Vuodenvaihdetta

Niin siinä kävi, että loppuvuosi meni kirjoittamatta blogia ja vuosi vaihtui jo uuteen. Syksy oli melkoista menoa... Mummuni kuolema vei henkisiä voimavaroja ja perhepäivähoitajan työ piti kiireisenä aamusta iltaan. Joulukuun puolivälissä lapset sairastuivat flunssaan, joka todettiin virusperäiseksi. Ei voitu muuta kuin parannella. Jouluviikon maanantaina oli minun vuoroni sairastua. Ei auttanut kuin jäädä sairauslomalle. Perjantaina alkoi joululoma ja aatonaattona ajoin illalla Kuopioon päivystykseen, jossa löytyi korvatulehdus ja siihen sain viikon antibioottikuurin. Joulu meni siis sairastaessa ja vielä uudenvuodenaattonakin tunsin itseni vähän väsyneeksi ja vetämättömäksi. Kyllä harmitti ja kiukutti. Onneksi sentään jotain pientä jaksoin touhuta ja saatiin jouluksi kuusikin haettua.

Joulukuusi notkui palloista, kun lapset innolla koristelivat sitä kanssani.

Vastoinkäymistä loppuvuoteen tuli muutenkin, kun Matilla todettiin välilevyn pullistuma ja itse asiassa pullistumia löytyi kaksi. Tuli totaalinen kielto kumarteluun ja nosteluun. Meille oli juuri samana päivänä tullut puukuorma pihaan ja olisi ollut tarve ruveta heti sahaamaan niitä, jotta saamme lämmityksen hoidettua. Onneksi minun isäni pääsi seuraavana päivänä hätiin ja sahasi meille puita. Hän kävi vielä ennen joulua sahaamassa lisää ja tapaninpäivänä Matin isä ajeli Kuhmosta meille jatkamaan hommia. Hän viipyi muutaman päivän ja sahasi kaikki loput puut kasasta. Emme olisi mitenkään selvinneet ilman apua ja olemme mielettömän kiitollisia.

Uuttavuotta juhlittiin hyvin rauhallisesti kotona perheen kesken. Ulkoiltiin ja tehtiin herkkuruokaa, katsottiin lasten kanssa elokuvia ja oltiin ihan vaan rennosti. Illalla vielä saunottiin ja poltettiin isoja tähtisadetikkuja. Lapset saivat valvoa tavallista myöhempään ja olivatkin ihan väsyneitä kun menivät nukkumaan. Matin kanssa kilistimme kuohuviinilasilliset ja otimme vastaan uuden vuoden.

Tervetuloa vuosi 2018!

Tänään tunsin itseni sen verran tarmokkaaksi, että siivosin joulun pois. Kuusi lähti pihalle ja joulukoristeet ovat taas takaisin laatikoissaan. Meillä ei ole varmaan koskaan näin aikaisin siivottu joulua, mutta suoraan sanottuna alkoi jotenkin ärsyttää ja ahdistaa, kun joulu meni sairastaessa ja siinä se vaan jotenkin lipui ohi. Ei sitä oikein voinut nauttia joulusta, vaikka kovasti yritinkin. Ajattelin, että aloitetaan uusi vuosi puhtaalta pöydältä, uusin voimin.

Ei se vuodenvaihde ihan murheen alhossa sentään mennyt. Pientä piristystä toi uusi sohvakalusto! Löysin facebook-kirppikseltä sohvaryhmän ja samantien ihastuin siihen. Varasin sen ja kävimme Matin kanssa hakemassa sen viime lauantaina ja olen kyllä tosi tyytyväinen! Entinen sohva saatiin lähtemään onneksi jo seuraavana päivänä, joten siitäkään ei kerennyt tulla ongelmaa. Uusi kalusto käy paljon paremmin meidän kodin tyyliin ja koko perhe on tykästynyt siihen.

Entinen sohva vei hirveästi tilaa ja ei oikein istunut sisustukseen.

Uusi sohvakalusto käy paremmin vanhan koulun tyyliin.

Täällä on edellisvuosiin verrattuna nyt tosi paljon lunta. Sitä tuli ihan mielettömästi ennen joulua ja päätimmekin, että tänä talvena meillä pihan putsauksen hoitaa paikallinen auramies. Minulla ei yksinkertaisesti riitä aika eikä jaksaminen lumen kolaamiseen, kun arkipäivät menee töissä. Siltä osin on siis ollut ihanan helppoa, kun piha on puhdas lumesta ilman että tarvitsisi tuntikaupalla kolata. Ja nyt kun Mattikin on toipilaana niin ei olisi hänestäkään lumenkolaajaksi.

Pihakuusi lumikuorrutteessa

Tälle vuodelle on suunnitelmia, odotuksia, ajatuksia ja haaveita. Nähtäväksi jää miten paljon niistä toteutuu, mutta valoisin mielin katsotaan tulevaa! Ihanaa alkanutta vuotta ihan kaikille, toivottavasti vuosi tuo tullessaan paljon kaikkea kivaa!

Surua ja iloa

Kuten kaikki tiedämme niin elämä tuo toisinaan mukanaan ikäviä asioita. Ja myös niitä hyvin, hyvin ikäviä. En ole hetkeen jaksanut edes vilkaistakaan blogiani. Mummuni kuoli kaksi viikkoa sitten, joten ajatukset on olleet jossain ihan muualla kuin täällä blogin syövereissä.  Nyt on kuitenkin sellainen olo että haluan kertoa kuulumiset, koska edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo pitkä tovi ja sen jälkeen on kerennyt tapahtua yhtä sun toista.

Syksy on edennyt todella vauhdilla. Syyskuussa vietettiin minun synttäreitäni. Hyvin pienimuotoisesti tosin, mutta kakkukahvit juotiin ja sain aivan ihanan lahjankin anopiltani. Hän tietää, että teen jonkin verran käsitöitä ja olikin tehnyt minulle huikean hienon neulatyynyn! En ole moista vastaavaa koskaan nähnyt ja olinkin (ja olen edelleen) aivan haltioissani siitä. Lisäksi paketista löytyi myös muuta tarpeellista tavaraa ompeluhommiin.

Synttärikakkua nautittiin oman perheen kesken

Anopin tekemä neulatyyny on superihana!

Lahjasta inspiroituneena kaivelin kankaat esille ja aloin tekemään lapsille sängynpeitteitä tilkuista. Siirin ja Hilman peitteet ovat jo valmiina ja Eljaksen peite alkaa olla myös valmis. Monena iltana kun lapset ovat menneet nukkumaan niin itse olen istahtanut ompelukoneen ääreen. Ja ennen kuin olen huomannutkaan niin kello on edennyt jo myöhään iltaan. Ei millään aina malttaisi lopettaa, kun se on niin ihanan koukuttavaa puuhaa!

Siiri sai tällaisen sängynpeitteen

Hilman peitteestä tuli tämän näköinen

Syyskuussa meille saapui myös uusi perheenjäsen, kissanpentu nimeltään Kerttu ja tuttavallisemmin Kepa. Kerttu on kotiutunut mainiosti meille ja pienen alkukankeuden jälkeen alkaa tulla toimeen myös isompien kissojen kanssa. Pipsa-koira näyttäisi olevan edelleen jonkin verran mustasukkainen uudesta tulokkaasta ja pitää huolta myös siitä ettei pikku vintiö pääse sen kupille syömään. Mutta kaiken kaikkiaan Kertun kanssa on mennyt oikein hyvin ja se on valloittanut meidän kaikkien sydämet. Ulkoilulle Kerttu otetaan aina mukaan ja kovasti se siellä mukana touhuaa ja tutkii paikkoja. Kertakaikkisen suloinen tapaus!

Pikkuinen Kerttu kurkkii uteliaana uutta kotia

Päiväunipaikka voi löytyä vaikka ompelupöydältä korista!

Parin viikon päästä tapahtuukin sitten melkoinen muutos elämässä, kun minulla alkaa työt! Itse asiassa koko juttu lähti siitä liikkeelle, kun täällä Tuovilanlahdessa on yksi perhepäivähoitaja ja hän sitten alkoi kysellä minulta, että kiinnostaisiko minua perhepäivähoitajan hommat. Heille on kova kysyntä ja koulutukseni puolestahan olen pätevä työhön. Pienen hetken puntaroin asiaa, mutta hyvin nopeasti päätin että voisin hakea työtä. Ja siitä se asia sitten lähti etenemään. Viime viikon loppupuolella varmistui, että voin aloittaa työt. Tällainen ratkaisu on meidän perheen kannalta paras mahdollinen. Voin hoitaa pienimmät lapset kotona ja isommat voivat tulla edelleen suoraan koulusta kotiin. Ja kuitenkin samalla teen työtäni.

Ensi viikolla lapsilla on syysloma. Myös Matti on ottanut lomaa sille viikolle, joten saamme viettää aikaa yhdessä koko perheellä. Nähtäväksi jää mitä kivaa keksitään. Tosin ihan jo pelkkä kotona yhdessä oleminen on mukavaa. Katsotaan mitä viikko tuo sitten tullessaan.

Uutta virtaa ja syksyn alkua

Viimeiset viikot ovat menneet pitkälti voimien keräilyyn. Huomasin olevani kesän jäljiltä kuitenkin sen verran väsynyt, että vihelsin pelin poikki ja laitoin puodin hetkeksi kiinni. Huilitauko on tehnyt todella hyvää. Väsymys on helpottanut ja arjen pienet asiat hymyilyttävät taas. Edes syksyn tulo ei tunnu ikävältä. En toki koskaan olekaan erityisemmin vihannut syksyä, mutta sen mukanaan tuoma pimeys ahdistaa toisinaan. Vaikka onhan asialla kääntöpuolensakin: Voin kaivaa esille lyhdyt ja muita ihania valoja! Ne ovat ilo silmälle ja mielelle.

Huilitauon aikana olen mm. lukenut kirjoja ja lehtiä, leiponut, sisustanut kotia, ulkoillut ja ennen kaikkea keskittynyt itseeni ja perheeseeni. Oikeastaan muutaman edellisviikon aikana on tapahtunut aika paljon kaikenlaista! Olen nähnyt ystäviänikin enemmän kuin kesän aikana yhteensä. Miten ihania onkaan olleet ne hetket, kun on yhdessä istahdettu alas kahvikupposen ääreen ja juteltu kuulumiset.

Olen intohimoinen sisustuslehtien lukija!

Tilauskakkuja

Menneet viikot ovat tuoneet mukanaan myös yllätyksiä, niin kivoja kuin ikäviäkin. Onneksi enemmän niitä kivoja. Ja oikeastaan ne ovat niin kivoja että ihan kihisen innosta, mutta en voi vielä paljastaa muuta kuin että kyseessä on iso asia. Itse asiassa todella iso. Ja voitte olla ihan varmoja, että palaan asiaan tuonnempana. Hihii, onpas tämä jännittävää...

No mutta, onhan täällä toki muutakin puuhasteltu kuin kahviteltu ystävien kanssa ja lepäilty. Ikkunanpesu-urakka on puoliksi tehty ja täytyy sanoa, että jo oli sen aikakin... Ja hei, tein jotain sellaistakin mihin lapset ei uskoneet äidin kykenevän! Kasasin nimittäin itsekseni parvisängyn ja vieläpä ilman ohjeita! Kun homma alkoi näyttää siltä että siitä tulee sänky niin Siiri totesi, että ei tiennytkään äidin osaavan kasata sänkyjä ja oli kuulemma kovin yllättynyt. Minä tietysti myhäilin tyytyväisenä ja totesin vastaukseksi, että äiti osaa tehdä vaikka mitä kun vaan haluaa!

Tuollainen kaikenlainen pikku puuhastelu kotona on ollut ehdottomasti parasta lääkettä väsymykseen. Kaiken on voinut tehdä omaan tahtiin, silloin kun jaksaa ja huvittaa. Olen todella tyytyväinen siitä, että olen oppinut oikeasti pitämään itsestäni huolta. Ei ole heikkoutta todeta, että nyt on pieni huili paikallaan. Tämä tauko tuli juuri oikeaan paikkaan ja nyt tuntuu, että olen täynnä uutta tarmoa ja ideoita! On ihana päästä taas puotiin touhuilemaan ja olen miettinyt syksyä jo pitkälle, osittain jopa jouluun asti. Nyt syksyllä puoti on vähän vähemmän auki, pääasiassa viikonloppuisin. Joulua kohti mentäessä sitten aukiolot taas lisääntyvät.

Puoti laajeni kesän aikana

Syksy on tosiaan saapunut vaikka hetkittäin tuntuukin vielä kesäiseltä, kun aurinko paistaa lämpimästi. Aamut ovat koleita ja taloon piti laittaa lämmötkin päälle jo elokuun lopussa. Iltaisin kuljen villasukat jalassa, kun olen sellainen viluvarvas. Pitäisikin ottaa taas neulepuikot käteen ja ruveta tekemään uutta paria, kun osa entisistä lensi viime keväänä roskiin. Tosin itse asiassa nyt kun tarkemmin muistelen niin minullahan taitaa olla yhdet sukat kesken! Taisi käydä niin, että toisen sukan sain tehtyä ja sitten homma jotenkin unohtui ja sitten olikin jo kesä. No, nyt ei muuta kuin kaivelemaan seuraavaksi lankakoria niin asia selviää.

Maisema alkaa taittua syksyyn

Tällä viikolla on suunnitelmissa loppuviikosta pieni reissu Kuhmon mummulaan. Lapset ovatkin kovasti ikävöineet sinne, kun kesällä pääsimme tekemään vain pikaisen pyrähdyksen. He odottavat jo pääsevänsä touhuilemaan mummun ja ukin kanssa. Tarkoitus olisi myös auttaa mummua marjankeruussa. Toivotaan siis että säät suosivat reissuamme!

Takaisin arkeen

Ei ne leipomishommat ihan siihen viime sunnuntaihin sitten loppuneetkaan...Olen nimittäin sen jälkeen öisin unissani leiponut! Milloin on mikäkin taikina vatkautumassa ja jos jonkin näköistä leivonnaista on tiskissä ollut... No, onneksi tämä oikeastaan vain naurattaa minua. Eiköhän ne unet tästä tasoitu ja alkaa näkymään öisin muutakin kuin vatkaimia ja taikinoita.

Kesällä jäi oma huusholli vaille parempaa huolenpitoa, joten viikko on mennyt paikkoja laitellessa ja siistiessä. Se on tuntunut hurjan mukavalle! Olen nauttinut siivouksesta ja siitä, että saan paikat järjestykseen. Esimerkiksi vaatekaapit on koluttu läpi ja kirppistavaroita on laitettu myyntiin niin puodin kirppikselle kuin facebookin kirppikselle. En ollutkaan aikoihin käynyt facebookin kirppiksellä, mutta samalla kun laittelin omia tavaroita sinne myyntiin niin tein pari tosi kivaa löytöä itselle. Hauskin löytö oli palasokeriottimet jotka näyttävät tosi vanhoilta, mutta en oikeasti tiedä minkä ikäiset ne ovat. Ne ovat minusta ihan mielettömän kauniit ja nyt ne roikkuvatkin keittiössä pienessä hyllyssä näkyvillä. Ja tulevat varmasti myös käyttöön. Toinen aivan ihana löytö oli Arabian Koko-muki ruusukuvioinnilla. Värit ovat niin kovin minun mieleeni, että takuulla hörpin siitä usein kahvia.

Kuppi on melko iso, joten se soveltuu mainiosti kahvin juontiin.

Nämä olivat ihan huippulöytö!

Tällä viikolla astui arki kuvioihin ihan toden teolla. Matilla loppui maanantaina kesäloma ja Siirillä ja Hilmalla alkoi koulu torstaina. Kotonakin on ollut pientä totuttelua taas tilanteeseen, kun pienimmät ovat minun kanssani kotona. Minulle suurin muutos taitaa olla se, että on paljon hiljaisempaa... Tytöt odottivat jo koulun alkua ja totta puhuen taisin sitä odottaa minäkin. Aikamoista meteliä ja riitelyä oli välillä, kun tekemisen puute iski lapsille. Erityisesti isommat intoutuivat tappelemaan kun ei ollut muuta tekemistä. Mutta kukapa sitä nyt jaksaisi loputtomiin lomailla. Tavallinen arki kouluineen, harrastuksineen ja töineen on ihan tervetullut ainakin meidän huusholliimme.

Tiistaina kävimme koko perheen voimin mansikkapellolla poimimassa mansikat talveksi. Hienosti jaksoivat lapsetkin olla ja isommista oli kovasti apua. Pienimmät keskittyivät enemmän noiden punaisten herkkujen maisteluun... Kotona piti sitten tietysti leipoa mansikkakakku ja tehtiinpä vielä rahkaa ja kiisseliäkin. Kyllä maistui mansikkaherkut kaikille!

Olen kerennyt näkemään rakkaita ystäviäkin ja vaihtamaan kuulumisia. Miten ihanaa on ollut purkaa omia ajatuksia ja tuntoja ja ennen kaikkea kuulla mitä ystäville kuuluu! Kesän aikana kerkesi tapahtumaan paljon puolin ja toisin ja juttua olisi riittänyt vaikka kuinka paljon. Olen päässyt salille ja lenkille ja tajusin miten paljon olenkaan kaivannut säännöllistä liikuntaa. Kesä meni niin, että salilla kävin silloin tällöin kun kerkesin ja jaksoin. Syksy on siitäkin tervetullut, että liikuntaharrastuksiin on taas aikaa ja tärkeimpänä tietysti se, että kerkeää oikeasti pitämään myös huolta itsestään.

Huomisen suunnitelmiin kuuluu aamulla leipominen, kun lupasin tehdä pullat pariin kokoukseen, jotka ovat Kalapurolla ja Nuorisoseuran talolla. Näitä leipomisjuttuja silloin tällöin tulee ja mielelläni autan niissä. Tässä alkusyksyn aikana niitä on lähes joka viikonloppu, mutta sitten rauhoittuu. Huomisaamun leivonnan jälkeen onkin sitten puoti auki muutaman tunnin ja sen jälkeen ajattelin käydä salilla. Loppupäivä on varmasti puuhastelua perheen kanssa ja pienten koululaisten uudet koulukirjat täytyy päällystää. Sitten toivotellaankin uusi viikko tervetulleeksi ja katsellaan mitä kivaa se tuo tullessaan!

Vihdoinkin taas täällä!

Ihanaa, tätä olen niin kaivannut, ikiomaa blogiani! Voi kun olisi niin paljon kerrottavaa... Edellisestä kerrasta onkin tosi reilusti aikaa. Silloin kerroin kesäleipurihommistani ja ne jatkuivat hyvin samanlaisina aina tähän päivään saakka. Tai oikeastaan kyllä matkan varrella vauhti vain kiihtyi. Aamuisin oli herätys kuuden maissa ja suoraan leipomaan. Käsistäni lähti kesän aikana kahvilaan satoja leivoksia ja joka ikinen oli itsetehty alusta loppuun saakka. Viimeiset leipomukset paistuivat tänä aamuna, koska tänään oli viimeinen kahvilan aukiolopäivä tälle kesälle. Leivonnaiset myytiin viimeistä palasta myöten.

Tässä osa viimeisen aamun leipomuksista: minttusuklaajuustokakkua, päärynä-kinuskijuustokakkua ja persikka-sitruunarahkatorttua.

Ei ehkä ole helpoin pesti herätä joka aamu koko kesän ajan leipomaan, etenkään kun kaikki tapahtuu vapaaehtoisesti, ilman rahallista palkkaa. Minulle ei kuitenkaan missään vaihessa tullut tunnetta, että haluaisin lopettaa leipomisen tai että nyt riittää. Kun on mukana hommassa koko sydämellään niin se on tärkeintä. En myöskään missään vaiheessa erityisesti odottanut, että tulisi elokuu ja kahvila menisi kiinni. Toki tuossa heinä-elokuun vaihteessa alkoi tuntua kropassa joka aamuinen herätys ja iltaisin tunsin itseni tosi väsyneeksi. Tänään on olo ollut hiukan haikea kun leivonnat loppuu, mutta nyt on oikeasti varmasti hyvä hetki hengähtää ja levätä. Koko kesä on paahdettu täysillä ja hommia riitti aamusta iltaan, joten pieni lepo on tervetullutta.

Ilman koheltamista ei kesän leipomisista selvitty. Toisen leipurin kanssa yhdessä nauroimme, kun kerroimme toisillemme mitä kaikkea keittiössä kerkesi tapahtumaan. Näin viimeisen päivän kunniaksi alkoi sitten välineistökin hajoamaan, kun sähkövatkain lakkasi toimimasta (itse asiassa jo toinen tänä kesänä) ja sain pari nuolijaa katkaistua kuorrutteita sekoittaessa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Loppuun asti selvittiin ja kaikki leivonnaiset tuli valmiiksi.

Erilaisia suklaakakkuja oli kiva kokeilla!

Omena-kanelikierrepullat

Jos pitäisi valita oma suosikki leivonnaisista niin sanoisin että kaikenlaiset juustokakut! Niiden tekemisessä vain mielikuvitus on rajana. Tässä kuvia joistakin kakuista joita kesän aikana tein:

Leipomishommassa oli monta mukavaa asiaa. Sain käyttää luovuutta, kekseliäisyyttä, kehittää ja kartuttaa taitojani, kokeilla ja oppia uutta. Oli oikeastaan aika hauska herätä aamulla ja päättää siinä hetkessä mitä tekee mieli leipoa. Ja sitten vaan tuumasta toimeen. Sain kesän aikana roppakaupalla lisää itseluottamusta jauhopeukalona. Olen ammentanut tästä kaikesta valtavasti voimaa ja ajatukset tulevaisuuden suhteen ovat kirkastuneet. Tiedän, että pystyn vaikka mihin kun on luja tahto ja tiukka päämäärä. Kiitollisin mielin jatkan nyt eteenpäin.

Mansikka-sitruunaleivokset

Kesän aikana kotimme on mylläytynyt aivan uuteen kuosiin ja puotinikin on kokenut muutosta. Näiden juttujen tiimoilta ajattelinkin, että taitaa olla paikallaan uusi kierros kodissamme jossain vaiheessa. Blogin kirjoittamisen aloittaessanihan esittelin kotimme huone huoneelta, mutta nyt olisi todella päivityksen aika. Lisää hirsiseinää on kesän aikana kaiveltu esille ja huonejärjestykset ovat muuttuneet, joten täällä on nyt hyvin erinäköistä.

Puoti on tosiaan kokenut muutoksia pienen laajennuksen myötä ja sielläkin on järjestys aika lailla muuttunut. Myyntiski siirtyi seuraavaan huoneeseen ja sen tilalle laitan pienen pöydän, sekä vaaterekin. Tarkoituksena on laittaa siihen pieni kirppisnurkkaus. Meillä oli koko kesän ajan tässä Tuovilanlahden kylän kirppiksellä myyntipöytä, mutta tavaraa oli myyntiin niin tuhottomasti että kaikkea ei millään keretty myydä. Ajattelin, että pieni nurkkaus kirppistavaroille liikenee puotini tiloistakin. Lisäksi ajatuksissa on ollut, että siihen samaan tilaan laittaisin pari tuolia ja pöydän, jossa voisi kahvitella. Meinasin nimittäin että pitäisin vaikka kerran tai pari viikossa puodissani päivän, jolloin keitän kahvit Metkatuotteen herkullisista kahveista. Miltäpä kuulostaisi hetki vaikkapa vanilja-toffeekahvikupposen ääressä? Ja mikäpä etten voisi leipoa siihen kaveriksi vaikka pullatkin. Tällaisia olen siis mietiskellyt, mutta en ole vielä päättänyt mitään varmaksi. Ehkä tässä nyt tosiaan hetken hengähdän kesän töistä ja mietin sitten uudelleen. Ja enköhän palaa tänne blogin pariinkin taas hyvinkin pikapuoliin!

Lapset ovat kesän aikana poimineet minulle monet kukkakimput ja kaikki on laitettu maljakoihin ilahduttamaan meitä.

Kesän huisketta!

Kylläpä on ollut ikävä tänne blogin pariin! Yksinkertaisesti viime aikoina ei ole vain aika riittänyt siihen, että olisi rauhassa voinut uppoutua tänne blogin maailmaan. Kesä on lähtenyt käyntiin erittäin vauhdikkaasti ja paljon on kerennyt tapahtua.

Kalapuron pihapiiri kauniine rakennuksineen aukesi yleisölle 5.6. ja ensimmäiset kahvituksetkin on jo järjestetty siellä. Ja lisää on tulossa. Paikka on kiinnostanut kävijöitä ja erityisesti viikonloppuisin on vilkasta. Minun tehtäväni on leipoa sinne joka aamu jotain kahvileipää. Kalapuron "emännän" ominaisuudessa opastan myös siellä olevia kesätyöntekijöitä ja tietysti auttelen silloin kun pystyn.

Maaliskuun alussa kerroinkin jo, että minusta tulee kesäleipuri. Eli aamuni alkavat melko aikaisin, kun herään leipomaan herkkuja Kalapurolle sekä Tuovilanlahden satamassa sijaitsevaan Makasiini-kahvilaan. Leivonnaisten määrä vaihtelee viikonpäivästä ja säästä riippuen. Tähän mennessä olen kerennyt tekemään vaikka minkälaista leivonnaista...kakkuja, torttuja, piirakoita, pizzoja, briosseja, pullia ym. Joka aamu leivotaan niin suolaista kuin makeaa. Valmiit leivonnaiset lähtevät yhdentoista aikoihin Makasiinille ja itse vien Kalapuron leivonnaiset samalla, kun aukaisen ovet kesätytölle. Sieltä sitten kiireesti kotiin, kun oma puotini aukeaa klo 12. Nyt kesäkuussa pidän sitä auki ti, ke ja pe klo 12-16 sekä la-su klo 12-15. Puotini sulkemisaikaan lähden takaisin Kalapurolle ja katson kesätyöntekijän kanssa, että paikat jäävät siistiksi seuraavaa päivää varten. Vien myös päivän aikan tulleet tiskit nuorisoseurantalolle tiskattavaksi, koska Kalapurolla ei ole juoksevaa vettä. Päivän hommat eivät toki siihen vielä lopu, kun iltaisin täytyy vielä esivalmistella seuraavan aamun leipomuksia.

Vaahtokarkkijuustokakku on mielestäni yksi herkullisimmista!

Päärynäjuustokakkua

 

Kaikki leivonnaiset leikataan aina valmiiksi paloiksi jo ennen kuin ne lähtevät kahvilaan. Tässä kuvassa persikka-rahkatorttua.

Yrttiset juustobriossit

Raparperi-rahkamurupiirakka

Kuningatarjuustokakku

 Niinä päivinä kun puotini ei ole auki niin koitan tehdä kotona hommia, mm. ruohonleikkuuta, siivousta, asioilla käyntiä jne. Toki myös lapsille otan aikaa. Tykkäämme pelailla, lukea ja touhuta yhdessä niin sisällä kuin ulkona. Välillä käymme tässä kylällä olevalla kirppiksellä ja katselemme löytyisikö sieltä jotain kivaa. Niin ja tietysti leivomme yhdessä. Lapset myös luonnollisesti kulkevat mukanani Kalapurolla silloin, kun Matti on töissä.


Joku voisi pitää minua vähän vinksahtaneena, kun vapaaehtoisesti herään joka aamu leipomaan, mutta minusta se on ihanaa. Pienenä haaveammattini oli leipuri ja tässähän se nyt sitten toteutuu! Pääsen leipomaan juuri niitä herkkuja mitä itse haluan. Ja kaikkein paras kiitos tästä on se, kun joku sanoo että olipa herkullista leivonnaista.

Paljon on tosiaan tapahtunut. Puoti on saanut uutta, kesäisempää ulkoasua ja tuotevalikoima on laajentunut. Lapset on heittäneet talviturkin ja on saunottu pihasaunan leppeissä löylyissä. On juhlittu Selman 2v. synttärit ja kestitty ihania yövieraita. Silmien laserleikkauksen jälkitarkastuksessa lääkäri totesi, että silmäni ovat toipuneet leikkauksesta täysin. Mukavia asioita on kesä siis tuonut tullessaan, vaikka ainahan sinne joukkoon mahtuu myös niitä kurjia juttuja. Toisinaan tuntuu että liikaakin, mutta niihin ei auta jäädä liiaksi märehtimään. On vain koitettava kaivaa esiin ne iloiset asiat ja jatkettava päivä kerrallaan eteenpäin.

Se alkaisi pikku hiljaa olla juhannuskin ovella. Jonkinlaisia suunnitelmia on tehty juhannusaatolle. Päivällä pidän varmaankin jonkin aikaa puotia auki ja lapset lähtevät ukkilaan yökylään. Meillä on nimittäin Matin kanssa hääpäivä ja ajattelimme tehdä jotain kivaa kahdestaan, kun siihen kerran annetaan mahdollisuus. Loppujuhannus menee sitten kotosalla perheen kanssa.

Toivottavasti pääsen blogin pariin jatkossa hiukan useammin, yhden viikonkin aikana kerkeää nimittäin tapahtua jo niin paljon, että juttua riittäisi pelkästään siitäkin. Toivottavasti kesä tuo tullessaan aurinkoisia, mukavia päiviä ja kesävieraitakin olisi ihana saada, niin kahvivieraita kuin yökyläläisiäkin.

Tässä lopuksi toivottelen vielä ihanaa ja leppoisaa juhannusta kaikille! Jospa sitä saataisiin nauttia auringosta, vaikka sääennuste vähän kolealta näyttääkin.

Maailma uusin silmin

Kaikenlaista sitä kerkeääkin viikossa tapahtua...niin hyvää kuin huonoakin. Aloitetaan vaikka sitten niistä huonoista jutuista. Viime viikon maanantaista saakka olen kärsinyt päivittäin vatsakivusta, jota sitten ruvettiin selvittelemään labrakokeilla ja lääkärissäkin kävin. Verikokeista ei löytynyt mitään poikkeavaa ja lääkäri totesi minut tutkittuaan, että oireet viittavaat ruokatorven tulehdukseen. Voi olla kuulemma myös seurausta vatsataudista, joka meillä äskettäin jylläsi. Nyt sitten koitetaan saada tilanne rauhoittumaan lääkityksellä.

Kyllä harmittaa, kun kuntosaliohjelmakin on mennyt ihan pieleen kaikkien näiden sairasteluiden takia. Mutta en anna periksi. Ohjelma jatkuu kun olen saanut itseni siihen kuntoon, että salille lähteminen on oikeasti järkevää. Tosin nyt on hiukan muitakin rajoitteita hikiliikunnalle vielä torstaihin saakka. Sain nimittäin viime perjantaina oman äitienpäivälahjani, kun pääsin silmien laserleikkaukseen! Ja sen jälkeen on melkein viikon ajan kielletty raskas liikunta.

Olin leikkausta ennen koko viikon yllättävän rauhallinen, eikä minua edes jännittänyt. Jännitys tuli vasta siinä vaiheessa, kun lääkäri ennen leikkausta esitutkimuksessa kertoi hyvin tarkkaan mitä leikkauksessa tapahtuu. Siinä vaiheessa aloin miettimään, miksi ihmeessä kieltäydyin rauhoittavasta lääkkeestä jonka olisi aiemmin saanut... Lopulta itse leikkauksessa kaikki kävi kuitenkin niin nopeasti, että ei siinä kerennyt pelkäämään. Leikkauksesta siirryttiin suoraan hämärään huoneeseen, jossa lepäiltiin silmät kiinni. Välillä hoitaja kävi laittamassa silmätippoja ja lopuksi ohjeistamassa kuinka tästä eteenpäin. Sitten vielä lääkärin lopputarkastus ja kotiin.

En varmasti unohda koskaan sitä tunnetta, kun astuin ovesta ulos kadulle ja katsoin suoraan eteenpäin. Näin niin tarkasti kaikki talot ja niiden takana Kuopion sataman ja jopa järven takana olevien puiden ääriviivat! Silmät olivat aika valonherkät, joten täytyi käyttää aurinkolaseja. En näyttänyt varmaan kovin viisaalta, kun oli kuitenkin aika pilvinen päivä. Kävimme kotimatkalla vielä syömässä ja kaupassa. Voitte uskoa että tunsin oloni typeräksi kun kuljeksin kaupassakin aurinkolasit päässä! Ne kun ei olleet ihan pienimmästä päästä... Vaikka enemmän se oikeastaan nauratti. Kotiin päästyämme katselin ulos ikkunasta, tuttuja maisemia. Nyt ne piirtyivät silmissäni ihan järjettömän tarkkoina ja selkeinä. Tuli oikein sellainen pakahduttava tunne, että onko maailma oikeasti näin mielettömän kaunis?! Siirryin huoneesta toiseen ja ihastelin vain kaikkea sitä kauneutta.

On ihan käsittämätöntä, että nykyään pystytään tekemään tuollaisia leikkauksia. Ja että heti sen jälkeen näkö on niin mielettömän tarkka. Minulla ei edes ollut paljoa vahvuuksia silmälaseissa, joten voin vain kuvitella miten mahtavalle maailma näyttää niiden silmissä, joilla on ollut enemmän vahvuuksia. Tunnen oloni aivan äärettömän kiitolliseksi tästä lahjasta. Olen saanut jotain niin hienoa, että se tuntuu ihan ihmeeltä! Jos joku harkitsee silmien laserleikkaukseen menemistä niin voin ehdottomasti suositella!

Näillä on pärjätty leikkauksen jälkeen. Alemmat lasit olivat yökäytössä, ylemmissä vedin kauppakierroksen leikkauksen jälkeen. Ja tippoja on laitettava monta kertaa päivässä.

Vaikein osuus on minulle varmasti ollut se, että piti nukkua kolme yötä leikkauksen jälkeen aurinkolasit päässä, ettei vahingossakaan tule hieroneeksi silmiä. Eihän se mitään mukavaa ollut, vaikka laseissa oli hyvin taipuisat sangat. Silti ne tuntuivat aika epämukavilta. Mutta yllättävän vähän ne lopulta häiritsivät yöunta.

Äitienpäivä meillä meni ihan kotosalla. Ulkoitiin ja kahviteltiin. Sain ihanat kortit ja lahjat lapsilta. Matti oli hankkinut vielä ihanan pinkin ruukkuruusun minulle. Illalla kävi mummo ja ukki kylässä ja keiteltiin uudet kakkukahvit.

Omavaltaisella päätökselläni rouhin kakun päälle oikein reilusti suklaata! Nam.

Mummo ja ukki toivat kahville tullessaan minulle kauniin ruusun.