Flunssainen viikko

Olen sellainen ihminen, joka koittaa löytää edes hitusen jotain hyvää vaikeistakin hetkistä. Tällä viikolla se on ollut melkoisen vaikeaa. Perheeseemme rantautui reilu viikko sitten flunssa ja kaikki sairastuivat vuorotellen, myös minä. Minulle tulee flunssan yhteydessä erittäin harvoin kuumetta, mutta tällä kertaa tuli sekin. Olo oli oikeasti todella kipeä. On kuitenkin hankala sairastaa itse, kun hoivattavana on samaan aikaan monta pientä potilasta... Totta kai sitä yritti käyttää kaikki mahdolliset hetket lepäämiseen, mutta ei se helppoa ollut. Ja öisin etenkin perheen pienin itkeskeli, joten oma lepo ei ollut silloinkaan parhainta mahdollista. Tietysti vielä kaiken lisäksi sain ihan järkyttävän päänsäryn ja siihen ei tepsinyt minkäänlaiset särkylääkkeet. Hyvin äkkiä tajusin säryn johtuvat siitä, että minulla on niska-hartian ja kallonpohjan lihakset ihan jumissa. Sama vaiva on ollut aiemminkin, mutta harvoin se äityy näin pahaksi. Ensihoitona hierontaa ja jumpparullalla rullailua, jotka kyllä ensin tuntuvat aina jopa pahentavan särkyä. Kokemuksesta kuitenkin tiesin, että siitä se lähtee helpottamaan kun vaan hissukseen jatkaa hierontaa ja rullailua. Lisää helpotusta toi reipas ulkoilu ja puiden viskely liiteriin. Se oli mainiota jumppaa hartioille. Käytössä oli myös kylmägeeli ja runsas vedenjuonti. Näillä konsteilla sain säryn muutaman päivän kuluessa aika pitkälti häviämään, mutta esimerkiksi rullailu jatkuu edelleen.

Tämä jumpparulla on ollut ahkerassa käytössä tällä viikolla!

Oikeastaan tuohon edellä kertomaani kului minun viikkoni. Kaiken sen keskellä yritin hoitaa parhaani mukaan kotiaskareet ja lapset. Huonolla tuurilla sattui vielä sellainen viikko, että Matilla oli töissä melko pitkiä päiviä ja sen lisäksi muitakin menoja. Mutta ei tämä viikko sentään onneksi ihan pelkkää kurjuutta ollut. Mukaan on sopinut myös pieniä ilonhetkiä. Mukavimpia niistä ovat olleet lasten ihanat yllätykset, joilla halusivat ilahduttaa äitiä. Tuntuu joka kerta yhtä hyvälle saada lapsilta heidän itse tekemäänsä postia, jossa lukee esim. Äiti olet rakas tai Tykkään sinusta. Tänään minut johdatettiin keittiön liitutaulun eteen silmät kiinni ja kun annettiin lupa aukaista silmät, niin hymyhän siinä nousi huulille.

Nämä ihanat pienet viestit saavat iloiseksi kurjankin päivän keskellä.

Joka tapauksessa olen iloinen siitä, että tämä viikko on nyt lopussa. Onneksi tällaisia on melko harvakseltaan. Toivon että samalla kun alkaa uusi viikko myös arki palaa taas entisiin uomiinsa. Mielen saa pikkuisen pirteämmäksi sekin, että aurinko on näyttäytynyt jo useana päivänä. Voi että siitä tulee keväinen olo! Vaikka olenkin ihminen joka elää mieluummin tässä hetkessä kuin tulevassa, niin siitä huolimatta katseeni alkaa pikku hiljaa kääntyä jo kevättä kohti. Pidän niistä hohtavista kevättalven hangista, kun aurinko paistaa ja päivä on pidentynyt jo reilusti. Tuntuu, että siitä hetkestä on aina vain humpsaus ja ollaan kohta jo vapussa. No, eipä mennä asioiden edelle. Mennään päivä kerrallaan, viikko kerrallaan ja nautitaan jokaisesta hyvästä hetkestä. Elämä on tässä ja nyt, sen ajatuksen äärelle eilen pysähdyin kun olimme Matin tädin siunaustilaisuudessa. Pitäisi useammin muistaa läheisiä, sukulaisia ja ystäviä. Ei se paljoa vaadi, ihan pienetkin asiat voivat saada suuren merkityksen. Esimerkiksi halaus, hymy tai kauniit sanat. Miten vähän se viekään aikaa, mutta voi saada aikaan paljon hyvää mieltä! Ehkäpä tästä hetkestä lähtien yritän vielä enemmän kertoa muille ihmisille mitä he merkitsevät minulle, niin sanoillani kuin teoillanikin.


 P.S. Ai niin, ennen flunssaan sairastumistani kerkesin kuin kerkesinkin käyttää uusia pinkinkirjavia treenitrikoitani salilla!