisälle. Ne roikkuvat ovenkahvassa tai rämpyttävät sitä tassullaan, jolloin ovi aukeaa. Siksi meidän täytyykin pitää välillä sitä lukossa, ihan jo Selman takia. Pikku neiti kun on kovin utelias menemään joka paikkaan. Ja toisekseen ei ole kovin hauskaa havahtua esimerkiksi talven paukkupakkasilla siihen, että meillä onkin ollut ulko-ovi auki jo jonkin aikaa... Sitä kun ei aina välttämättä heti huomaa jos on itse toisessa päässä taloa. Välillä kyllä naurattaa, kun Hertta istuu ulko-ovella ja odottaa että Sulo tai Olga aukaisisi oven!

Aamulla linja-autoon nousikin Siirin lisäksi myös Hilma. Pieni eskarilainen oli kovin jännittynyt, mutta silti innoissaan. Lähtemistä helpotti aika paljon se, että Hilma pääsi Siirin viereen istumaan eikä tarvinnut yksin lähteä. Eljaksella puolestaan alkoi kerho, joka on aina maanantaisin. Pikku miestä jännitti, kun ei enää ollutkaan Hilma lähdössä mukaan kerhoon. Reippaasti kuitenkin lähti ja mukavasti oli mennyt. Voisi luulla, että minulla oli helpompaa kotona kun olin kahdestaan Selman kanssa. No, neitihän oivalsi tilanteen ja vaati joka hetki, että äidin on oltava lähellä tai otettava syliin. Voin siis todeta, että oikeastaan on helpompaa silloin kun kotona on joku muukin lapsista! :)